Laulaja Adelen synnytyksen jälkeinen masennus
Synnytyksen jälkeinen masennus on ongelma, josta tuhannet naiset ympäri maailmaa kärsivät vuosittain. Vaikka aihe on yhä enemmän esillä myös mediassa, siitä puhuminen on vieläkin monissa kulttuureissa ja tilanteissa tabu.
Synnytyksen jälkeinen masennus voi osua kenen tahansa tuoreen äidin kohdalle, joten sen syistä ja hoidosta on hyvä olla tietoinen. Tänään kerromme synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kuuluisan laulajan Adelen näkökulmasta – hänkin nimittäin on kertonut kärsineensä tästä vaivasta poikansa syntymän jälkeen.
Laulaja Adelen synnytyksen jälkeinen masennus
Adele tunnetaan ennen kaikkea upeasta äänestään, ja vähemmän tunnettu asia on hänen roolinsa Angelo-pojan äitinä ja kokemuksensa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Adele on kertonut avoimesti ajatuksistaan äitiydestä ja lapsen saamisen aiheuttamasta huonosta olosta. Hän sanoo suoraan asioita, joita vielä tänäkin päivänä pidetään jossain määrin sopimattomina kuulumaan äidin suusta.
Adele kertoi Vanity Fair -lehden artikkelissa raskaudestaan ja synnytyksestään ja kuvasi samalla vaikeita aikojaan masennuksen keskellä. Adelen poika on nyt kuusivuotias ja hän on äitinsä suuri rakkaus ja inspiraation lähde, mutta hänen syntymänsä aiheutti aikoinaan suuria vaikeuksia Adelen henkiselle terveydelle.
31-vuotias Adele on englantilainen suurta suosiota nauttiva laulaja, joka on voittanut lukuisia Grammy-palkintoja ja yhden Oscarin. Hänet tunnetaan kenties parhaiten palkitusta Skyfall-kappaleestaan, joka sävellettiin 007 Skyfall -elokuvan tunnuskappaleeksi. Nykyisin Adele keskittyy musiikkiin ja äitiyteen, mutta hän on huolissaan siitä, että synnytyksen jälkeinen masennus on edelleen jossain määrin tabu.
“Olin pakkomielteinen lapseni suhteen. Tunsin olevani todella riittämätön – koin, että olin tehnyt elämäni huonoimman päätöksen.”
– Adele
Adele kertoo avoimesti omista kokemuksistaan, eikä hän pelkää puhua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Hän toivoo, että myös muut saman ongelman läpikäyneet naiset uskaltaisivat puhua avoimesti kokemuksistaan. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen suhtaudutaan edelleen usein negatiivisesti ja syytellen, aivan kuin äidillä ei olisi oikeutta tuntea oloaan huonoksi synnytyksen jälkeen.
Synnytyksen jälkeinen tyytymättömyys vai masennus?
Adele on kertonut, että hänen käsityksiinsä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta vaikutti se, että Englannissa diagnoosin koetaan tarkoittavan, että nainen ei halua lastaan. Hän oli huolissaan ajatuksesta, että hän saattaisi tehdä lapselleen vahinkoa. Hän ei ollut tyytyväinen siihen, miten hän äitinä suoriutui.
Adele ei kertonut asiasta kenellekään, vaikka oli hyvin peloissaan. Adelen aviomies ehdotti, että tämä hakisi tukea muilta äideiltä, mutta tämä oli aluksi ajatusta vastaan. Myöhemmin hän sai yllättyä, kun hänelle selvisi, miten monet naiset olivat aivan samassa tilanteessa hänen kanssaan – itse asiassa he eivät ainoastaan olleet kokeneet samanlaista masennusta, vaan myös pelkäsivät puhua siitä.
Adele sanoo, että neljä hänen ystävistään, joilla oli samoja tunteita, eivät kokeneet häpeää niiden kertomisesta. Hän ei itse kokenut oikeaksi hoidoksi masennuslääkkeiden käyttämistä, vaan haki inspiraatiota naisista, joilla oli enemmän kärsivällisyyttä kuin hänellä itsellään.
Adelen päätös pyrkiä eroon synnytyksen jälkeisestä masennuksesta
Vaikka monet Adelen kappaleista ovatkin melankolisia ja surullisia, hän toteaa, ettei hän itse ole luonnostaan taipuvainen surullisuuden tunteisiin. Tästä huolimatta hän joutui käymään terapiassa isoisänsä kuoleman jälkeen saadakseen käsiteltyä tilanteen synnyttämät tunteet ja ongelmat.
Surun ja masennuksen keskellä Adele päätti kohdata vaikean tilanteen ja aloittaa antamalla illan täysin itselleen, ilman lasta. Hänen ystävänsä eivät kuitenkaan pitäneet päätöksestä, ja ilmaisivat mielipiteensä avoimesti.
Adele selittää myös, että muille masennuksesta puhuminen tässä vaiheessa ei toimi hyvin, sillä nainen on hyvin väsynyt ja kokee, että kaikki ympärillä tuomitsevat hänet. Yksi Adelen suurimmista ongelmista oli tällöin se, että hän koki syyllisyyttä siitä, että hän oli aktiivinen laulajana, ollessaan samalla äiti – tässä asiassa kukaan läheinen ei voinut auttaa tai ymmärtää häntä.
Adele tuli siihen lopputulokseen, että päivän viettäminen ilman pientä poikaa teki kyllä hänen olonsa huonoksi, mutta tämän tekemättä jättäminen olisi ollut vielä huonompi valinta. Adele ottaa aina lapsensa mukaan kiertueilleen ja pyrkii hoitamaan myös äidin roolinsa täysillä. Tästä huolimatta hän kokee edelleen vaikeaksi sen, että hän ei aina ehdi ajoissa poikansa luokse tämän nukkumaanmenoaikaan. Hän ei pääse yli siitä ajatuksesta, että hän epäonnistuu, eikä ole paras mahdollinen äiti.
Adele pysyy jämäkkänä sanoissaan – hän ei pidä äitiyden arjesta
Laulajatar tunnustaa, että jokainen hetki, jonka hän saa yksin itselleen, tuntuu oikealta siunaukselta. Hän on saanut paljon ylistystä päätöksestä ryhtyä äidiksi uransa huippuhetkillä. Adelen mukaan rohkeita ovat kuitenkin ne naiset, jotka eivät hanki lapsia. Hän uskoo, että äidiksi ryhtymistä urheampaa on se, että nainen ei tunne painetta olla vanhempi.
“Rakastan poikaani enemmän kuin mitään muuta, mutta arjessa niinä hetkinä, jolloin minulla on minuutti tai muutama vapaata, toivon, että voisin tehdä ihan mitä haluan ja aivan milloin haluan. Tunnen näin ihan jokainen päivä.”
– Adele
Synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyen Adele sanoo myös, että se toimii hänellä ikään kuin vapautuksen antavana asiana. Kun hänellä on vaikeaa masennuksen vuoksi, hän voi saada tilaa ollakseen hetken verran vapaa. Hän sanoo, ettei hänellä ole mitään halua toisen lapsen hankkimisen, vaan hän kokee elämänsä täydeksi poikansa kanssa.
Artikkelin pääkuvan lähde: Adele/Facebook
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Dois Castellón, A. (2012). Actualizaciones en depresión posparto. Revista cubana de Obstetricia y Ginecología, 38(4), 0-0. http://scielo.sld.cu/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0138-600X2012000400016
- Caparros-Gonzalez, R. A., Romero-Gonzalez, B., & Peralta-Ramirez, M. I. (2018). Depresión posparto, un problema de salud pública mundial. Revista Panamericana de Salud Pública, 42, e97. https://www.scielosp.org/article/rpsp/2018.v42/e97/es/
- Urdaneta, J., Rivera, A., García, J., Guerra, M., Baabel, N., & Contreras, A. (2010). Prevalencia de depresión posparto en primigestas y multíparas valoradas por la escala de Edimburgo. Revista chilena de obstetricia y ginecología, 75(5), 312-320. https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?pid=S0717-75262010000500007&script=sci_arttext