Mitä minäkäsitys tarkoittaa ja miten se kehittyy?

Minäkäsitys eli minäkuva on ihmisen mielle omasta itsestään, eli käsitys siitä, millainen hän itse on. Sillä tarkoitetaan ihmisen laajaa kuvaa itsestään, fyysistä ominaisuuksistaan, kyvyistään, omasta arvostaan ja päämääristään. Se on osa ihmisen maailmankuvaa, ja siihen vaikuttavat hänen ympärillään olevat asiat ja hänen suhteensa ympäristöönsä.

Minäkäsityksen ja itsetunnon erot

Minäkäsitys tarkoittaa yksilön mielipidettä ja kuvaa omasta itsestään. Se tarkoittaa ajatusten ja uskomusten joukkoa, joka vaikuttaa siihen kuvaan, jota henkilö heijastaa ympärillään oleville ihmisille. Pohjimmiltaan minäkuva kuvailee henkilön ainutlaatuisuutta yksilönä. Itsetunto eli omanarvontunto sen sijaan tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta. Se on kokonaisuus niitä tunteita, joita yksilö lisää minäkuvaansa muodostaakseen persoonallisuutensa. Minäkäsitys on subjektiivinen konsepti, koska siihen liittyvät muuttuvat ajatuksemme ja uskomuksemme itsestämme.

Minäkäsityksen teoria

Minäkäsitys jakautuu persoonalliseen ja sosiaaliseen identiteettiin. Persoonalliseen identiteettiin liittyy muuttujia, jotka tekevät yksilöstä ainutlaatuisen. Näitä ovat esimerkiksi persoonallisuuden piirteet ja ominaisuudet. Sosiaalinen ympäristö sen sijaan muuttuu muiden kanssa jaetun kontekstin mukaan. Näitä voivat olla esimerkiksi uskonto, asuinyhteisö, opiskelupaikka ja perhe-elämä. Ympäristö voi muuttua myös ajan kuluessa erilaisten elämänkokemusten myötä.

Esimerkki minäkäsityksestä

Toisinaan ihmiset luovat itsestään vääristyneen käsityksen tai kuvan. Esimerkiksi anoreksiaa sairastavalla henkilöllä on vääristynyt kuva itsestään, sillä katsoessaan peiliin hän näkee itsensä erilaisena kuin millaisena muut näkevät hänet. Olemassa on onneksi myös paljon positiivisia esimerkkejä.

Itseään arvostavat ihmiset asettavat itselleen tavoitteita ja pyrkivät niitä kohti positiivisen asenteen ja itsensä kannustamisen avulla. He ovat myös halukkaita vaikuttamaan ympäristöönsä samalla positiivisella asenteella. Tällainen ihminen on assertiivinen ja puolustaa omia ajatuksiaan kaikissa tilanteissa. Hänen positiivinen minäkäsityksensä tuo hänelle todellisia, saavutettavia hyötyjä.

Minäkäsityksen kehittyminen

Minäkäsitys ei ole ainoastaan egosentrinen näkemys yksilöstä itsestään, eikä se myöskään ole staattinen asia, sillä myös sosiaaliset tekijät vaikuttavat siihen. Seuraavanlaiset tekijät ovat tärkeitä positiivisen minäkäsityksen kehittymiseksi:

• Mielekäs ja merkityksellinen elämä.
• Omien taitojen kehittäminen ja niihin uskominen.
• Ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa oleminen.
• Avoimuus uusille kokemuksille ja halua muuttua, mukautua ja kehittyä.
• Optimistisuus ja positiivinen asenne.
• Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen.
• Tuotteliaisuus.
• Erilaisiin ongelmiin ratkaisujen löytäminen.

5 minäkäsityksen ominaispiirrettä

1. Järjestelmällisyys. Henkilö kykenee yksinkertaistamaan tilanteen kategorisoimalla se tehokkaasti.
2. Monisuorittaminen. Kyky huomioida eri toimintoja samanaikaisesti ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, jotta ne kaikki tulevat hoidetuksi.
3. Kokemusperäisyys. Kokemuksilla on tärkeä rooli minäkäsityksen kehittymisessä. Siinä voidaan hyödyntää sekä yleisiä tilanteita että yksilöllisiä kokemuksia.
4. Arviointi. Henkilö arvioi omaa edistymistään toisten käsitysten tai ajatusten pohjalta. Ne ovat peräisin ympäristöstä tai erilaisista oppimiskokemuksista.
5. Eriyttäminen. Henkilö pystyy huomioimaan erilaisia muuttujia hyödyntämällä konseptia tai ajatusta, mutta osaa myös käyttää omaa arvostelukykyään.

4 minäkäsityksen funktiota

Yksilön minäkäsitys muodostuu siis hyödyntämällä toisten ihmisten mielipiteitä hänestä itsestään. Tämä voi hyödyttää yksilöä monella tavalla:

1. Se auttaa henkilöä ymmärtämään muita ihmisiä ja ympäristöä.
2. Auttaa täyttämään henkilön perustarpeita, jotka vaikuttavat persoonallisuuden kehittymiseen.
3. Muokkaa henkilön käyttäytymistä.
4. Kehittää sosiaalista kompetenssia.