Levottomat jalat lapsella

Tiesitkö, että levottomat jalat on kohtalaisen yleinen oireyhtymä, joka vaivaa jopa 2-3 % maapallon lapsista?
Levottomat jalat lapsella

Viimeisin päivitys: 22 kesäkuu, 2021

Levottomat jalat -oireyhtymä on etenkin yli 40-vuotiaiden vaiva, mutta sitä voi esiintyä myös nuoremmilla aikuisilla ja lapsilla. Ensimmäisen kerran levottomiin jalkoihin ominaisia oireita ja piirteitä tavattiin lapsilla vuonna 1944, jolloin potilaat olivat 1-, 4- ja 6-vuotiaat veljekset. Seuraavana vuonna Karl Ekbom oli ensimmäinen henkilö, joka virallisesti kuvasi oireyhtymää.

Millaisia oireita levottomat jalat aiheuttavat lapselle?

5-15 % koko väestöstä ja noin 2-3 % lapsista kärsii levottomista jaloista. Levottomilla jaloilla tarkoitetaan alaraajojen epämiellyttävää tuntemusta, joka pakottaa liikuttelemaan jalkoja. Epämukava olo voi tuntua esimerkiksi poltteluna, nipistelynä, kihelmöintinä ja levottomuutena. Vaiva tuntuu lapsen ollessa levossa ja ilmenee tyypillisesti nukkumaan mennessä, mutta voi vaivata myös esimerkiksi pitkän auto- tai lentomatkan aikana tai elokuvateatterissa istuessa. Jalkojen liikutteleminen ja käveleminen helpottavat epämiellyttävää oloa. Levottomat jalat voivat haitata pahastikin unen saantia, ja oireyhtymää pidetäänkin yhtenä tärkeimmistä lasten unettomuuden aiheuttajista.

Levottomat jalat aiheuttavat muun muassa nipistelyä, polttelua ja kihelmöintiä jaloissa

Levottomat jalat on tärkeää erottaa suonenvedoista, jotka ovat alaraajojen lihassupistuksia, sekä akatisiasta eli kävelypakosta. Levottomista jaloista puhutaan, kun oireita ilmenee vähintään kolmesti viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan.

Mistä levottomat jalat johtuvat?

Levottomat jalat -oireyhtymä liittyy hermoston dopamiinijärjestelmän toimintaan. Levottomiin jalkoihin vaikuttavat ainakin jossain määrin myös perintötekijät. Jos siis oireyhtymää esiintyy suvussa, on lapsi tavallista alttiimpi kärsimään siitä. Keskimäärin 80 % lapsipotilaista on vähintään yksi perheenjäsen, joka on myös kärsinyt levottomista jaloista.

Levottomat jalat on yhdistetty myös raudan puutteeseen. Erilaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että rauta on äärimmäisen tärkeä ravintoaine aivojen välittäjäaineiden toiminnan kannalta. Myös tietyt lääkeaineet, kuten trisykliset masennuslääkkeet ja beetasalpaajat voivat aiheuttaa tai lisätä oireita. Samanlainen vaikutus on kahvilla ja alkoholilla.

Levottomat jalat lapsella

Miten lapsen levottomia jalkoja hoidetaan?

Tärkeä osa levottomien jalkojen itsehoitoa on säännöllinen liikunta. Runsasta liikkumista tulee kuitenkin välttää ennen nukkumaan menoa, joten harrastukset kannattaa ajoittaa iltapäivään tai alkuiltaan. Myös kofeiinipitoisten juomien nauttimista on vältettävä. Unen saannissa auttavat huoneen sopiva lämpötila sekä uniolosuhteiden rauhallisuus.

Mikäli oireita ei saada helpotettua kotikonstein, ja levottomat jalat haittaavat lapsen unta, kannattaa hakeutua lääkäriin. Lääkäri voi tutkia verikokein veren rautapitoisuuden ja määrätä tarvittaessa yleensä 4-12 viikon pituisen rautalääkityksen. Myös alaraajojen verenkiertoa ja hermojen toimintaa tutkitaan tarvittaessa. Levottomia jalkoja voidaan monessa tapauksessa hoitaa keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä, kuten levodopalla, pramipeksolilla, ropinirolilla tai pregabaliinilla. Jotkut potilaat kokevat oireiden helpottuvan akupunktuurin tai fysioterapian avulla. Myös värinään perustuvan hoidon on todettu parantavan potilaiden unen laatua.
Se saattaa kiinnostaa sinua...
Mistä jalkojen kihelmöinti ja puutuminen johtuu?
Äitiyden IhmeLue se täällä Äitiyden Ihme
Mistä jalkojen kihelmöinti ja puutuminen johtuu?

Olet epäilemättä joskus tuntenut raajojen kihelmöintiä tai tunnottomuutta, Mutta tiedätkö, mistä jalkojen kihelmöinti ja puutuminen johtuu?



  • Merino-Andreu, M. (2011). Trastorno por déficit de atención/hiperactividad y síndrome de piernas inquietas en niños [XIII Curso Internacional de Actualización en Neuropediatría y Neuropsicología Infantil]. Revista de Neurología52(Supl. 1), 85-95.
  • Miranda, M., & Venegas, P. (2001). Síndrome de piernas inquietas: actualización clínica. Revista chilena de neuro-psiquiatría39(2), 140-148.