D-vitamiinin puutteen aiheuttama riisitauti
Riisitauti on lasten luustoa pehmentävä sairaus, joka johtuu tyypillisesti D-vitamiinin puutteesta. Lapsilla esiintyy myös harvinaisia aineenvaihdunnan sairauksia, jotka vaikuttavat D-vitamiinin imeytymiseen tai vaikutukseen. Tänä päivänä riisitauti on kohtalaisen harvinainen kehittyneissä maissa, mutta silti sitä tavataan edelleen muun muassa Suomessa.
Mikä on riisitauti ja millaisia sen oireet ovat?
Riisitauti on lapsilla esiintyvä sairaus, jossa D-vitamiinin puute johtaa veren kalsiumin ja fosfaatin alenemiseen, luuston pehmenemiseen ja lihaksiston heikkenemiseen. Sairauden aiheuttaa joko D-vitamiinin puute, kyseisen vitamiinin kyvyttömyys vaikuttaa elimistössä tai kalsiumin tai fosfaatin puutos.
Riisitaudin oirekuva on kolmivaiheinen. Taudin alkuvaiheessa voi esiintyä lyhytkestoinen matalan kalsiumin vaihe, jonka kuitenkin korjaa lisääntynyt lisäkilpirauhashormonin eritys ja luuston kalsiumvarastojen hyväksikäyttö. Luuston varastojen ehtyessä kalsiumpitoisuus laskee uudelleen aiheuttaen sellaisia oireita kuten pituuskasvun hidastumista, luiden pehmenemistä ja murtuma-alttiutta, lihasheikkoutta, väsymystä, motorisen kehityksen hidastumista, kouristuksia ja infektioherkkyyttä.
Riisitaudin aiheuttajat
Kuten jo yllä mainittiin, riisitaudin yleisin aiheuttaja on D-vitamiinin puute, mutta myös tietyt muut tekijät voivat aiheuttaa taudin puhkeamisen. Näihin syihin lukeutuvat muun muassa perimä ja tietyt aineenvaihduntasairaudet.
D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka on välttämätöntä kalsiumin imeytymiselle. Jos henkilö kärsii D-vitamiinin puutoksesta, ravinnosta saatava kalsium ja fosfaatti eivät imeydy kunnolla. Tällöin näiden mineraalien pitoisuus veressä laskee, ja keho pyrkii korvaamaan tilanteen käyttämällä hyväksi luuston kalsiumvarastoja. Tämä johtaa luiden pehmenemiseen.
D-vitamiinin tärkeydestä terveydelle on valistettu kehittyneissä maissa jo kymmenien vuosien ajan, minkä johdosta D-vitamiinin puutteen aiheuttamat riisitautitapaukset ovat vähentyneet selvästi. Tästäkin huolimatta riisitautitapauksia tulee toisinaan ilmi muun muassa Suomessa. Kehitysmaissa riisitauti on edelleen suuri ongelma.
Riisitaudin diagnosointi ja hoito
Riisitautidiagnoosi perustuu röntgenkuvaukseen ja laboratoriokokeissa todettaviin löydöksiin. Tietyt röntgenkuvamuutokset, madaltanut seerumin kalsium- ja fosfaattipitoisuus, suurentunut alkalisen fosfaatin aktiivisuus sekä vähentynyt kalsiumin eritys virtsaan viittaavat riisitautiin.
Riisitautia hoidetaan D-vitamiinilla. Hoidon alussa D-vitamiinia annetaan suuria annoksia ja kalsium- ja fosfaattivaje korjataan. Jatkohoitona potilas ottaa D-vitamiinia suosituksen mukaisia annoksia.
Riisitaudin ehkäisemiseksi vanhempien on tärkeä huolehtia lapsen D-vitamiinin ja kalkin saannista.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- de la Calle Cabrera, T. (n.d.). Raquitismo carencial. Raquitismos resistentes. Pediatría Integral, 477.
- Masip, T. C., Morell, N. A., & Serra, J. D. (2008). Nuevas recomendaciones diarias de ingesta de calcio y vitamina D: prevención del raquitismo nutricional. Acta Pediatr Esp, 66(5), 233-236.
- Yeste, D., & Carrascosa, A. (2003). Raquitismo carencial en la infancia: análisis de 62 casos. Medicina clínica, 121(1), 23-27.
