Lapsen anafylaksia: Syyt, oireet ja hoito
Anafylaksia eli anafylaktinen reaktio on äkillinen ja mahdollisesti hengenvaarallinen useamman kuin yhden elimen yliherkkyysreaktio. Anafylaktisen reaktion syyt vaihtelevat, mutta lapsilla anafylaksian taustalla on lähes aina IgE-välitteinen allerginen reaktio.
Mikä on anafylaksia ja miten se oireilee?
Anafylaksia on nopeasti etenevä ja mahdollisesti henkeä uhkaava yliherkkyysreaktio, joka vaatii aina välitöntä hoitoa. Reaktion tavallisimmat ensioireet ovat kämmenpohjien, hiuspohjan ja huulien voimakas kihelmöinti ja kutina, jotka leviävät muutamassa minuutissa ympäri kehon.
Ihoon nousee usein nokkospaukamia tai punoitusta, ja etenkin huulissa ja silmäluomissa on selvää turvotusta. Anafylaktisen reaktion saaneen kurkkua kuristaa, ääni käheytyy ja henki saattaa vinkua. Potilaan vatsaa voi kouristaa, ja hän saattaa oksentaa tai ripuloida. Pulssi on kiihtynyt ja vaikeimmissa tapauksissa verenpaine laskee ja potilas kärsii rytmihäiriöistä. Anafylaktinen reaktio kehittyy huippuunsa 10-30 minuutissa.
Ruoka-aineet, kuten maapähkinä, puupähkinät, vehnä, muna, kala, maito, äyriäiset, tattari, seesaminsiemenet, selleri ja kiivi ovat tunnettuja allergisen anafylaksian aiheuttajia.
Allergisen anafylaksian tyypillisiä aiheuttajia ovat erilaiset ruoka-aineet sekä ampiaisen ja mehiläisen myrkky. Anafylaksia voi syntyä myös muulla kuin allergisella mekanismilla, jolloin henkeä uhkaavan reaktion taustalla ei ole IgE-vasta-aineita. Lapsilla anafylaktinen reaktio johtuu lähes aina allergiasta.
Anafylaktisen reaktion tyypillisimmät oireet ovat seuraavat:
- Ensioireina kämmenpohjien, hiuspohjan ja huulien voimakas kihelmöinti ja kutina
- Ympäri kehon leviävä kihelmöinti ja kutina
- Nokkospaukamat tai punoitus
- Turvonneet silmät, huulet ja kieli
- Kuristava kurkku, äänen käheytyminen ja hengityksen vinkuminen
- Hengitysvaikeudet
- Vatsan alueen ongelmat, kuten kouristelu, kipu, ripulointi, oksentelu tai pahoinvointi
- Verenpaineen lasku
- Kiihtynyt pulssi ja rytmihäiriöt
- Väliaikainen tajunnan menetys
Tavallisimmat lapsen anafylaktisen reaktion aiheuttajat
Ruoka-aineet
Ruoka-aineet, kuten maapähkinä, puupähkinät, vehnä, muna, kala, maito, äyriäiset, tattari, seesaminsiemenet, selleri ja kiivi ovat tunnettuja allergisen anafylaksian aiheuttajia.
Ampiaisen tai mehiläisen pisto
Myös ampiaisen ja mehiläisen myrkky on kohtalaisen yleinen anafylaktisen reaktion aiheuttaja.
Lääkkeet
Voimakkaaseen IgE-välitteiseen lääkeallergiaan liittyy anafylaktisen reaktion riski. Yleisimmät allergisten oireiden aiheuttajat ovat antibiootit ja tulehduskipulääkkeet. Joissain tapauksissa reaktion syynä on lääkkeen apuaine, eikä lääke itse.
Kaikissa tapauksissa anafylaktisen reaktion aiheuttajaa ei saada selville. Osa potilaista kokee reaktion ainoastaan kerran elämässä, osa muutaman kerran ja osa toistuvasti.
Anafylaksian hoito
Anafylaksiassa lähes kaikilla oireet alkavat neljän tunnin sisällä ärsykkeelle altistumisesta, ja voimakkaimmillaan oireet ovat yleensä 10-30 minuutin sisällä altistumisesta. Jos lapsi kärsii vakavasta allergisesta reaktiosta, on soitettava hätänumeroon, sillä tilanne vaatii ammattiapua ja välitöntä hoitoa.
Anafylaksian ensihoito on adrenaliini, joka täytyy annostella heti, kun anafylaksian oireet on tunnistettu. Jos lapsella itsellään tai hänen läheisellään on mukanaan adrenaliiniruisku, sen sisältämä adrenaliini tulee pistää välittömästi potilaan reiden lihakseen. Toinen adrenaliiniannos voidaan antaa tarvittaessa noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua.
Hoitoa voidaan täydentää avaavalla astmalääkkeellä, antihistamiinilla ja kortisonitableteilla. Joka viidennellä potilaalla oireet uusivat 8-10 tunnin kuluttua ensimmäisestä reaktiosta, ja kortisoni vaimentaa tätä myöhäisreaktiota.
Anafylaktisen reaktion jälkeen potilas siirretään erikoissairaanhoitoon, jotta reaktion syytä voidaan alkaa selvittää. Myös tapauksessa, jossa adrenaliini on pistetty omatoimisesti, on hakeuduttava päivystykseen jatkoseurantaan. Potilaan tilaa seurataan 6-10 tuntia reaktion jälkeen.
Jos lapsella on taipumusta vakavaan allergiaan ja anafylaktisiin reaktioihin, lääkäri määrää hänelle adrenaliiniruiskun, minkä lisäksi lapsen kannattaa kantaa mukana SOS-passia, johon on merkitty, mille aineille tämä on allerginen. Kun allergian aiheuttajat ovat selvillä, tulee näitä ärsykkeitä luonnollisesti vältellä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cardona, V., Cabañes, N., Chivato, T., De la Hoz, B., Fernández Rivas, M., & Gangoiti Goikoetxea, I. (2016). Guía de actuación en anafilaxia. Galaxia. https://www.aepnaa.org/recursos/publicaciones-archivos/5851f6dd835b9ffc3f32220233dc3eca.pdf
- Magaña, M. J. E., Vargas, M. A., Escalon, J. E., Alcon, A. M., del Río Navarro, B. E., & Sienra Monge, J. J. L. (2007). Anafilaxia y choque anafiláctico. Revista Alergia de Mexico, 54(2). http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1137-66272003000400013
- Rubio, C., Lasa, E., Arroabarren, E., Garrido, S., García, B. E., & Tabar, A. I. (2003). Anafilaxia. In Anales del Sistema Sanitario de Navarra (Vol. 26, pp. 103-110). Gobierno de Navarra. Departamento de Salud.
- Zudaire, L. E., de la Lama, M. D. O., & Rodríguez, C. S. (2013). Anafilaxia en pediatría. Protocolos Diagnósticos y Terapéuticos en Pediatría, 1, 63-80. http://www.aeped.es/sites/default/files/documentos/5-anafilaxia.pdf