Hyperaktiivinen lapsi ja ADHD:n diagnosointi
Hyperaktiivisuus on usein lapsilla diagnosoitava käytösongelma. Hyperaktiivinen lapsi on jatkuvasti liikkeessä, usein ilman selvää syytä. Lapsi saattaa aloittaa tehtävän vain jättääkseen sen hetken päästä kesken. Muut aktiviteetit kiinnittävät helposti lapsen huomion, ja hänen keskittymisensä herpaantuu alkuperäisestä tehtävästä.
Hyperaktiivinen käytös saattaa pahentua muiden ihmisten – etenkin vieraiden tai puolituttujen henkilöiden – läsnäollessa. Lapsen ollessa yksin hyperaktiivinen käytös voi laantua.
Hyperaktiivinen lapsi kärsii usein myös muista keskittymiseen ja huomion kiinnittämiseen liittyvistä ongelmista. Yhdessä näitä oireita kutsutaan ADHD:ksi, eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöksi tai tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriöksi.
ADHD:n diagnosointi voi olla vaikeaa, ja vanhempien onkin hyvä tuntea häiriön yleisimmät tunnusmerkit. Jos oma lapsi kärsii näistä oireista, on syytä keskustella terveysalan ammattilaisen kanssa.
Miten hyperaktiivinen lapsi käyttäytyy?
Yksi yleisimmistä hyperaktiivisen lapsen piirteistä on vaikeus keskittyä ja kohdistaa huomio tiettyyn asiaan. Muita hyperaktiivisuuteen usein liittyviä ominaisuuksia ovat seuraavat:
- Häiritsevä ja tuhoava käytös
- Ei reagoi rankaisemiseen
- Jatkuva hermostuneisuus ja levottomuus
- Jatkuva ongelmiin joutuminen oppitunneilla
- Impulsiivisuus ja tottelemattomuus
- Ei kykyä sietää turhautumista
- Keskittymisvaikeudet
Hyperaktiivisuuden merkit eri ikäisillä lapsilla
Lasten hyperaktiivisuus on yleisempää kuin kuvitteletkaan. Joidenkin tutkimusten mukaan siitä kärsii 3 prosenttia alle 7-vuotiaista lapsista. Hyperaktiivisuus on yleisempää pojilla kuin tytöillä.
Kasvaessaan lapset kehittävät erilaisia käytösmalleja, jotka voivat olla merkki hyperaktiivisuudesta. Hyperaktiivinen käytös on helppo tunnistaa. Tietyt silmiinpistävät merkit auttavat lääkäreitä määrittämään kärsiikö lapsi hyperaktiivisuudesta.
0-2-vuotiaat
Unenaikaiset jaksottaiset liikehäiriöt ja ongelmat syömisessä. Lapsi nukkuu lyhyitä jaksoja ja herää usein yhtäkkisesti. Lapsi saattaa vastustaa jokapäiväisiä rutiineja. Myös kuuloherkkyys ja ärtyisyys on tavallista.
2-3-vuotiaat
Hidas puheen kypsyminen, ylenmääräinen liikkuminen ja heikko riskien tiedostaminen. Lapsi saattaa olla altis onnettomuuksille, koska hän ei tunnista vaarallisia tilanteita.
4-5-vuotiaat
Vaikeudet toisiin lapsiin samaistumisessa, tottelemattomuus ja hankaluudet sääntöjen seuraamisessa. Aikuisen kommentoidessa lapsen käytöstä, tämän on vaikea keskittyä asiaan.
6-vuotiaat ja vanhemmat
Impulsiivisuus ja heikko koulumenestys. Tässä iässä keskittymisongelmat ovat selkeästi havaittavissa, ja lapsen on vaikea samaistua toisiin ihmisiin.
ADHD ja sen oireet
Kun hyperaktiivisuuteen liittyy keskittymisongelmia ja impulsiivisuutta, lääkäri saattaa diagnosoida lapsella tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriön, eli ADHD:n. Kyseessä on häiriö, joka vaatii hoitoa ja monitorointia.
Lasten ADHD:n yleisimmät oireet ovat:
- Keskittymisvaikeudet
- Tarkkaavaisuusongelmat
- Hyperaktiivisuus
- Impulsiivisuus
Kaikilla hyperaktiivisilla lapsilla ei ole ADHD
Moni lapsi kärsii tietyistä tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriöön liitetyistä ongelmista, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla näillä lapsilla olisi ADHD. Nuoret lapset ovat luonnostaan levottomia ja impulsiivisia, ja monella lapsella on vaikeuksia keskittyä käsillä olevaan tehtävään. Tietyissä rajoissa tällainen käyttäytyminen on normaalia.
Käypä hoito -suositusten mukaan ADHD-diagnoosin edellytyksenä ovat pitkäkestoiset keskittymisen, aktiivisuuden säätelyn ja impulssikontrollin ongelmat, jotka esiintyvät useissa tilanteissa, eivätkä johdu tai selity paremmin muilla häiriöillä.
Jotta ADHD-diagnoosi voidaan tehdä, osan oireista on täytettävä seuraavat kriteerit:
- Kestävät vähintään kuusi kuukautta ja haittaavat lapsen kehitystä
- Heikentävät lapsen sosiaalista tai koulunkäyntiin liittyvää toimintakykyä
- Ilmenevät kahdessa tai useammassa ympäristössä
- Ilmenevät ennen seitsemän vuoden ikää
ADHD:n hoito
ADHD:n hoito on monimuotoista, ja siihen kuuluvat sekä potilas- ja omaisneuvonta että erilaiset yksilölliset tukitoimet ja hoitomuodot. ADHD:n oireet vähenevät sekä psykososiaalisilla hoitomuodoilla että lääkehoidolla. On myös monia keinoja, joilla ADHD:sta kärsivän lapsen oireita voidaan helpottaa kotioloissa. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset keskittymistä auttavat menetelmät ja rauhallisen elämän eläminen rutiineja noudattaen.
Jos huomaat lapsellasi tässä artikkelissa mainittuja piirteitä tai käytösmalleja, on tärkeää keskustella lääketieteen ammattilaisen kanssa
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Cerviño, O. A., Scandar, R., & Jehin, C. E. (2001). Trastorno por déficit de atención e hiperactividad. Prensa Medica Argentina.
- González, R., Bakker, L., & Rubiales, J. (2014). Estilos parentales en niños y niñas con TDAH. Revista Latinoamericana de Ciencias Sociales, Niñez y Juventud.
- Pascual, I. (2008). Trastornos por déficit de atención e hiperactividad (TDAH). Asociación Española de Pediatría.
- Rodríguez Hernández, P. J., González González, I., & Manuel Gutiérrez Sola, A. (2015). El trastorno por déficit de atención e hiperactividad. Pediatria Integral.
