Vältä näitä 7 tapaa kasvattaessasi teini-ikäistä
Teini-iässä nuori muodostaa omaa identiteettiään ja selvittää, kuka hän on ja haluaa olla. Tämän vuoksi myös teini-ikäistä kasvattavien vanhempien on syytä tarkkailla sanomisiaan ja tekemisiään. Heidän kannattaa välttää sekä liiallista ankaruutta että lepsuutta, sillä tämä auttaa nuorta omaksumaan tasapainoisia käyttäytymismuotoja.
Yksikään vanhempi ei halua lapsensa epäonnistuvan, kärsivän tai kokevan epämukavuutta, mutta kaikki näistä voivat olla hyödyllisiä oppimiskokemuksia. Vanhemmat eivät nimittäin tule aina olemaan suojaamassa, puolustamassa ja lohduttamassa lastaan. Aikuisen elämä on täynnä erilaisia haasteita ja vaikeuksia, joihin nuorta on syytä valmistaa niin hyvin kuin mahdollista.
Vältä näitä 7 tapaa kasvattaessasi teini-ikäistä
1. Älä anna nuoren uskoa olevansa maailman napa
Oma lapsi on jokaisen vanhemman elämän tärkein asia, ja lapselle on tärkeää osoittaa rakkautta. Sen sijaan lapsi, jota rakastamisen sijaan palvotaan, voi kasvaa aikuiseksi kuvitellen maailman pyörivän hänen ympärillään. Rakasta siis lastasi sydämesi kyllyydestä, mutta älä anna hänen muuttua itsekeskeisiksi ja egoistiseksi. Auttamalla häntä pitämään jalkansa tiukasti maassa, tuet hänen terveen itsetuntonsa kehitystä.
2. Älä kuvittele lapsesi olevan täydellinen
Moni opettaja pystyy vahvistamaan väitteen siitä, että osa vanhemmista ei halua kuulla yhtään negatiivista sanaa lapsestaan. Vanhempi saattaa jopa hyökätä opettajaa tai muuta aikuista vastaan, vaikka kriittinen palaute olisi annettu rakentavassa hengessä. Yksikään ihminen ei kuitenkaan ole täydellinen, ei edes oma lapsi. Yritä siis pitää mielesi avoimena muiden lapsesi kanssa vuorovaikutuksessa olevien ihmisten ja heidän mielipiteidensä suhteen.
3. Älä elä nuoren kautta
Lapsi ei ole vanhempiensa unelmien ja toiveiden jatke tai heidän toinen mahdollisuutensa elää nuoruuttaan. Hän on oma yksilönsä, jolla on oma polkunsa sekä omat tavoitteensa, halunsa ja toiveensa. Juhli nuoren menestystä, mutta älä painosta häntä. Keskity lapsesi onnellisuuteen oman onnellisuutesi lisäämisen sijaan.
4. Älä pyri olemaan lapsesi paras ystävä
Vanhemman ja teini-ikäisen välinen luottamuksellinen suhde ja hyvä vuorovaikutus luovat pohjan nuoren sosiaalisille taidoille. Älä kuitenkaan yritä olla lapsesi paras ystävä, vaan varmista, että tarjoat hänelle turvallisen kasvun edellytykset. Ystävät lapsi löytää päivähoidosta, koulusta tai harrastusten kautta.
“Vanhemman ylisuojelevaisuus voi olla hyvin vahingollista, sillä se kasvattaa kansalaisen, joka on muista riippuvainen ja toimii jopa ylivaltaisesti muita kohtaan. Tällainen ihminen on kasvanut uskoen, että maailma pyörii hänen ympärillään ja että hän on kotinsa johtaja, eikä hän ymmärrä olevansa samanarvoinen perheenjäsen kuin muutkin.”
– Javier Urra
5. Älä unohda perheen yhteistä aikaa
Perheen yhteinen aika on tärkeää minkä ikäiselle lapselle tahansa. Vaikka arjen kiireet ja väsymys voivatkin vaikeuttaa asiaa, kannattaa perheen kesken pyrkiä tekemään jotain yhdessä viikoittain. Läsnäoleva vanhempi on paras lahja, jonka voit lapsellesi antaa.
6. Älä unohda positiivisen esimerkin tärkeyttä
Vanhemmat ovat lastensa tärkeimpiä esikuvia. Jos haluat lapsesi olevan paras mahdollinen versio itsestään, on myös sinun oltava paras versio itsestäsi. Muista, että teot merkitsevät usein enemmän kuin sanat, ja nuori tarkkailee sinua jatkuvasti ja oppii sinun tekemisistäsi.
7. Älä suojele nuorta kaikilta vastoinkäymisiltä
On selvää, että lapsi tarvitsee tietyissä asioissa vanhempiensa apua, ja hänen on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat aina hänen tukenaan. Kasvattaakseen luonnettaan, itseluottamustaan ja lannistumattomuuttaan nuoren täytyy kuitenkin voittaa tietyt kohtaamansa haasteet itse. Jokainen selvitetty haaste opettaa nuorelle uusia arvoja ja taitoja. Se, että hän tuntee olevansa itsenäinen ja kykeneväinen ratkaisemaan ongelmia, auttaa häntä kasvamaan vahvaksi ja menestyväksi aikuiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Casado, I. (2013). Adolescencia. FMC – Formación Médica Continuada En Atención Primaria. https://doi.org/10.1016/s1134-2072(04)75726-6
- Iglesias Diz, J. L. (2013). Desarrollo del adolescente: Aspectos físicos, psicológicos y sociales. Pediatria Integral.
- Hurlock, E. (1995). Psicología de la adolescencia. Psicología de la adolescencia.
- Naranjo, C. R., & González, A. C. (2012). Autoestima en la adolescencia: Análisis y estrategias de intervención. International Journal of Psychology and Psychological Therapy.
- Roa, A. (1982). La adolescencia. Revista Chilena de Pediatria.
- Silva-Escorcia, I., & Mejía-Pérez, O. (2014). Autoestima, adolescencia y pedagogía. Revista Electrónica Educare. https://doi.org/10.15359/ree.19-1.13
