Itsensä vahingoittaminen teini-iässä

7.9.2019
Murrosikä on monelle nuorelle vaikea ja monimutkainen elämänvaihe, ja osa teini-ikäisistä ajautuu jopa terveytensä vaarantavaan käytökseen.

Jos huomaat lapsesi kehossa toistuvasti haavoja, naarmuja, mustelmia tai palovammoja, älä missään nimessä ohita asiaa. Itsensä vahingoittaminen on teini-ikäisen tapa pyytää apua.

Tänä päivänä tällaista itsensä vahingoittamista ei käsitellä mielenterveysongelmana. Itsensä vahingoittaminen on alati kasvava ongelma teini-ikäisten keskuudessa. Viimeisen 30 vuoden aikana tällainen käytös on lisääntynyt huomattavasti ympäri maailman.

Itsensä vahingoittaminen alkaa yleensä 12-16 vuoden iässä, ja 63 % näistä nuorista jatkaa vahingollista käytöstä 17-vuotiaaksi asti.

Tytöt valitsevat tyypillisesti metodin, joka saa aikaan verenvuotoa – mikä tarkoittaa usein itsensä viiltelyä. Pojat sen sijaan aiheuttavat useammin itselleen palovammoja ja mustelmia. Erikoista on se, että vaikka tytöt ovat alttiimpia tällaiselle käyttäytymiselle, poikien osuus kasvaa tällä hetkellä huomattavasti nopeammin.

22 % eurooppalaisista nuorista on vahingoittanut itseään itsetuhoisessa tarkoituksessa vähintään kerran elämänsä aikana. Tämä tieto on peräisin Madridin yliopiston kliinisen psykologian ja terveyden osaston tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan 8 % nuorista vahingoittaa itseään toistuvasti.

Mistä itsensä vahingoittaminen teini-iässä johtuu?

Itsensä vahingoittamista voisi jopa verrata huumeeseen. Se on kuin kipulääke, joka on vahvempi kuin mikään muu markkinoilla olevista tuotteista. Itsensä vahingoittaminen auttaa nuorta hallitsemaan tunteitaan.

Toisinaan pelko, viha, suru ja suuttumus ottavat vallan toistuvasti, eikä nuori osaa käsitellä näitä tunteita. Fyysinen kipu saa hänet unohtamaan tai turruttamaan henkisen kivun. Itsensä vahingoittaminen on eräänlaista välttelevää käytöstä, joka helpottaa jännittyneisyyttä ja vähentää negatiivisia tunteita.

Itsensä vahingoittaminen teini-iässä

On tärkeä huomauttaa, että tällaiset teot eivät ole impulsiivisia – päinvastoin. Nuori suunnittelee niitä, odottaa sopivaa hetkeä ollakseen yksin ja nauttii rituaalista puukon, tupakansytyttimen tai muun esineen kanssa.

Aivan kuten tapahtuu muidenkin riippuvuuksien kanssa, nuori kokee valheellisen rauhan tunteen välittömästi itsensä vahingoittamisen jälkeen. Teko on kuin nopeasti vaikuttavan huumausaineen käyttäminen. Muutaman minuutin kuluttua ahdistus kuitenkin palaa, ja usein vieläpä yhdistettynä häpeän ja syyllisyyden tunteisiin.

Vaikka teini ei yritäkään riistää itseltään henkeä, itsensä vahingoittamisen sanotaan nostavan itsemurhan riskiä tulevaisuudessa. On erittäin tärkeää, että vanhemmat puuttuvat lapsensa käytökseen välittömästi sen huomattuaan.

Onko ongelmaan ratkaisua?

Itsensä vahingoittaminen on häiriö, jonka hoitamiseen tarvitaan ammattiapua. Nuoren täytyy ymmärtää, että itsensä satuttaminen ei korjaa yhtäkään ongelmaa, vaan päinvastoin lisää niitä. Ammattilaisen ja vanhempien on tärkeä selvittää ongelman, eli masennuksen, syömishäiriön, ahdistuksen tai muun häiriön, juurisyy.

Itsensä vahingoittaminen on nuoren tapa hakea huomiota ja pyytää apua. Syyllistäminen tai pakottaminen saa teinin tuntemaan olonsa entistä ahdistuneemmaksi, ja nuori tarvitseekin tällaisessa tilanteessa ymmärrystä, tukea ja empatiaa.

22 % eurooppalaisista nuorista on vahingoittanut itseään itsetuhoisessa tarkoituksessa vähintään kerran elämänsä aikana. Tutkimuksen mukaan 8 % nuorista vahingoittaa itseään toistuvasti.

Viiltelyn suosio on kasvussa

Itsensä viiltely on valitettavasti selvässä kasvussa teini-ikäisten keskuudessa. Tällaisen vahingollisen toiminnan toteuttamiseen löytyy jopa tarkkoja ohjeita internetissä. Sosiaalisen median alustoilla monet nuoret esittelevät itselleen tuottamiaan haavoja ja vammoja – ylpeänä, ilman suodattimia.

Itsensä vahingoittaminen teini-iässä

On havaittu, että monet teini-ikäiset aloittavat viiltelyn huvikseen tai puhtaasta kokeilunhalusta. Ehkä he kaipaavat hieman adrenaliinia tai haluavat vastata heille asetettuun haasteeseen.

Mitään hälytysmerkkejä ei saa kuitenkaan ohittaa ja jättää huomiotta. Useimmissa tapauksissa itsensä vahingoittaminen ei ole merkki persoonallisuushäiriöstä. Se voi kuitenkin kertoa huonosta itsetunnosta, kyvyttömyydestä ylläpitää terveitä ihmissuhteita ja kehittymättömästä tunneälystä.