Sikiön elintärkeä tukijärjestelmä: Istukka, napanuora ja sikiöpussi
Sikiön elintärkeä tukijärjestelmä, joka koostuu istukasta, napanuorasta ja sikiöpussista, on hyvin merkittävässä roolissa vauvan kehittyessä kohdussa. Tämä järjestelmä pitää yllä sikiön elämää ja mahdollistaa sen kasvun. Jokaisella kolmikon osalla on oma erityinen ja korvaamaton roolinsa raskaudessa.
Jokainen vauva tarvitsee kehittyäkseen tätä tukijärjestelmää, mutta mainitut elimet eivät osallistu mihinkään muihin prosesseihin. Tämän järjestelmän rakenne alkaa muodostua raskauden edetessä, ja jokainen kolmesta elementistä muodostuu yksinomaan tukemaan kasvavan sikiön elämää.
Jos äiti on jo kertaalleen synnyttänyt, uuden sikiön kehittyessä myös uusi tukijärjestelmä kehittyy. Äidin odottaessa kaksosia tai useampaa vauvaa, istukka saatetaan jakaa näiden kesken, etenkin silloin, kun kyseessä ovat identtiset kaksoset. Suurimmassa osassa monisikiöraskauksia jokaiselle sikiölle kehittyy oma sikiöpussinsa ja napanuoransa. Vain identtisten kaksosten tapauksessa sikiöt saattavat jakaa jonkin näistä elimistä.
Sikiön elintärkeä tukijärjestelmä
Istukka
Istukka on elin, joka alkaa muodostua hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä kohdun seinämään. Se rakentuu lapsenpuolisesta ja äidinpuoleisesta osasta ja kehittyy sekä sikiön että kohdun soluista. Napanuora kiinnittyy istukan lapsenpuoleiseen osaan sikiön kehittyessä äidin kohdussa.
Sikiön verenkierto istukkaan kulkee napanuoran valtimoiden ja laskimon kautta. Sikiön ja äidin verenkierto eivät joudu istukassa kosketuksiin toistensa kanssa, koska sikiön veri virtaa istukan nukkalisäkkeiden hiussuonissa ja äidin veri puolestaan kohdun lihasseinämän ja istukan välissä.
Istukan tehtävät ovat elintärkeitä sikiön kehittymiselle:
- Kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle.
- Kuljettaa kuona-aineita vastakkaiseen pois lapsen elimistöstä.
- Tuottaa hormoneja, joiden avulla sikiö kasvaa ja kehittyy.
- Suojaa sikiötä äidin immuunivasteelta estäen äidin kehoa hylkimästä sikiötä.
Istukan tuottamat hormonit ja niiden tehtävät ovat seuraavat:
- Istukkahormoni stimuloi keltarauhassoluja tuottamaan estrogeenia ja progesteronia, joita ilman sikiö ei kasva ja kehity.
- Relaksiini parantaa äidin lantion nivelten liikkuvuutta ja laajentaa kohdunsuuta synnytyksen hetkellä.
- Istukkalaktogeeni valmistaa rintoja maidontuotantoon muuttamalla rintarauhaset maitorauhasiksi ja stimuloimalla maidontuotantoa.
“Ennen kuin sait alkusi, halusin sinut. Ennen kuin olit syntynyt, rakastin sinua. Ennen kuin olit tunnin ikäinen, olin valmis kuolemaan puolestasi. Tätä on rakkauden ihme.”
– Maureen Hawkins
Kun vauva on syntynyt, myös istukka syntyy, sillä se on suorittanut tehtävänsä. Tätä synnytyksen vaihetta kutsutaan myös jälkeisvaiheeksi.
Napanuora
Napanuora yhdistää istukan ja sikiön toisiinsa elintärkeällä tavalla. Istukka on eräänlainen operaatiokeskus äidin ja lapsen välillä, ja napanuoran tehtävä on kuljettaa välttämätöntä tietoa molempiin suuntiin.
Napanuora muodostuu verisuonista eli pienistä valtimoista ja yhdestä suuresta laskimosta. Kahden valtimon vastuulla on veren kuljettaminen istukkaan, kun taas laskimo tuo verta takaisin sikiöön.
Napanuora voi kasvaa jopa 60 senttimetrin pituiseksi. Sen pituus mahdollistaa sikiön vapaan liikkumisen kohdussa. Napanuora on rakenteeltaan sellainen, että se kestää vauvan liikkeistä mahdollisesti aiheutuvat vahingot.
Synnytyksen aikana napanuora tulee ulos yhdistettynä vauvaan ja istukkaan, ei äitiin. Tämän jälkeen napanuora leikataan ja suurin osa siitä hävitetään. Napanuoran toinen pää jää kiinni vauvaan, kohtaan, johon muodostuu napa.
Sikiöpussi
Sikiöpussi on täynnä lapsivettä ja sen tehtävänä on suojella sikiötä raskauden aikana. Se tarjoaa suojaa, tilan leikkiä ja kodin vauvalle korvaamattomalla tavalla. Vauva kehittyy sikiöpussissa luonnon määrittämissä oloissa.
Sikiöpussin rakenne on ihanteellinen, sillä se suojaa sikiötä ulkoisilta tekijöiltä, mutta on niin joustava, että vauva pystyy liikkumaan sen sisällä. Sikiöpussin sisäinen lämpötila on noin 37,6 astetta, mikä on sikiölle ihanteellinen olosuhde. Jotta sikiöpussin toiminta on mahdollisimman tehokasta, tulee sen lämpötilan olla hieman korkeampi kuin äidin ruumiinlämpö.
Sikiöpussin sisältämä lapsivesi lisääntyy sikiön kehittyessä. Sikiön ollessa noin kymmenen viikon ikäinen, nestettä on noin 30 millilitraa, kun sitä on jo noin litran verran sikiön ollessa 36 viikon ikäinen.
Lapsivesi poistuu vasta, kun on synnytyksen aika. Se poistuu ennen vauva syntymää, ja syntyessään lapsi onkin ensimmäistä kertaa ympäristössä, jossa ei ole nestettä. Lapsiveden mentyä vauva on kuitenkin edelleen napanuoran välityksellä yhteydessä istukkaan – tämä elintärkeä tukijärjestelmä jatkaa toimintaansa siihen asti, että lapsi syntyy.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Latarjet,M; Ruiz Liard, A. (2008). Anatomía humana. Editorial médica panamericana. 4ta edición. Tomo 2.
- Sadler, T. W. (2001). Embriología médica. Langman.
- Olaya-C, Mercedes. (2013). Comprendiendo el cordón umbilical. Revista latinoamericana de patología. 51. 200-5.
- Roa, I.; Smok S. C. & Prieto, G. R. Placenta; anatomía e histología comparada. Int. J. Morphol. 30 (4): 1490-1496, 2012.
