Mikä on perätilasynnytys?

Perätilasynnytys tai perätarjontasynnytys on synnytys, jossa kohdussa kasvava sikiö ei ole kääntynyt raivotarjontaan eli pää alaspäin ja kasvot kohti äidin selkään, vaan sen jalat ovat kohti äidin kohdunsuuta.
Tavallisesti sikiö on kohdussa pää alaspäin, pää äidin lantiota kohti, mutta perätilassa oleva sikiö siis ikään kuin istuu kohdussa.

Missä vaiheessa sikiön lopullinen asento määräytyy?

Kohdussa kasvava sikiö vaihtelee asentoaan tyypillisesti 36. raskausviikolle asti, minkä jälkeen se päätyy lopulliseen asentoonsa. Perätilaan ei yleensä ole olemassa selvää syytä, vaan sikiö yksinkertaisesti mukautuu kohdussa olevaan tilaan.

Perätiloja on erilaisia:

• Täydellinen perätila. Sikiön jalat ovat ylös ojennettuina.
• Perä-jalkatarjonta. Sikiön reidet ovat vatsaa vasten ja toinen tai molemmat jalat koukistettuina.
• Jalkatarjonta. Sikiön toinen tai molemmat polvet ja lantio ovat ojennettuina niin, että jalkaterät ovat tarjoutuvana osana takapuolen alapuolella.
• Polvitarjonta. Sikiön lantio on ojentuneena ja polvet koukistettuina ja tarjoutuvana osana.

Sikiön tarjonta tutkitaan äitiysneuvolassa, mistä havaitut tai epäillyt perätilatapaukset ohjataan äitiyspoliklinikalle 35. tai 36. raskausviikon aikana. Äitiyspoliklinikalla tarkistetaan tarjonta, ja jos sikiö on perätilassa, lääkäri tekee ultraäänitutkimuksen, jonka avulla arvioidaan sikiön paino ja tarkka asento. Tutkimuksen avulla määritetään, voidaanko suorittaa sikiön ulkokäännös.

Sikiön ulkokäännös

Jos sikiö on perätilassa, usein pyritään tekemään ulkokäännös, mikä tarkoittaa sikiön kääntämistä haluttuun asentoon, eli pää alaspäin. Tämä tapahtuu 36. raskausviikolla, koska tämän jälkeen sikiön omatoiminen kääntyminen on harvinaista, minkä lisäksi ulkokäännöksen edellytykset huononevat raskauden edetessä pidemmälle. Joissain tapauksissa ulkokäännös pystytään kuitenkin tekemään jopa lapsen ollessa täysiaikainen.

Äitiyspoliklinikalla sikiön tarjonta varmistetaan ultraäänitutkimuksella, minkä jälkeen lääkäri arvioi, voidaanko ulkokäännöstä yrittää. Kaikissa tapauksissa ulkokäännöstä ei pystytä tekemään. Tilannetta voi vaikeuttaa ensisynnyttäjyys, niukka lapsiveden määrä, etuseinäistukka, äidin lihavuus, supistusherkkä kohtu ja sikiön tarjoutuvan osan kiinnittyminen äidin lantioon.

Toimenpiteessä lääkäri yrittää kääntää sikiön äidin vatsanpeitteiden päältä oikeaan asentoon. Tarvittaessa äidille annetaan toimenpiteen yhteydessä kohdun supistelua estävää lääkettä. Ulkokäännös onnistuu noin 40 % ensisynnyttäjistä ja noin 60 % aikaisemmin synnyttäneistä.

Miten perätilasynnytys suoritetaan?

Perätilassa olevan lapsen synnyttäminen on tapauksesta riippuen mahdollista joko alateitse tai sektiolla. Jos ulkokäännöstä ei pystytä syystä tai toisesta suorittamaan, lääkäri arvioi alatiesynnytyksen mahdollisuuden. Jos alatiesynnytyksen edellytyksiä ei ole, suoritetaan noin viikko ennen laskettua aikaa suunniteltu sektio. Samoin keisarileikkaukseen päädytään usein, jos synnytys ei käynnisty spontaanisti ja raskaus on yliaikainen.

Synnytystavan valintaan vaikuttavat muun muassa seuraavat tekijät:

• Synnyttyjän lantion tilavuus. Äidin lantio ja synnytyskanava eivät saa olla liian kapeat.
• Sikiön paino. Vauvan suuri koko voi olla esteenä alatiesynnytykselle.
• Sikiön tarjonta. Vauvan asento vaikuttaa siihen, voidaanko alatiesynnytys suorittaa. Täydellinen perätila tekee synnytyksestä helpomman.
• Lapsiveden määrä. Lapsiveden liian suuri tai vähäinen määrä voi estää alatiesynnytyksen.
  
• Sikiön terveys. Vauva ei saa kärsiä esimerkiksi sydän- tai verisuoniongelmista.
• Napanuoran asento. Napanuora ei saa olla kiertynyt sikiön ympärille ongelmalliseen tapaan.

Perätilasynnytyksen hoitavat kokeneet lääkärit ja kätilöt, mutta muuten synnytys etenee normaalisti äidin ja sikiön vointia seuraten, ja sen annetaan edetä mahdollisimman spontaanisti ponnistusvaiheeseen saakka. Äiti ponnistaa lapsen ulos, kunnes tämän lapaluut näkyvät, minkä jälkeen lääkäri auttaa lapsen hartiat ja pään ulos.