Istukan rakenne, kehitys ja tehtävät
Moni tietää, mitkä ovat istukan tärkeimmät tehtävät, mutta tiedätkö, millainen on istukan rakenne ja miten tämä raskaudelle ja sikiön kehitykselle elintärkeä elin kehittyy? Tämä ainoastaan raskauden ajan olemassa oleva elin kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle ja kuona-aineita vastakkaiseen suuntaan. Näin istukka varmistaa sikiön terveen kehityksen ja hyvinvoinnin.
Istukan rakenne ja kehitys
Istukka on elin, joka alkaa muodostua hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä kohdun seinämään. Se rakentuu kahdesta osasta; lapsenpuolisesta ja äidinpuoleisesta osasta. Istukka kehittyy sekä sikiön että kohdun soluista. Napanuora kiinnittyy istukan lapsenpuoliseen osaan sikiön kehittyessä äidin kohdussa.
Sikiön verenkierto istukkaan kulkee napanuoran valtimoiden ja laskimon kautta. Sikiön ja äidin verenkierto eivät joudu istukassa kosketuksiin toistensa kanssa, koska sikiön veri virtaa istukan nukkalisäkkeiden hiussuonissa ja äidin veri puolestaan kohdun lihasseinämän ja istukan välissä.
Istukka kasvaa kohdun seinämään läpitunkeutuvasti syövän tavoin, mutta ei käyttäydy pahanlaatuisen kasvaimen lailla. Synnytyksessä istukka syntyy hieman lapsen jälkeen kohdun supistuessa.
Istukan tehtävät
Istukalla on monia tehtäviä, jotka ovat elintärkeitä sikiön kehittymiselle:
- Istukka kuljettaa happea ja ravintoaineita äidin elimistöstä lapselle ja kuona-aineita vastakkaiseen suuntaan.
- Istukka tuottaa myös hormoneja, joiden avulla sikiö kasvaa ja kehittyy.
- Istukka suojaa sikiötä äidin immuunivasteelta estäen äidin kehoa hylkimästä sikiötä vierasesineenä.
Istukan tuottamat hormonit ja niiden tehtävät ovat seuraavat:
- Istukkahormoni stimuloi keltarauhassoluja tuottamaan estrogeenia ja progesteronia, joita ilman sikiö ei kasva ja kehity.
- Relaksiini parantaa äidin lantion nivelten liikkuvuutta ja laajentaa kohdunsuuta synnytyksen hetkellä.
- Istukkalaktogeeni valmistaa rintoja maidontuotantoon muuttamalla rintarauhaset maitorauhasiksi ja stimuloimalla maidontuotantoa.
Istukan suojelutoiminto on välttämätön sikiön selviämisen kannalta. Alkio on äidin keholle vierasesine, joka sisältää immuunijärjestelmälle – isän geeneistä syntetisoituja – vieraita proteiineja. Tämän vuoksi äidin keho voisi hylkiä sikiötä. Kiitos immunosuppressiivisten ja immunomodulaatiivisten tekijöiden tuotannon raskauden alkuvaiheessa, istukka estää tämän hylkimisreaktion.
Istukkaan liittyvät komplikaatiot
Istukkaan voi liittyä myös erilaisia komplikaatioita, joista osa on äidin ja sikiön terveydelle vaarallisia. Alla listaamme neljä esimerkkiä istukkaan liittyvistä ongelmista.
Kokopoikkeamat
Täysiaikainen istukka on halkaisijaltaan noin 20 cm ja paksuudeltaan 2 cm ja painaa keskimäärin 470 g. Täysiaikaisen istukan alle 350 g tai yli 750 g viittaa johonkin häiriöön. Suuri istukka liittyy usein kookkaaseen sikiöön, mutta myös esimerkiksi kohdunsisäisen tulehdus ja synnynnäinen nefroosi voivat olla suuren istukan syitä. Pieni istukka viittaa yleensä sikiön kasvuhäiriöön.
Morfologiset muutokset
Normaali istukka on muodoltaan levymäinen ja pyöreä. Istukan muodossa voi kuitenkin olla poikkeavuuksia. Esimerkiksi lohkoutunut istukka on jakautunut useampaan lohkoon.
Eteninen istukka
Etinen istukka on tila, jossa että kohdun alaosassa oleva istukka peittää osittain tai kokonaan kohdun kaulakanavan sisäsuun. Ongelma voi aiheuttaa loppuraskauden aikana kirkasta veristä vuotoa, johon ei liity kipua tai supistuksia. Jos istukka peittää kohdunsuun kokonaan, päädytään yleensä sektioon.
Istukan ennenaikainen irtoaminen
Noin joka sadannessa raskaudessa istukka irtoaa ennenaikaisesti joko kokonaan tai osittain. Istukan ennenaikainen irtoaminen on vakava tila, joka paitsi aiheuttaa äidille emättimen verenvuotoa ja kivuliasta kohdun supistelua, myös heikentää istukan toimintaa ja vaikuttaa näin sikiön hapen saantiin.
Hoitona on yleensä keisarileikkaus ja äidin verenvuotosokin hoito. Lievissä tilanteissa, joissa vain pieni osa istukkaa on irronnut, eikä sikiö kärsi hapenpuutteen oireista, voidaan tilannetta ja äidin ja lapsen vointia jäädä seuraamaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Apaza Valencia John. (2014). Desarrollo placentario temprano: aspectos fisiopatológicos. Rev. peru. ginecol. obstet. 2014: 60( 2 ): 131-140. Disponible en: http://www.scielo.org.pe/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S2304-51322014000200006&lng=es
- Roa Ignacio, Smok S Carolina, Prieto G Ruth. (2012). Placenta: Compared Anatomy and Histology. Int. J. Morphol. 2012: 30( 4 ): 1490-1496. Disponible en: https://scielo.conicyt.cl/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0717-95022012000400036&lng=es
- Espinilla Sanz, B., Tomé Blanco, E., Sadornil Vicario, M., Albillos Alonso, L. (2016). Alteraciones de la placenta. Manual de obstetricia para matronas. 2nd ed. Valladolid: DIFÁCIL; 2016. 185-188.
