12. raskausviikko

12. raskausviikolla sikiö muuttuu aktiivisemmaksi, ja sen elimet alkavat kehittyä ja löytää lopullisen paikkansa.

12. raskausviikko on ensimmäisen raskauskolmanneksen viimeinen viikko. Noin 4-5 sentin pituisen ja 5-10 gramman painoisen sikiön sydän sykkii jo voimakkaasti, noin 160 lyöntiä minuutissa. Nyt noin luumun tai passionhedelmän kokoinen sikiö kasvaa 11. ja 12. raskausviikon aikana 15 %.

Tässä vaiheessa raskautta sikiön liikkeet alkavat lisääntyä, vaikka odottava äiti ei niitä vielä tunnekaan. Sikiön raajat ovat jo muodostuneet ja sisäelimet alkavat kehittyä nopeasti. Suolisto, joka on tähän asti ollut yhteydessä napanuoraan, on nyt siirtynyt vatsaonteloon. Sikiön pää alkaa muotoutua pyöreämmäksi ja korvat siirtyä lopullisille paikoilleen. Sikiö pystyy jo avaamaan ja sulkemaan suunsa, haukottelemaan, nielemään ja nikottelemaan. Sen kynnet ja äänihuulet alkavat muodostua. 12. raskausviikon aikana sikiön munuaiset alkavat tuottaa pieniä määriä virtsaa, ja myös ensimmäisiä ihokarvoja alkaa ilmaantua.

12. raskausviikolla raskauden kriittisin vaihe alkaa olla takana, ja vanhemmat ovat usein valmiita kertomaan tulevasta perheenlisäyksestä läheisilleen. Vaikka raskaudesta ei vielä olisi kerrottu muille, ei mene kauaakaan ennen kuin he huomaavat tulevan äidin pyöristyvän vatsan.

12. raskausviikko äidin näkökulmasta

• Yleisin ja usein helpottavin oire on se, että äidin raskauden alussa kokema pahoinvointi alkaa usein helpottaa tässä vaiheessa. Pahoinvointi johtuu hormonaalisista tekijöistä, pääasiassa HCG- eli istukkahormonin erityksestä. Raskaustesti havaitseekin juuri tämän hormonin erittymisen. Vaikka pahoinvointi helpottaakin usein 12. raskausviikon kohdalla, se ei välttämättä katoa kokonaan ennen 16. raskausviikkoa.
• Edellisen seurauksena on usein myös ruokahalun palautuminen. Odottavan äidin on pidettävä huolta siitä, että hän syö riittävästi ja ottaa tarvittavat ravinnelisät – niin itsensä kuin sikiönkin hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hänen tulisi syödä kahden edestä.
• Vaikka vatsan kasvu ei ole vielä tässä vaiheessa ilmiselvää, osalla naisista raskausvatsa alkaa jo erottua. 12. raskausviikolla kohtu alkaa pullistua lantioluiden yli, mutta ei vielä aiheuta kipuja lantion alueella.
• Tässä vaiheessa raskautta nainen huomaa usein muutoksia ihossaan. Vaikka iho saattaakin tuntua tavallista pehmeämmältä, siihen voi puhjeta finnejä. Asiasta ei kuitenkaan kannata huolestua, sillä kyseessä on ohimenevä vaiva. Rintaan ja jalkoihin saattaa ilmaantua punaisia viivoja lisääntyneestä veren virtaamisesta johtuen.

Viimeistään tässä vaiheessa raskautta odottavan äidin on tärkeä omaksua tiettyjä tapoja. Ensinnäkin hänen on tärkeä noudattaa terveellistä ruokavaliota, sillä hänen syömällään ruoalla on suora vaikutus niin hänen omaan hyvinvointiinsa kuin kehittyvän lapsenkin terveyteen. Rauhallista liikuntaa voi ja kannattaa harrastaa läpi raskauden. Liikunta on hyvä tapa paitsi pitää keho kunnossa, myös helpottaa raskauden aikaista epämukavuutta ja valmistautua synnytykseen.

Myös suuhygienialla on suuri merkitys, sillä alttius raskauden aikaiselle ientulehdukselle kasvaa toiselle raskauskolmannekselle siirryttäessä. Vaiva johtuu raskauden aikaisista hormonimuutoksista, ja etenkin huono suuhygienia yhdistettynä korkeaan estrogeenitasoon voi aiheuttaa voimakkaan tulehdusreaktion ikenissä.

12. raskausviikon ultraäänitutkimus

Raskauden ensimmäisen kolmanneksen kohokohta on usein ensimmäinen kahdesta raskauden aikaisesta ultraäänitutkimuksesta. Ensimmäinen tutkimus suoritetaan 10. ja 13. raskausviikon välillä, ja sen tarkoituksena on:

• Määrittää raskauden kesto. Tutkimuksessa selvitetään, vastaako sikiön koko raskausviikkoja, ja jos ei vastaa, voidaan laskettua aikaa muuttaa.
• Varmistaa sikiöiden määrä. Ultraäänessä tarkistetaan, onko kyseessä monisikiöraskaus.
  
• Sikiön sydämen sykkeen varmistaminen.
• Sikiön rakenteellisten kehityshäiriöiden havaitseminen, eli varmistetaan sikiön kehittyvän normaalisti.
• Niskaturvotuksen mittaaminen.
• Istukan paikan tutkiminen.

Niskaturvotuksen mittaaminen on tärkeää, sillä se toimii kromosomipoikkeavuuksien riskin osoittajana. Niskaturvotus on yleensä ohimenevää, mutta osassa tapauksista turvotus lisääntyy ja johtaa raskauden keskeytymiseen. Jos sikiöllä havaitaan rakenteellisia kehityshäiriöitä, harkitaan kromosomitutkimuksia.