Vaikuttavatko sisarukset lapsen seurallisuuteen?

Olipa lapsella sisaruksia tai ei, hänen sosiaaliset taitonsa riippuvat paljolti siitä, mitä hän oppii vanhemmiltaan ja miten hän integroituu ryhmiin. Vanhempien rooli on erittäin tärkeä, kun on kyse lapsen opettamisesta olemaan sosiaalinen ja seurallinen.

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Equipo Editorial

Viimeisin päivitys: 29 elokuuta, 2021

Perheen ainoiden lasten ajatellaan usein olevan impulsiivisia, itsekeskeisiä tai pilalle hemmoteltuja. Jotkut vanhemmat jopa päättävät hankkia useamman kuin yhden lapsen säästääkseen esikoisensa ainoan lapsen stigmalta. Luonnollisestikaan se, että henkilö on perheen ainoa lapsi, ei tarkoita, ettäkö edellä mainitut ominaisuudet automaattisesti pätisivät häneen, vaan kaikki riippuu siitä, miten lapsi kasvatetaan ja millainen hänen lapsuutensa on. Mutta vaikuttavatko sisarukset lapsen seurallisuuteen?

Vaikuttavatko sisarukset lapsen seurallisuuteen?

Lapsen elinympäristö – etenkin ympäristö muutaman ensimmäisen elinvuoden aikana – vaikuttaa valtavasti lapsen persoonallisuuteen. Lapselle tärkeimpiä tekijöitä ovat terve kasvuympäristö ja rakkauteen perustuva kasvatus. Lasten empatiakyky, itseluottamus, älylliset kyvyt ja sosiaaliset taidot riippuvat pitkälti siitä, mitä tapahtuu hänen ensimmäisten 12–24 elinkuukautensa aikana. Kaikkiin näihin vaikuttavat myös vanhemmilta saatu tuki ja läheisyys.

Modernit perheet, kaikessa monimuotoisuudessaan, eivät noudata perinteisiä perhemalleja. Siinä missä aikaisemmin lapset hankittiin jo nuorena, tänä päivänä pariskunnat haluavat usein keskittyä esimerkiksi uraansa tai matkustamiseen ennen perheen perustamista. Tämä tarkoittaa, että monet naiset ja miehet hankkivat lapsia entistä myöhemmässä vaiheessa. Kun molemmat puolisot saavuttavat tietyn iän, he ovat valmiita omistautumaan lastensa hyvin kasvattamiselle.

Seurallisuuteen ja sosiaalisuuteen liittyvät ongelmat ovat samanlaisia sekä heillä, joilla on vanhempia sisaruksia, että heillä, joilla on nuorempia sisaruksia. Ainoat lapset ystävystyvät todennäköisemmin erilaisten ihmisten kanssa. Tämä johtuu siitä, että heillä ei ole kotona sisaruksia seuranaan. Sen sijaan lapsilla, joilla on sisaruksia, on taipumus auttaa kaikkia sosialisoimaan.

Monta sisarusta, yksi sisarus, ei yhtään sisarusta

Sisaruksista on monia etuja, mutta heissä on myös oma haasteensa. Samoin perheen ainoana lapsena kasvamisessa on hyvät ja huonot puolensa. Mitä tulee siihen, vaikuttavatko sisarukset lapsen seurallisuuteen vai eivät, vastaus on, että eivät välttämättä. Lapsella, jolla on sisarus, on aina leikkitoveri. Tämän lisäksi tällainen lapsi kokee todennäköisesti vähemmän paineita, koska hän jakaa vanhempiensa odotukset sisaruksensa kanssa. Jos ei muuta, ainakin veljet ja sisaret tekevät jokaisesta lapsuuden päivästä hieman jännittävämmän.

Ainoa lapsi saattaa taistella hiljaa yksinäisyyttä vastaan. Vanhempien ei pitäisi yrittää korvata sisarusten puutetta lelulla toisensa perään. Heidän tulisi antaa lapselleen rakkautta ja huomiota. Näin lapsen sosiaaliset taidot ja akateemiset kyvyt ovat parhaat mahdolliset. Lämpimän, harmonisen ja tasapainoisen elinympäristön antaminen lapselle on paras resepti terveen ja laadukkaan suhteen luomiseksi. Olipa lapsella sisaruksia tai ei, hän on ainutlaatuinen ja ansaitsee hyvän ja erityisen kasvatuksen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ainoa asia, joka estää lapsen seurallisuuden ja sosiaalisuuden kehittymisen, on hänen saamansa huono esimerkki. Lapsi, jonka perustarpeet tyydytetään – riippumatta siitä, onko hänellä sisaruksia vai ei – on onnellinen ja osaa kommunikoida ystäviensä ja muiden ihmisten kanssa.