Mistä johtuu lasten yksinolon pelko?
Joka päivä miljoonat vanhemmat joutuvat kohtaamaan sen todellisuuden, että heidän lapsensa pelkäävät yksinoloa. Tämä pelko on yksi yleisimmistä ilmiöistä lasten keskuudessa – varsinkin kaikkein nuorimpien.
Yleensä yksiolon pelko alkaa kahden ja viiden ikävuoden välillä. Jos sitä ei kanavoida oikein, sillä voi olla suora vaikutus lapsen mielenterveyteen.
Joissain tapauksissa yksinolon pelko voi johtaa myös pimeänpelkoon tai siihen, että lapset haluavat nukkua valot päällä. Lapset saattavat myös pelätä pellejä tai naamiaisasuja.
Yksinolon pelko saattaa ilmetä lapsilla monin erin tavoin, ja meidän tulee olla tarkkaavaisia tunnistaaksemme pelon ja auttaaksemme lasta siitä ylitse pääsemisessä.
Lasten aikakäsitys
Yksi syistä lasten yksinolonpelkoon on se, että he käsittävät ajan eri tavalla kuin aikuiset. Lapsille pari minuuttia saattaa tuntua ikuisuudelta. Kun heille esimerkiksi luvataan, että lähdetään pian jostakin paikasta, he kysyvät jatkuvasti, onko jo aika lähteä.
Myös lasten jäädessä viimeisenä kouluun, tai jos me vanhempina olemme useita minuuteja myöhässä mennessämme hakemaan heitä, tilanne saattaa tuntua siltä, että he ovat odottaneet useita tunteja.
Tällaisessa tilanteessa he voivat jopa saada paniikkikohtauksen. Siitä johtuen jotkut lapset saattavat pelätä kouluun menemistä.
Yksinolon pelko on tavallinen ilmiö
Lähes jokainen maailman lapsi pelkää yksinoloa jossain vaiheessa lapsuuttaan. Vanhempien ei tulisi olla huolissaan tästä. Lapset saattavat pelätä yksinoloa silloinkin, kun heillä on seuraa.
Esimerkiksi lapset saattavat pelätä yksinoloa koulussa, vaikka he olisivat useiden muiden lasten ympäröimänä. Tässä tapauksessa pelko johtuu epävarmuudesta.
Heitä saattaa myös pelottaa olla yksin, kun he leikkivät omassa huoneessaan, vaikka olisimmekin viereisessä huoneessa. Vauvalla yksinolon pelkoa saattaa ilmetä, kun vauvan seurana on joku muu kuin oma vanhempi.
Tapoja päästä yksinolon pelon yli
Vanhempina yksi tehtävistämme on auttaa lapsiamme pääsemään yli vaikeuksista, ja yksi näistä ongelmista on yksinolon pelko.
1. Älä koskaan vähättele lasten ongelmia
Kuinka vähäpätöisiltä tai hölmöiltä lasten pelot tai ongelmat meistä tuntuvatkaan, meidän ei ikinä tule aliarvioida niitä. Vähättelevä asenne johtaa vain siihen, että lapset eivät luota meihin vanhempina.
2. Älä opeta lapsia pelkäämään
Jotkut vanhemmat saattavat erehtyä pelottelemaan tai uhkailemaan saadakseen lapsiaan tekemään asioita. Esimerkiksi he saattavat sanoa tällaisia asioita: “Jos et mene kylpyyn, niin mörkö tulee hakemaan sinut.”. Tämä aiheuttaa pelkoa ja jopa kauhua. Lapsista tulee epävarmoja ja pelokkaita, ja heidän on vaikeampi kohdata tilanteita.
Toisaalta saatamme päätyä ylisuojelevaisiksi. Esimerkiksi jos lapsilla on jokin ongelma koulussa, menemme ratkaisemaan sen. Meidän tulisi kuitenkin antaa lasten itse ratkaista ongelmansa. Näin heidän itsevarmuutensa lisääntyy ja itsetunto kasvaa.
3. Ymmärrä lasten yksinolon pelkoa
Pelon kohtaamalla, pakottamisen sijasta, voimme kysyä lapsilta, mikä heitä pelottaa ja miksi. Yksinolon pelon ymmärtäminen voi auttaa meitä löytämään oikeat työkalut ongelman ratkaisemiseen.
Kun puhumme tästä tilanteesta lapsille, meidän täytyy antaa heille täysi huomio. Näin he näkevät, että olemme hyvin kiinnostuneita heidän ongelmistaan pienestä saakka, ja tulevaisuudessa he ovat avoimempia kokemistaan tilanteista.
Muista, että yksinolon pelko on täysin normaali ilmiö lapsilla. Kunnollisella huomioinnilla ja avullasi lapsesi selviää siitä onnistuneesti.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Fernández González, A., Tena, M. J. F., & José, M. EL MIEDO EN LOS NIÑOS DE EDUCACIÓN INFANTIL: SUS ESTRATEGIAS PARA SUPERARLO. https://www.researchgate.net/profile/Maria_Jose_Tena/publication/340032785_EL_MIEDO_EN_LOS_NINOS_DE_EDUCACION_INFANTIL_SUS_ESTRATEGIAS_PARA_SUPERARLO/links/5e738bf8299bf134dafd16ed/EL-MIEDO-EN-LOS-NINOS-DE-EDUCACION-INFANTIL-SUS-ESTRATEGIAS-PARA-SUPERARLO.pdf
- Sandín, B., & Chorot, P. (1998). Dimensiones de los miedos en niños: Estructura factorial del FSSC-R. Psiquis, 19(1), 23-32. https://www.researchgate.net/profile/Bonifacio_Sandin/publication/285732793_Dimensions_of_fears_in_children_Factor_structure_of_the_FSSC-R/links/59ad46e0458515d09ce16c65/Dimensions-of-fears-in-children-Factor-structure-of-the-FSSC-R.pdf
- Orgilés, M., Fernández-Martínez, I., Gonzálvez, M. T., & Espada, J. P. (2016). Niños con síntomas de ansiedad por separación: un estudio de sus hábitos y problemas de sueño. Ansiedad y Estrés, 22(2-3), 91-96. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1134793716300355
- Pérez, V. R., & Martínez, L. M. R. (2015). Apego, miedo, estrategias de afrontamiento y relaciones intrafamiliares en niños. Psicología y salud, 25(1), 91-101. http://psicologiaysalud.uv.mx/index.php/psicysalud/article/view/1342
- Rivas Bárcena, R., González Montoya, C. S., & Arredondo Leal, V. (2006). Antidoto contra monstruos el uso de historias terapeuticas con niños. Revista Electrónica de Psicología Iztacala, 9(3). https://www.iztacala.unam.mx/carreras/psicologia/psiclin/vol9num3/art2vol9no3.pdf