Miksi lapsi jäljittelee kaikkea näkemäänsä?
Lapsella on erityinen kyky jäljitellä kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Jo muutaman tunnin sisällä syntymästään vastasyntynyt alkaa jäljitellä ympärillään olevien aikuisten toimintaa. Jos esimerkiksi äiti näyttää vauvalle kieltään, osaa tämä matkia äitiään melko onnistuneestikin. Mutta miksi lapsi jäljittelee kaikkea näkemäänsä – mitkä ovat perimmäiset syyt tällaiseen toimintaan?
Jäljittelyn avulla lapsi oppii harjoittamaan omia ilmaisumuotojaan. Oppimista, jossa oppija omaksuu käyttäytymismallin esikuvaltaan, kutsutaan mallioppimiseksi. Kyky matkia toisia ihmisiä nähdään yhtenä keskeisimmistä inhimillisistä piirteistä, koska se mahdollistaa sosiaalisen oppimisen eli oppimisen muiden ihmisten käyttäytymistä havainnoimalla ja jäljittelemällä.
“Älä murehdi, vaikka lapsi ei sinua kuuntele. Enemmän kannattaisi murehtia sitä, että lapsi havaitsee kaiken, mitä teet.”
– Robert Fulghum
Vastasyntynyt jäljittelee aikuisen ilmeitä
Meltzoff AN.:n ja Moore MK.:n yhdessä tekemässä tutkimuksessa arvioitiin 75 minuutin – kolmen päivän ikäisten vastasyntyneiden kykyä jäljitellä kahden aikuisen kasvojen ilmeitä. Aikuiset avasivat suutaan sekä työnsivät kieltään ulos vauvan edessä. Vastasyntyneet olivat hämärästi valaistussa huoneessa ja tutkijat käyttivät apunaan infrapunakameraa havainnoidessaan vauvoja.
Tämän jälkeen videonauhat arvioitsi asiantuntija, joka ei ollut tietoinen vauvoille osoitetuista ilmeistä. Asiantuntijat laskivat vastasyntyneiden suun avaamisen ja kielen näyttämisen määrän sekä ajallisen keston. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vastasyntynyt pystyy jäljittelemään kumpaakin aikuisen esittämää ilmettä.
Tutkijoiden mukaan tällainen jäljittelevä käyttäytyminen perustuu mahdollisesti kolmenlaiseen mekanismiin: välineelliseen tai assosiatiiviseen oppimiseen, sisäsyntyiseen laukaisumekanismiin sekä aktiiviseen kykyyn yhdistää eri aistikanavien tarjoamaa tietoa.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että lapsen aisteihin on sisäsyntyisesti koodattu kyky havaita ärsykkeitä eri modaliteettien avulla (esimerkiksi lapsen koskeminen ilman lapsen näkemistä tai lapsen näkeminen ilman lapsen koskemista).
“Jäljittely on imartelun vilpittömin muoto.”
– Charles Caleb Colton
Miksi lapsi jäljittelee kaikkea näkemäänsä?
Lapsi jäljittelee näkemänsä peilineuronien ansiosta, jotka Giacomo Rizzolatti on aikoinaan löytänyt. Peilineuronit ovat ihmisen erityislaatuisia neuroneja.
Nämä neuronit aktivoituvat ihmisen tehdessä jotakin toimintaa, mutta myös silloin kun ihminen havaitsee samankaltaista toimintaa toisen ihmisen tekemänä. Peilineuronit ovat osa neuraalista verkostoa, joka mahdollistaa toteutuksen, aikomuksen ja emootion havaitsemista.
Kun ihminen lakkaa havaitsemasta toisen ihmisen toimintaa, havaitsijan motorisella aivokuorella aktivoituu samat erityiset alueet vain yhdestä yksinkertaisesta käden, jalan tai suun liikkeestä, aivan kuin havaitsija tekisi samat liikkeet kuin havaittu henkilö. Tähän prosessiin kuuluu kuitenkin paljon muutakin, nimittäin havaittu liike tuottaa samankaltaisen latentin liikkeen havaitsijassa.
Mielen teorian mukaan tämä järjestelmä integroituu attribuution neuraalisiksi kehiksi tai havainnoksi toisen ihmisen intentioista. Tässä mielessä ihmisten välinen ymmärrys ja toiminta perustuu ymmärrykseemme aikomuksista sekä muiden ihmisten käyttäytymisen motiiveista. Jotta näin tapahtuisi neuraaliset kehät simuloivat havaitsemaamme toimintaa tiedostamattomasti, jolloin ymmärrämme toisiamme.
Toimija ja havaitsija ovat neuraalisesti hyvin samankaltaisessa tilassa, aivan kuin he tekisivät samaa toimintaa tunnistaen intentiot sekä tuntien samat emootiot.
Loppuyhteenveto
Ihminen on sosiaalinen olento. Selviytymisemme perustuukin toisten ihmisten osoittaman käyttäytymisen intentioiden ja emootioiden ymmärtämiseen. Peilineuronien ansiosta pystymme ymmärtämään kanssaihmisten ajatuksia, ei kuitenkaan käsitteellisen päättelyn avulla vaan automaattisesti ajattelematta sekä tunteiden avulla.
Peilineuronien muodostaman järjestelmän takia pystymme oppimaan jäljittelemällä eleitä: hymyilemään, kävelemään, puhumaan, tanssimaan ja pelaamaan jalkapalloa, monen muun toiminnan lisäksi. Tämän lisäksi pystymme myös tuntemaan esimerkiksi kipua, kun toinen ihminen kaatuu tai itkee, sekä iloa toisen puolesta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Adrian Serrano, J. E. (2008). El desarrollo psicológico infantil. Áreas y procesos fundamentales (Vol. 27). Publicacions de la Universitat Jaume I.
- García García, E., González Marqués, J., & Maestú Unturbe, F. (2011). Neuronas espejo y teoría de la mente en la explicación de la empatía. Ansiedad y estrés, 17(2-3), 265-279.
- Meltzoff, AN., & Moore, MK. (1977). Imitation of Facial and Manual Gestures by Human Neonates. Science, 198, 75-78.
- Meltzoff, AN y Moore, MK. (1983). Los recién nacidos imitan los gestos faciales de los adultos. Desarrollo infantil , 702-709.
- Uríbarri Bilbao, G., Cortina Orts, A., & Triviño Mosquera, M. (2014). Neurociencia, neuroética y biética. Universidad Pontifica Comillas.
