Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus
Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus on vakava lapsuusiän psyykkisen kehityksen häiriö, jota tavataan laiminlyövässä ympäristössä kasvaneilla lapsilla. Tämän tyyppisen häiriön kehittymiseksi etenkin sosiaalisen ympäristön puutteiden täytyy olla räikeitä tai merkittäviä. Asiantuntijoiden mukaan altistuminen riittämättömälle hoivalle etenkin 6–24 kuukauden iässä lisännee riskiä kiintymyssuhdehäiriön kehittymiseen. Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuuden pääasiallinen tunnuspiirre on se, että lapsi ei tunne pelkoa tai epäilyksiä ollessaan vuorovaikutuksessa vieraiden ihmisten kanssa, ja voi käyttäytyä täysin estottomasti myös tällaisessa tilanteessa.
Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus
Tunnuspiirteet
- Kyseisestä häiriöstä kärsivä lapsi käyttäytyy estottomasti sosiaalisissa tilanteissa. Hän ei tunne oloaan lainkaan epämukavaksi, vaikka läsnä olisi vieraita ihmisiä, ja hän saattaa käyttäytyä heitä kohtaan kuin olisi aina tuntenut heidät.
- Lapsi hakeutuu kontaktiin sekä tuttujen että tuntemattomien ihmisten kanssa. Hän ei ymmärrä riskejä, joita vieraiden ihmisten kanssa puhumiseen tai heidän matkaansa lähtemiseen liittyy, mikä voi asettaa hänet vaaraan.
- Hyvin estoton käyttäytyminen saattaa monimutkaistaa lapsen ihmissuhteita sekä muiden lasten että aikuisten kanssa.
- Häiriö ilmenee tyypillisesti varhaislapsuudessa 9 kuukauden ja 5 ikävuoden välillä. Se voi kuitenkin jatkua myös myöhemmissä elämänvaiheissa.
Diagnostiset kriteerit
Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus -häiriön kriteerit luokitellaan DSM-5:ssä, eli yhdysvaltalaisessa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmässä, seuraavasti:
- Käyttäytyminen, johon kuuluu vieraiden ihmisten lähestyminen ilman epäluottamusta tai epäröintiä.
- Lapsi on kokenut hoidon tai kiintymyksen puutetta pääasiallisen huoltajansa toimesta.
- Estoton käyttäytyminen jatkuu vähintään 12 kuukautta.
- Häiriö ilmenee lapsen ollessa iältään 9 kuukauden ja 5 vuoden välillä.
- 4 vuoden iästä alkaen oireisiin kuuluu jatkuvaa huomion hakemista ja suhteetonta kiintymyksen ilmaisua.
Oireet
Useimmat häiriön oireet liittyvät tapaan, jolla lapsi käyttäytyy muiden ihmisten seurassa. Pääasiassa ne liittyvät siihen, miten lapsi käyttäytyy aikuisten kanssa.
- Lapsi ei tunne pelkoa kohdatessaan tuntemattoman ihmisen.
- Lapsi toimii estottomasti vuorovaikutuksessa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei kuulu hänen perhepiiriinsä tai jota hän ei tunne.
- Ollessaan vieraassa ympäristössä lapsi ei kaipaa tai tarvitse vanhempiaan tai muuta tuttua hoitajaa.
- Lapsella on taipumus lähteä vieraan ihmisen matkaan.
- Lapsella havaitaan verbaalista ja fyysistä kiintymyksellistä käytöstä, joka ylittää ikään liittyvät ja sosiaaliset normit.
Aiheuttajat
- Yleisimmän teorian mukaan häiriön taustalla on laiminlyövässä ympäristössä kasvaminen ja riittämättömälle hoivalle altistuminen, etenkin 6–24 kuukauden iässä. Taustalla voi olla esimerkiksi hylkääminen, perheväkivalta tai lastenkodissa eläminen. Tärkeä vaikuttava tekijä ovat myös usein vaihtuvat hoitajat. Kaikissa näissä tapauksissa lapsi on kykenemätön muodostamaan tervettä sidettä toiseen ihmiseen.
- Joidenkin teorioiden mukaan häiriöön voi liittyä biologisia tekijöitä, jotka liittyvät lapsen temperamenttiin ja kiintymyksen säätelyyn. Näiden teorioiden mukaan käyttäytymisongelmista vastuussa saattavat olla muutokset aivojen hippokampuksessa, mantelitumakkeessa tai aivokuoren etuosassa. Näitä teorioita ei ole kuitenkaan vielä pystytty todistamaan täysin paikkansapitäviksi.
Hoito
Lapsen kiintymyssuhteiden estottomuutta voidaan ehkäistä parhaiten huolehtimalla lapsen kasvuympäristön asianmukaisuudesta ennen 24 kuukauden ikää. Hoidossa suositaan tehokkaaksi todettuja kiintymyssuhteen hoitomenetelmiä, minkä lisäksi sosiaalisen kognition poikkeavuuksiin suunnattuja hoitomuotoja suositellaan erityisesti, jos lapsella on oirekuvassaan myös kehityksellisiä erityispiirteitä tai vaikeuksia.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- American Psychiatric Association (APA).(2013).Diagnostic and stadistical manual of mental disorders (5th ed.). Arlington, VA: American Psychiatric PUblishing.
- Fernández Rivas, Aránzazu; Ortiz Villalobos, Aránzazu; Rodríguez Ramos, Prudencio. (2010). “8. Trastorno reactivo del vínculo, TEPT y abuso crónico”. César Soutullo Esperón y María Jesús Mardomingo Sanz, ed. Manual de Psiquiatría del Niño y del Adolescente. Madrid: Editorial Médica Panamericana. p. 131
