6-vuotiaiden lasten pelot ja niiden käsitteleminen
Pelko on ihmisille täysin luonnollinen reaktio, ja pelkääminen on yleistä etenkin lasten keskuudessa, jotka ovat vasta oppimassa maailmasta ja sen uhista. Tämän artikkelimme aiheena ovat 6-vuotiaiden lasten pelot ja tavat käsitellä niitä.
Ollessaan vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa ja kerätessään tietoa tarinoiden, televisio-ohjelmien tai videopelien kautta, lapsi käy läpi uusia tuntemuksia.
Lapsilla on tapana viettää suurin osa ajasta kotona vanhempiensa kanssa viiden vuoden ikään asti. Kuusivuotiaina lapset alkavat saada ja ottaa enenevissä määrin kontaktia oikeaan maailmaan ja uusiin tapahtumiin. He alkavat viestiä ystäviensä kanssa koulussa, leikkiä naapurustossa ja muuttaa mieltymyksiään.
Lapsi saattaa pitää pelottavien televisio-ohjelmien katselemisesta tai vihollisten tappamisesta tietokonepeleissä. Mutta lapsi ei tietenkään halua kohdata pelkoja oikeassa elämässä.
Yleiset 6-vuotiaiden lasten pelot
Pienten lasten pelot yhdistetään yleensä vanhempien poissaoloon, eläimiin, hirviöihin tai sellaisiin ilmiöihin, kuten salamointiin. Pelon aiheuttajien kirjo laajenee huomattavasti lapsen täytettyä kuusi vuotta.
Alla on lista yleisimmistä 6-vuotiaiden lasten peloista.
Eläimet
Lapsi on nyt vaiheessa, jossa hän nauttii maailman tutkimisesta ja ulkona käymisestä. Hän saattaa kohdata koiran tai muun eläimen, joka säikäyttää hänet ja aiheuttaa hänelle ikävän kokemuksen.
Tämä on yleisin lasten pelot aiheuttava syy, mutta pelko voi johtua myös tiedon puutteesta. Lapsi voi esimerkiksi pelätä kissoja aina siihen asti, kunnes kissa tulee hänen luokseen, ja lapsi huomaa, että eläin onkin ystävällinen.
Tähän osioon kuuluvat myös hyönteiset ja muut ötökät. Listan kärjessä ovat hämähäkit yhdessä torakoiden ja matojen kanssa.
Pelkääminen on luonnollista ja harkitsevaista ja pelon voittaminen on rohkeutta.
– Alonsa de Ercilla y Zúñiga
Pimeys
Tässä iässä lapsia rohkaistaan nukkumaan omassa huoneessaan. Tämän seurauksena lapsi voi yhdistää valojen sammumisen pahojen olentojen ilmestymiseen.
Tämä on täysin luonnollinen pelko, jota esiintyy myös aikuisilla. Vanhempien on pysyttävä kärsivällisinä ja jätettävä valo päälle lapsen näin pyytäessä aina siihen asti, että lapsen pelko on hävinnyt.
Pahat ihmiset
Monet lapset pelkäävät varkaita, kidnappaajia tai muita pahoja ihmisiä. Vaikka valppaana pysyminen auttaakin lasta pitämään varansa, liiallisena se voi aiheuttaa luottamuksen puutetta muihin silloinkin, kun tilanne ei sitä vaadi.
On kuitenkin tärkeää, että lasta opetetaan olemaan puhumatta tuntemattomille, olipa tilanne mikä tahansa. Näin lapsi pysyy paremmin turvassa ja voi päästä yli pelostaan.
Hirviöt
Lähes jokainen pieni lapsi pelkää hirviöitä. Koska lasten mielikuvitus on vielä rakentumassa, he keksivät olentoja ja tilanteita, jotka ovat sekä mahdottomia että kauhistuttavia.
Tämä täysin normaalia toimintaa lapselle, joten älä ole huolissasi. Auta lastasi pysymään rauhallisena, jotta hän pääsee asiasta aikanaan yli.
Vesi
Vesi on yksi yleisistä pelon aiheuttajista pienillä lapsilla. Pääsyynä pelolle on se, että ihmiset elävät luonnostaan maalla veden sijaan.
Tämän takia veden vaaroista tietämätön lapsi kokee olonsa turvattomaksi meressä kahlatessaan tai uima-altaaseen astuessaan. Joidenkin lasten pelot liittyvät jopa omaan kylpyammeeseen hukkumiseen.
Pelon lieventämiseksi vanhempien on totutettava lapsi kontaktiin veden kanssa varhaisesta iästä lähtien. Näin lapsi tietää, että hänet pidetään turvassa ja että vedessä oleminen voi olla myös hauskaa.
Kuinka auttaa pelkäävää lasta?
Vanhempien tärkein tehtävä on pysyä ymmärtäväisenä. Lasta täytyy kuunnella ja ymmärtää ja hänelle tulee pitää seuraa, kun hän kokee pelkoa.
Tämän lisäksi voi olla hyödyllistä antaa lapselle jokin voimaa tuova esine tai asia, kuten taikasauva hirviöitä vastaan tai lemmikki, joka suojelee häntä pahoilta olennoilta.
Vanhempien on myös opetettava omalla esimerkillään. Paras tapa auttaa lapsi pelkojensa yli, on näyttää hänelle, kuinka omia pelkoja käsitellään.
Mitä ei pidä tehdä lapsen pelätessä?
Lapsen pelätessä on vältettävä seuraavia asioita:
- Lapsen pelon väheksyminen tai lapsen käskeminen “olemaan urhea”.
- Erityislupien antaminen lapselle hänen pelätessään. Lapsi saattaa alkaa käyttää pelkoaan hyväksi uusien lupien saamiseksi.
- Kauhutarinoiden kertominen lapsen tietyn käytöksen, kuten yöllisen ulkona käymisen, estämiseksi.
- Omien pelkojen siirtäminen lapselle. Tämä on hyvin yleistä ja tätä voi tapahtua esimerkiksi lapsen leikkiessä, jolloin vanhempi sanoo “tule pois sieltä tai mörkö vie sinut” sen sijaan, että hän kehottaisi lasta olemaan varovainen, ettei tämä satuta itseään.
On normaalia, että pelätessään lapsi itkee ja välttelee pelon kohdetta kaikin keinoin. Jos koet lapsesi pelon normaalia voimakkaammaksi, ota yhteyttä lääkäriin tai lastenpsykologiin, sillä tämä voi olla merkki erityisestä fobiasta.
Muista, että me kaikki pelkäämme jotain. Ole siis ymmärtäväinen lastasi kohtaan ja aseta itsesi hänen tilanteeseensa auttaaksesi häntä pääsemään yli peloistaan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Ollendick, T. H.; King, N. J.; Frary, R. B. (1989). Fears in children and adolescents: Reliability and generalizability across gender, age and nationality. Behavior Research and Therapy. 27:19-26
- Pelechano, V. (1981). Miedos infantiles y terapia familiar. Valencia: Alfaplus.
- Sandín, B., & Chorot, P. (1998). Dimensiones de los miedos en niños: Estructura factorial del FSSC-R. Psiquis, 19(1), 23-32. https://www.researchgate.net/profile/Bonifacio_Sandin/publication/285732793_Dimensions_of_fears_in_children_Factor_structure_of_the_FSSC-R/links/59ad46e0458515d09ce16c65/Dimensions-of-fears-in-children-Factor-structure-of-the-FSSC-R.pdf
- Sandín, B., Chorot, P., Valiente, R. M., & Germán, M. Á. S. (1998). Frecuencia e intensidad de los miedos en los niños: Datos normativos. Revista de Psicopatología y Psicología Clínica, 3(1), 15-25. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3853
- Valiente, R. M., Sandín, B., & Chorot, P. (2002). Miedos comunes en niños y adolescentes: Relación con la sensibilidad a la ansiedad, el rasgo de ansiedad, la afectividad negativa y la depresión. Revista de psicopatología y Psicología clínica, 7(1), 61-70. http://revistas.uned.es/index.php/RPPC/article/view/3922