5 kiusaamisen muotoa lasten keskuudessa
Ikävä kyllä kiusaaminen on hyvin monia kouluja vaivaava ongelma. Kiusaaminen voi ilmetä erimerkiksi fyysisenä tai psykologisena häirintänä. Tänään jaamme viisi kiusaamisen muotoa, joita esiintyy lasten keskuudessa.
Se, että lapsen käytös muuttuu, voi kertoa ongelmista, jotka vaativat aikuisten huomioita. Kiusaaminen voi olla yksi näistä ongelmista. Valitettavasti kiusaamista ei ole aina helppo huomata, jos ei lapsi siitä suoraan kerron. Vanhemmat joutuvat todella terävöittämään vaistojaan huomatakseen kiusaamisen.
5 kiusaamisen muotoa lasten keskuudessa
Toisinaan kiusaaminen ei jätä haavoja iholle, vaan ainoastaan mieleen. Seuraavaksi listaamme 5 kiusaamisen muotoa lasten keskuudessa.
1. Fyysinen kiusaaminen
Tämä on yksi helpoimmin huomattavista muodoista. Lapsella voi olla vammoja, jotka kertovat selvästi kaltoinkohtelusta.
Töniminen ja lyöminen ovat eräitä esimerkkejä.
Joissakin tapauksissa tilanne menee pidemmälle: lapset voivat varastaa tai vahingoittaa toisen tavaroita häntä vahingoittaakseen. Lapsia kiusataan usein tällä tavoin julkisesti, mikä lisää uhrin psykologista kärsimystä.
Vastuussa olevien aikuisten tulee puuttua tilanteeseen. Heidän tulee keskustella kiusaajien kanssa, jotta nämä ymmärtävät, että väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään.
Jos käytös jatkuu, kiusaajaa tulee rankaista.
2. Psykologinen kiusaaminen
Tämän tyyppinen kuusaaminen on vaikeammin huomattavissa. Sitä on sekä tytöillä että pojilla. Uhri yleensä kätkee negatiiviset tunteet, joita hänelle kiusaamisesta aiheutuu.
Vitsit, pilkkaaminen ja loukkaavat sanat luovat suuria traumoja ja epävarmuuksia.
Kiusaaminen voi perustua fyysisiin eroihin, kuten esimerkiksi uhrin pituuteen, painoon, etnisyyteen, uskontoon tai jopa sosioekonomiseen tilanteeseen.
Aikuisten tulee olla tarkkoina tämän muodon huomatakseen. Sanat voivat joskus satuttaa enemmän kuin lyönnit. Tätäkään kiusaamista ei tulisi koskaan sallia.
3. Internetissä kiusaaminen
Tämä on yksi uusista kiusaamisen muodoista. Se koostuu vahingon aiheuttamisesta ja ihmisen yksityisyyden loukkaamisesta internetin välityksellä.
Sitä voi tapahtua esimerkiksi sosiaalisen median tai pikaviestipalveluiden kautta.
Uhria ahdistellaan jatkuvasti, ja lisäksi saatetaan levittää perättömiä juoruja tai jakaa yksityistä materiaalia, joka voi vaikuttaa vakavasti uhrin sosiaaliseen elämään.
Tavallinen ja julma tapa kiusata internetissä on tehdä listoja ihmisten paremmuudesta. Nämä listat siis kuvaavat sitä, kuka on kaunis, viehättävä tai muuta vastaavaa.
Sen lisäksi, että tällainen edistää ennakkoluuloja ja ulkonäköön keskittymistä, kokemus voi olla musertava lapselle, joka on listan alapäässä.
Kasvatus on tarpeen, jotta tämän tyyppinen käytös saadaan kitkettyä heti sen ilmetessä. Lapsia tulee opettaa käyttämään teknologiaa vastuullisesti eli ilman, että se vahingoittaa toisia.
Vanhempien tulisi hallita hiukan sitä, mitä oma lapsi tekee ja katsoo internetissä.
Itse asiassa on uusia sovelluksia, jotka ovat käytössä maailmanlaajuisesti ja jotka auttavat vanhempia rajoittamaan lapsen internetissä surffausta.
4. Sosiaalinen kiusaaminen
Tämän tyypin kiusaaminen liittyy sosiaalisiin suhteisiin. Uhri jätetään usein ulkopuolelle erilaisista tapahtumista ja aktiviteeteista. Hänet jätetään usein sivuun.
Näin voi käydä kaverijoukoissa, urheilujoukkueissa tai missä tahansa muissa aktiviteeteissa. Sitä on myös syntymäpäiviin liittyen.
Poissulkeminen voi yhdistyä muun tyyppiseen kiusaamiseen, kuten internetissä kiusaamiseen. Kuvien tai videoiden julkaiseminen, joissa lapsi jää sivuun, voi saada aikaan uhrin huonoa oloa.
Jotta tällainen käytös voitaisiin huomata, vanhempien tulee olla tarkkaavaisia lapsen äkillisten mielialan muutosten suhteen.
Lapsi voi kieltäytyä osallistumasta ryhmäaktiviteetteihin tai ei ehkä halua kertoa, mitä hän on tehnyt koulussa kavereiden kanssa.
Sosiaalisen poissulkemisen estämiseksi lasten tulee oppia suvaitsevaisuuden tärkeys. Heidän tulee kunnioittaa erilaisuutta, tukea toisia sekä edistää mukaanottamista.
Suvaitsevaisuus on perusarvo, mutta sitä ei tule jättää vain koulujen asiaksi. Kasvatuksen tulee alkaa kotoa, ja vanhempien tulee olla vastuussa arvojen toteutumisesta lapsessa.
5. Seksuaalinen häirintä
Vaikka tämän tyyppistä kiusaamista ilmeneekin usein teini-iässä, sitä voi ilmetä aikaiseminkin. Se voidaan huomata pienistä eleistä, jotka voivat olla tekijälle jopa merkityksettömiä.
Toisen intiimeihin kehon kohtiin tai seksuaalisuuteen viittaaminen, tai esimerkiksi suutelemiseen pakottaminen, ovat kaikki seksuaalisen häirinnän muotoja.
Sitä ovat myös hävyttömien kommenttien tai pornografisen materiaalin näyttäminen vastoin tahtoa.
Tämä on hyvin herkkä aihe, ja asian estäminen riippuu sekä vanhemmista että opettajista. Paras työkalu seksuaalisen ahdistelun estämiseksi on aikainen ja riittävä seksuaalikasvatus.
Kasvattajien ja vanhempien tulee ymmärtää kaksi asiaa: ensinnäkin tällainen käytös voi vaikuttaa uhrin tunne-elämään ihmissuhteissa pitkään, aiheuttaen luottamuksen puutetta. Toiseksi tekijän käytös ei välttämättä tee hänestä seksuaalista ahdistelijaa – joskus lapsi tai nuori näkee tilanteen leikkinä, eikä ehkä ymmärrä omien tekojensa todellisia seurauksia.
Lopuksi
Lapsuus on kaunis vaihe ihmisen elämässä, joka vaikuttaa suuresti ihmisen persoonallisuuteen. Myös koulunkäynnin tulisi olla positiivinen kokemus. On tärkeää, että sekä vanhemmat että opettajat opastavat lapsia. On heidän tehtävänsä opettaa lapsille, mikä on oikein ja mikä väärin.
Yleensä kiusaajaa ei aja pahuus, vaan käytöksen saa aikaan esimerkiksi sosiaalinen paine tai psykologiset ongelmat. Kiusaaja saattaa itsekin olla uhri. Kaikkien lasten kannalta on tärkeää, että vanhemmat ja opettajat tekevät kaikkensa kiusaamisen lopettamiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Armero Pedreira, P., Bernardino Cuesta, B., & Bonet de Luna, C. (2011). Acoso escolar. Pediatria de Atencion Primaria. https://doi.org/10.4321/S1139-76322011000600016
- Enríquez Villota, M. F. (2018). El acoso escolar. Saber, Ciencia y Libertad. https://doi.org/10.18041/2382-3240/saber.2015v10n1.983
- Felix Mateo Vicente, Soriano Ferrer Manuel, Godoy Mesas Carmen, & Sancho Vicente Sonia. (2010). El ciberacoso en la enseñanza obligatoria. Aula Abierta.