Transitio-objektit - lelut, joita ilman lapsesi ei voi elää

Transitio-objektit eli siirtymäkohteet muodostavat tärkeän osan lapsen kehitystä ja kasvamista, minkä lisäksi niillä on suuri merkitys lapsen ollessa erossa vanhemmistaan. Tänään perehdymme tarkemmin siihen, mitä transitio-objektit ovat ja miksi ne ovat niin tärkeitä. 

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Jokainen vanhempi tietää, että lapset tykästyvät ja kiintyvät usein tiettyyn pehmoleluun tai riepuun. Lapsi ottaa tämän esineen mukaansa mihin ikinä meneekin, ja vaikuttaa siltä, ettei hän voisi elää ilman sitä. Mutta mitä nämä transitio-objektit eli siirtymäkohteet todella merkitsevät psykologisella tasolla?

Mitä transitio-objektit ovat?

Lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Donald Winnicott loi transitio-objektin käsitteen kuvaamaan esinettä tai asiaa, jonka lapsi tunnistaa ensimmäistä kertaa itsestään erilliseksi asiaksi.

Transitio-objektit ovat materiaalisia objekteja, joihin lapsi tuntee tietynlaista kiintymystä. Lapsi osoittaa siirtymäkohteelle erityistä mieltymystä, ja kantaa sitä aina lähellään. Lapsen ollessa allapäin tai poissa tolaltaan, hän kääntyy hänelle tärkeän esineen puoleen.

Transitio-objekti ei ole oikeastaan leikkimistä varten, vaan kyseessä on pikemminkin siirtymäkohteen omistaminen ja hallussapito. Lapsi pitää sitä sylissään, saattaa pitää sitä suussaan, suukottelee sitä ja halaa sitä tiukasti, ja saattaa jopa heitellä sitä lattialle.

On täysin lapsen terveen psykologisen kehityksen mukaista, että lapsella on jokin transitio-objekti. Siirtymäkohteella on tärkeä tehtävä siinä vaiheessa, kun lapsi on erossa äidistään. Se on tärkeässä roolissa myös lapsen identifikoituessaan yksilönä.

On tärkeää ottaa huomioon, että tämä prosessi on erilainen jokaisen lapsen kohdalla, eikä kaikille lapsille kehity kiintymyssuhdetta siirtymäkohteeseen.

Mitkä ovat transitio-objektin ominaispiirteet?

Kaikki lapset ovat erilaisia, ja niin ovat heidän siirtymäkohteensakin. Kaikilla transitio-objekteilla on kuitenkin joitakin yhteisiä piirteitä. Niitä ovat esimerkiksi:

• Ne ovat miellyttävän tuntuisia; usein ne ovat pehmeitä ja sileitä. Tämä johtuu Harry Harlown kiintymyssuhdeteorian mukaan siitä, että transitio-objekti viittaa äitihahmon vaatteisiin. Harlown teorian mukaan kaikilla pienillä olennoilla on sisäsyntyinen tarve kiintyä pehmeään hahmoon, josta hän löytää turvaa ja suojaa.
• Lapsi valitsee siirtymäkohteensa sattumanvaraisesti. Vanhemmat tai muut hoitajat eivät voi tyrkyttää lapselle kiintymysobjektia, vaan lapsi valitsee itse oman transitio-objektin, vaikka vanhemmilla olisikin omat mieltymyksensä.
• Transitio-objektit ovat korvaamattomia. Yhtä mahdotonta kuin vanhempien yrittäminen tyrkyttää lapselle jokin tietty esine kiintymyskohteeksi, myös siirtymäkohteen korvaaminen jollakin toisella on mahdotonta. Jos siirtymäkohde katoaa, lapsi tuntee suurta surumielisyyttä, eikä suru katoa, vaikka vanhemmat yrittäisivät korvata sen jollakin toisella objektilla. On siis täysin riippuvaista lapsesta, kiintyykö hän johonkin toiseen esineeseen vai ei.
• Transitio-objektilla on ominaistuoksunsa. Tämä hajujälki luo lapselle tuttuuden tunteen. Sen takia esineen peseminen ei ole hyvä idea.
• Lapsi ja hänen siirtymäobjektinsa ovat erottamattomia, ja lapsi kulkeekin se mukanaan kaikkialle. Lapsi ottaa sen mukaansa eteenkin mennessään nukkumaan. Lapsen siirtymäobjektia ei tule ottaa häneltä pois, sillä sen poistaminen aiheuttaa lapselle surua ja ahdinkoa. Ajan myötä ja lapsen kehittyessä nämä transitio-objektit alkavat menettää merkitystään.

Mikä rooli siirtymäobjekteilla on lapsen elämässä?

Nämä objektit edustavat suuria siirtymiä lapsen elämässä. Vauvana lapsi kokee merkittävän eriytymisen äidistään. Aluksihan vauva ei ymmärrä olevansa erillinen olento äidistään.

Lapsen kasvaessa, hän alkaa ymmärtämään ja käsittämään, että hän ja äitinsä ovat kaksi erillistä ihmistä. Lapsi tulee myös ymmärtämään, että äiti ei voi täyttää koko ajan ja välittömästi hänen tarpeitaan.

Lapsen käydessä läpi tätä muutosta, hänellä voi olla mukanaan siirtymäobjekti, josta hän hakee samankaltaista turvaa, jota hänen äitinsä tarjoaisi. Transitio-objektit kuvastavat kiintymystä, jota lapsi kokee äitiänsä kohtaan, ja tällä kiintymyskohteella on omat funktionsa lapsen ollessa erossa äidistään.

Siirtymäobjektit ovat lapselle turvallisuuden ja mielihyvän lähteitä. Ne auttavat lievittämään lapsen tuntemaa eroahdistusta, kasvamaan emotionaalisesti itsenäiseksi sekä kohtaamaan erilaisia tilanteita.

Milloin transitio-objektit ovat tärkeitä?

Siirtymäobjektien psykologiset funktiot tulevat erittäin selviksi silloin, kun lapsi tuntee ahdinkoa, väsymystä ja nukkumaanmenon koittaessa. Näissä tilanteissa lapsi haluaa olla erityisen lähellä kiintymyskohdettaan.

Lapsi voi myös turvautua siirtymäkohteisiinsa uudelleen, vaikka ne olisi jo kerran hylätty. Näin voi olla esimerkiksi merkittävinä hetkinä, kuten sisaruksen syntyessä, lapsen aloittaessa koulunkäynnin tai muuttaessa uuteen kotiin.

Lapsi kiintyy johonkin esineeseen usein neljän-kuuden kuukauden iässä, ja kiintymyssuhde siirtymäkohteeseen voi kestää kolmeen-neljään ikävuoteen saakka.

Lapsen oppiessa kontrolloimaan tunteitaan sekä olemaan itsenäisempi, muuttuu suhde transitio-objektiin leikillisemmäksi. Lapsi saattaa myös korvata siirtymäkohteen muilla mielenkiinnonkohteilla.