Miten vanhempien ero vaikuttaa lapseen?
On yhä yleisempää, että vanhemmat eroavat lapsen ollessa pieni tai nuori. Ero tarkoittaa pariskunnalle monia sosiaalisia, taloudellisia ja tunne-elämään vaikuttavia seurauksia, minkä lisäksi vanhempien ero vaikuttaa lapseen monella tapaa.
Miten vanhempien ero vaikuttaa lapseen?
Lapsilla on usein tiettyjä ikään liittyviä käytösmalleja, eivätkä kaikki ongelmat tai käytös johdu vanhempien avioerosta tai muusta ongelmasta. Ei kuitenkaan kannata ajatella tai luottaa, että käytös menee ohi ajan kanssa.
Vaikka onkin totta, että avioero aiheuttaa kärsimystä minkä ikäiselle lapselle tahansa, lapsen kyky sopeutua tilanteeseen on erilainen eri ikävaiheissa. Asiantuntijat jakavat lasten kärsimyksen erotilanteissa neljän ryhmään, eli vauva-aikaan, joka kestää ensimmäiseen ikävuoteen asti, 2-3-vuotiaisiin, 4-5-vuotiaisiin sekä 6-12-vuotiaisiin.
Seuraavaksi kerromme, miten vanhempien ero vaikuttaa lapseen tämän eri ikävaiheissa, ja kuinka vanhemmat voivat helpottaa lapsen tilannetta.
0-1-vuotias lapsi
Tässä vaiheessa lapsi ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt ymmärtääkseen tilannetta, eikä hän käsitä vanhempiensa eroavan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsi reagoisi tilanteeseen ja kärsisi siitä.
Syynä on se, että vauvat ovat hyvin herkkiä, ja pystyvät aistimaan ympäristönsä jännittyneisyyden vanhempiensa tunteiden ja poissaolon kautta. Yleensä vauva ärtyy helpommin ja itkee, sillä hän tuntee itsensä hylätyksi. Lisäksi hänen uni– ja ruokailurytminsä muuttuvat, mikä voi aiheuttaa terveysongelmia.
Paras tapa lievittää näitä seurauksia on se, että vauva saa tavata molempia vanhempiaan päivittäin mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä. Molempien vanhempien tulisi puhua ja laulaa lapselle sekä leikkiä hänen kanssaan niin usein kuin mahdollista. On tärkeää varmistaa, että lapsen uni- ja ruokailuaikataulut eivät kärsi vanhempien eron vuoksi.
2-3-vuotias lapsi
Tässä iässä lapsi hahmottaa, että vanhemmat eivät asu yhdessä, mutta hän ei ymmärrä tilanteen syytä. Tämä on vaarallista, sillä tässä iässä lapsen on tärkeä tuntea olevansa turvassa, suojattu ja vakaassa paikassa.
Tässä kasvuvaiheessa lapsen puhe- ja kävelytaidot kehittyvät paljon ja nopeasti. Tämä kehitys voi voi viivästyä avioeron rasitteen vuoksi. Lapsi voi myös kärsiä esimerkiksi sulkijalihaksen hallinnan puutteesta tai psykomotorisista ongelmista.
On tärkeää, että lapselle tehdään selväksi, että molemmat vanhemmat rakastavat häntä. Hänelle tulee osoittaa rakkautta ja huomiota, jotta hän ymmärtää, ettei häntä hylätä toisen vanhemman lähtiessä.
Lasta ei saa moittia, jos hänen kehityksessään ilmenee viiveitä. Päinvastoin, häntä tulee auttaa kasvattamaan itsenäisyyttä oman itsensä hallintaan.
3-5-vuotias lapsi
Tämä on egosentrisyyden aikaa, jolloin lapsi voi ajatella kaiken liittyvän häneen. Jos vanhempien avioero tapahtuu lapsen ollessa tässä iässä, hän voi helposti ajatella tilanteen olevan hänen syytään ja masentua.
Siksi on äärimmäisen tärkeää, että lapsen mahdolliset virheelliset päätelmät avioerosta korjataan. Lasta täytyy muistuttaa, että kaikesta huolimatta hänellä tulee aina olemaan sekä äidin että isän läsnäolo ja apu elämässään.
6-12-vuotias lapsi
Tässä vaiheessa lapsi keskittyy paljon kouluun, eikä maailma enää pyöri hänen ympärillään. Hän alkaa kiinnittää huomiota omiin ja muiden ihmisten tunteisiin.
Lapsi saattaa pelätä torjuntaa vanhempiensa taholta ja jättää sen vuoksi ilmaisematta omia tunteitaan, vaikka hän tuntisikin surua tai vihaa avioeron johdosta. Tämä voi aiheuttaa lapselle eristyneisyyden tunnetta.
On tärkeää, että vanhemmat ovat säännöllisesti yhteydessä lapsen opettajiin, jotta voidaan varmistaa, ettei lapsen koulumenestys kärsi tilanteesta. Lapsen kanssa tulee myös kommunikoida, ja hänelle täytyy tehdä selväksi, että vanhemmat eivät enää palaa yhteen.
Teini-ikäinen lapsi tai nuori
Teini-iässä lapsi ei enää ole samaan tapaan kuin aikaisemmin riippuvainen vanhempiensa mielipiteistä, vaan enemmänkin sosiaalisesta ryhmästään. Hän saattaa yrittää manipuloida ihmisiä saadakseen haluamansa. Tästä voi tulla vaarallista etenkin, kun on kyse suhteista vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että vanhemmat pitävät huolta nuoren kanssa viestinnästä. Kummankaan vanhemman ei kuulu yrittää saada lapsen suosiota mustamaalaamalla entistä kumppaniaan.
Lapsi on tärkein asia jokaisen vanhemman elämässä, ja hänen tulisi saada vanhemmiltaan pelkkää parasta. Lapselta ei tule viedä mahdollisuutta tavata molempia vanhempia, eikä häntä saa laiminlyödä. On vanhemman tehtävä auttaa lasta kasvamaan itsevarmaksi ja vakaaksi aikuiseksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Amato, P.; Keith, B. (1991). Parental divorce and the well-being of children: A meta-analysis. Psychological-Bulletin, 1991 Jul; 110 (1): 26-46
- Caplan, G. (1993). Prevención de los trastornos psicológicos en los hijos de padres divorciados. En: Caplan, G. Aspectos preventivos en salud mental. Barcelona: Paidós.
- Garin, P. B. (1992). Un análisis exploratorio de los posibles efectos del divorcio en los hijos. Psicothema, 4(2), 491-511.
- Salvador, G. P., & Del Barrio, V. (1995). El efecto del divorcio sobre la ansiedad de los hijos. Psicothema, 7(3), 489-497. https://www.redalyc.org/pdf/727/72707302.pdf
- Shaw, D. (1991) The Effects of divorce on children’s adjustment. Behavior Modification, 15(4), 456-485.
- Testor, C. P., Pujol, M. D., Vidal, C. V., & Alegret, I. A. (2009). El divorcio: una aproximación psicológica. Universidad Ramon Llull, 2, 39-46. https://www.researchgate.net/profile/Carles_Testor/publication/242775375_El_divorcio_una_aproximacion_psicologica/links/54e43ae50cf282dbed6ea7ba/El-divorcio-una-aproximacion-psicologica.pdf
- Arrieta, M. J., Macías, M. A., & Amarís, M. V. (2012). Afrontamiento en crisis familiares: El caso del divorcio cuando se tienen hijos adolescentes. Salud Uninorte, 28(1), 99-112. https://www.redalyc.org/pdf/817/81724108011.pdf
- Duarte, J. C., Arboleda, M. R. C., & Díaz, M. D. J. (2002). Las consecuencias del divorcio en los hijos. Psicopatología Clínica Legal y Forense, 2(3), 47-66. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=2516704