Vanhemman auktoriteetti: Perinteiset ja modernit käsitykset

Kulttuuri on dynaaminen rakenne, ja niin tulisi olla myös auktoriteetin mekanismien lasta kohtaan. Ei saa unohtaa, että uusi sukupolvi on usein monella positiivisella tavalla erilainen kuin edeltäjänsä.

Puutteellinen vanhemman auktoriteetti ja lapsen käytös

Käytöstavat ja sallitut asiat ovat kaksi perheen auktoriteetin perustana toimivaa tekijää. Vanhemmat kysyvät itseltään jatkuvasti, mitä lapsille tulisi sallia ja mitä taas ei. Jotkut vanhemmat valitettavasti yhdistävät auktoriteetin vallan väärinkäyttöön, mikä tuo mukanaan haitallisia vaikutuksia.

Ensinnäkin tulee ymmärtää, mitä vanhemman auktoriteetti tarkoittaa. Psykologit ja lastenlääkärit, joiden ajattelutapa on moderni, suosittelevat lasten kohtelemista kunnioituksella. Kun perustana ovat rakkaus, solidaarisuus ja kunnioitus, auktoriteetti muuttuu yhdeksi parhaista lahjoista, joita vanhempi voi lapselleen antaa.

Aikaisemmin ainoastaan isä koettiin perheen päänä ja auktoriteettina. Lapset saattoivat pelätä isän töistä paluuta, sillä he yhdistivät hänet rankaisuun ja hellyyden osoitusten puuttumiseen. Maailma on tänä päivänä onneksi monin tavoin erilainen. Nykyisin ei puhuta enää auktoriteetin, vaan dialogin puutteesta perheen sisällä.

Positiivinen vahvistaminen on aina paras menetelmä, kun puhutaan kasvattamisesta. Lapsen kasvatuksessa ei ole kyse määräämisestä, vaan yhteyden saamisesta lapseen ja tämän tunteisiin. Jokainen vaihe lapsen elämässä vaatii uusien rajojen asettamista, ja äitien ja isien tulisi olla kunnioittavia tässä prosessissa.

Välttämättömät ja turhat säännöt

Ottaen huomioon, että yhteiskunta keskittyy pitkälti aikuisiin, lapsen on vaikeaa ymmärtää yleisiä käytöksen normeja. Joillakin vanhemmilla huonot menettelytavat ovat seurausta heidän itse saamastaan autoritaarisesta kasvatuksesta.

Lapsiin erikoistuneet psykologit ovat sitä mieltä, että jokaisessa kodissa tulisi olla omat säännöt, mikä on selkeästi perinteisestä poikkeava näkemys. Enää ei puhuta auktoriteetista, vaan keskitytään perheen normien tarpeellisuuteen. Lapsen tulee tietää, että hänen teoillaan on seurauksia, ja että hän vastaa itse teoistaan.

Säännöt perheessä elämiselle

Jotta yhdessä elämiselle voidaan muodostaa sopimuksia, on tärkeä pitää mielessä lapsen ikä. Jokaisen aikuisen tulisi myös arvioida omia asenteitaan ja käytöstään ja tunnistaa se autoritaarisuus, jonka yhteiskunta on istuttanut mieleen jo lapsuudessa.

Yksi tärkeä asia kunnioittavassa vanhemmuudessa on se, että tunteet tulee pitää erillä säännöistä. Säännöt eivät siis ole henkilökohtaisia, vaan niissä on kyse lapsen auttamisesta oppimaan omien tekojen seurauksista.

Kun lapsen esimerkiksi sanotaan olevan tuhma, tuomitaan lapsen käytös subjektiivisesti. Samalla luodaan hänessä negatiivinen tunne sääntöä ja auktoriteettia kohtaan.

Pelin säännöt

Kun puhutaan auktoriteetin puutteesta, asiat nähdään aikuiskeskeisesti ja perinteisestä näkökulmasta. Hauskuuden ja luovuuden avulla perheessä eläminen voidaan nähdä sen sijaan pelinä, ja tässä pelissä on tietysti omat sääntönsä.

Pelin konseptia hyödyntäen, selkeiden sääntöjen puuttuminen tekisi pelistä epäkiinnostavan. Ei tarvita rankaisua, mutta sääntöjen rikkomisen seuraukset tulee olla kaikkien tiedossa.

Tämä uusi kasvatuksen malli jättää taakseen autoritaariset ja tehottomat käsitykset lastenkasvatuksesta. Modernit äidit ja isät eivät halua toistaa niitä kivuliaita ja epäreiluja tilanteita, joita he ovat kokeneet omassa lapsuudessaan.

Nykyisin vanhemman auktoriteetilla viitataan siis rakastavaan ja kunnioittavaan läsnäoloon lapsen kehityksessä. Tavoitteena on auttaa lasta muodostamaan hyviä arvoja ja antaa hänelle työkalut terveellisen elämän viettämiseksi.