Terveysvalistusta elämäntapamuutoksista
Terveysvalistus on kokenut mullistuksen viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Terveysvalistusta ei anneta enää ainoastaan sairauksien ehkäisemiseksi, vaan myös terveellisten elämäntapojen edistämiseksi.
Nykypäivän terveysvalistus pitää sisällään esimerksi terveellisen kouluruoan tarjoamisen, tasapainoisesta ruokavaliosta huolehtimisen, liikunnan harrastamisen sekä alkoholin käytön vähentämisen ja tupakoinnin lopettamisen suosittelemisen. Terveysvalistus keskittyy myös ihmisten valistamiseen heidän ympäristöstään, eli siihen, miten ihmiset voivat ottaa ympäristöstään kaiken irti ja parantaa sitä.
Terveysvalistuksen konsepti
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan terveysvalistusta kuvaillaan seuraavalla tavalla: “Se on yhdistelmä oppimiskokemuksia, jotka on suunniteltu auttamaan yksilöitä ja yhteisöjä parantamaan heidän terveyttään lisäämällä tietoa sekä vaikuttamalla heidän asenteisiinsa”.
Terveysvalistuksen pääasiallinen tavoite on opettaa ihmisiä pitämään itsestään parempaa huolta, mutta parantamaan myös yleistä hyvinvointiaan.
Terveys on yhteydessä ympäristöön, terveydenhuoltojärjestelmään sekä taloudellisiin seikkoihin. Terveydellä on suuri rooli myös elämäntyylissä ja ihmisbiologiassa. Terveysvalistusta parantaessa onkin hyvin tärkeää huomioida kaikki edellä mainitut tekijät. Terveysvalistuksen päätavoitteena tuleekin olla terveellisten tapojen sisällyttäminen jokapäiväiseen elämään.
Terveysvalistuksessa on kyse ihmisten, heidän perheiden ja sosiaalisten ryhmien kouluttamisesta. Kyse ei siis ole ainoastaan sairauksien ehkäisemisestä vaan myös terveellisempien tapojen luomisesta.
Terveellisiä tapoja voidaan edistää niin koulussa kuin myös näille asioille omistautuneiden järjestöjen toimesta. Tällaiset instituutiot työstävät erilaisia pohdintoja, joiden avulla yhteisöt voivat rakentaa ja kehittää taitoja, jotka täydentävät ja vahvistavat parhaimpia käytäntöjä.
Terveysvalistusta yleisessä terveydenhuollossa
Ihmisen terveyden parantaminen vaatii sairauksien ehkäisemistä sekä terveellisten tapojen edistämistä.
Sairauksien ehkäiseminen
Tämän tavoitteena on välttyä terveyteen liittyviltä ongelmilta riskikartoituksen ja kontrollin avulla. Sairauksien ehkäisemiseen liittyy kolme tasoa:
- Primaarinen ehkäisy. Tämä on julkinen ja se sisältää erilaisia kampanjoita sairauksien ehkäisemiseksi. Näitä ovat esimerkiksi tupakoinnin vastaiset mainokset, rokotuskampanjat, syöpäseulonnat, seksivalistus sekä hygieniatietous. Tähän liittyy myös ympäristön riskit, terveelliset ruokailutottumukset liikalihavuuden välttämiseksi, fyysinen ja henkinen aktiivisuus sekä lepo.
- Sekundaarinen ehkäisy. Tällöin on kyse ongelmien ratkaisemisesta niin pian kuin mahdollista. Tämän tarkoituksena on havaita mahdolliset terveydelliset ongelmat jo varhaisessa vaiheessa sekä löytää keinoja ratkaista niitä tai ehkäistä niiden leviämistä. Tämä sisältää varhaiset seulonnat ja hoidot.
- Tertiäärinen ehkäisy. Tämä keskittyy pääasiassa terapiaistuntoihin sekä kuntouttamiseen. Siihen voi liittyä myös sosiaalista kuntoutumista.
Terveellisten tapojen edistäminen
Terveellisten elintapojen edistäminen voi auttaa ihmisiä omaksumaan terveellisempää elämäntyyliä. Ja mikä tärkeintä, sen päätavoite on auttaa ihmisiä hallitsemaan omaa terveyttään olemalla osa sitä.
Terveysvalistusta voidaan tarjota monien sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien aktiviteettien avulla, keskittyen ihmisen terveyden ja elämänlaadun hyödyttämiseen ja suojelemiseen. Kyse ei ole ainoastaan sairauden jälkipuinnista vaan myös ongelman juuren hoitamisesta.
WHO:n mukaan terveysvalistus nojaa vahvempiin poliittisiin toimiin korostamaan terveyden merkitystä kuten myös tarjoamaan terveystietoutta jokaiselle. Se on tärkeää myös kaupunkisuunnittelun kannalta, jolloin pitää huomioida yhteisöt ja niiden tarvitsemat terveydenhuoltopalvelut.
Loppupohdintaa
Terveysvalistus vaatii kaikkien osallistumista, yhdessä muiden instituutioiden ja vaikuttajien kanssa. Näiden ryhmien yhteistyö on elintärkeää.
Samaten jokaisen perheen tulisi jakaa terveystietoa kotona, jotta jokainen perheenjäsen oppisi vastuulliseksi omasta terveydestään. Myös koulujärjestelmän tulisi edistää ja vahvistaa näitä terveellisiä arvoja.
Näiden lisäksi tulisi olla myös järjestöjä, jotka jakavat terveysvalistusta tarjoamiensa aktiviteettien ja kokoontumisten avulla.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Perea Quesada, R. (2002). La educación para la salud, reto de nuestro tiempo. Recuperado de http://e-spacio.uned.es/fez/eserv/bibliuned:EducacionXXI-F118F1B1-20B0-6C6D-8F91-9988F26282B4/Documento.pdf
- Restrepo, H. (2001). Promoción de la salud: cómo construir una vida saludable. Organización panamericana de la salud. OMS