Rangaistusten ja seurausten erot

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Marisol Rendón Manrique

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Lapsilla on taito ja usein myös halu testata rajoja ja rikkoa sääntöjä. Tämä on täysin normaalia ja osa lapsen oppimiskokemusta, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tällainen käytös usein turhauttaisi vanhempia. Vanhemmat voivat kuitenkin valita, kuinka reagoida kussakin tilanteessa, ja tällöin on tärkeää tunnistaa rangaistusten ja seurausten erot.

Arkisten haasteiden edessä on tärkeää pyrkiä pysymään rauhallisena sen sijaan, että antaa impulssien tai negatiivisten tunteiden viedä mukanaan. Välttelemällä negatiivisia yhteenottoja vanhemmat välttyvät lapsen loukkaamiselta ja välirikon aiheuttamiselta. Vaikeina hetkinä aikuisten täytyy osata pysähtyä ja arvioida omia kasvatusmenetelmiään.

Espanjalainen lapsipsykologi Alberto Soler kuvaa vanhanaikaisia ja haitallisia kasvatusmenetelmiä seuraavasti:

Rangaistusten ja seurausten erot

Rangaistukset

Rankaiseminen on kurinpitomenetelmä, joka aiheuttaa lapselle aina jonkinasteista epämukavuutta ja saa hänet tuntemaan olonsa huonoksi. Rankaisemista perustellaan sillä, että sen uskotaan saavan lapsen luopumaan ei-toivotusta käytöksestä, mutta tosiasiassa lapsi ei opi hyviä arvoja uhkausten ja pelon kautta.

Rankaiseminen on autoritaarinen tapa saada lapsi tottelemaan sääntöjä. Vaikka se saattaa kyseisenä hetkenä vaikuttaa tehokkaalta menetelmältä, se ei saa lasta tuntemaan itseään vastuulliseksi, vaan aiheuttaa hänessä vihan ja mielipahan tunteita ja motivaation puutetta, jotka voivat johtaa epärehellisyyteen ja asioiden välttelyyn.

Negatiivisin asia rankaisemisessa on se, että arvostelu kohdistuu lapseen, eikä hänen käytökseensä, mikä voi näkyä nopeastikin heikentyneenä itsetuntona. Tilanteesta saattaa syntyä noidankehä, jossa lapsen käsitys itsestään huononee huononemistaan aiheuttaen yhä sopimattomampaa käytöstä.

Seuraukset

Se, että lapselle määritellään ja selitetään toiminnan seuraukset tarkasti, auttaa häntä ymmärtämään, miksi tietynlainen käyttäytyminen ei ole toivottavaa tai sallittua. Se myös auttaa lasta ymmärtämään toimintansa vaikutukset. Toisin kuin rankaiseminen, se, että lapselle tarjotaan selitys hänen toimintansa seurauksista, ei saata häntä häpeään. Sen sijaan se kannustaa häntä pohtimaan, ymmärtämään, kommunikoimaan ja omaksumaan empatiakykyä.

Seuraukset keskittyvät toiminnan tuloksiin, eivätkä yksilöön itseensä. Lapsi oppii ymmärtämään, että on olemassa ongelmallista käyttäytymistä, mutta ei ongelmallista lasta. Tämän tuloksena hänen itsetuntonsa ei kärsi, vaan luonteensa vahvistuu. Voidaan siis sanoa, että auttamalla lasta ymmärtämään tekojensa seuraukset, vanhemmat välttävät luomasta negatiivisen ympäristön, yhteenottoja ja valtataisteluita.

Jotta seurauksilla on arvoa, niiden on täytettävä kolme vaatimusta:

• Yhteys. Jos lapsi kaataa mehunsa tahallaan, täytyy hänen siivota sotku. Suosikkilelun pois ottaminen tai ruutuajan rajoittaminen eivät liity millään tavalla kyseiseen käytökseen, eikä lapsi osaa yhdistää ei-toivottua käytöstä rangaistukseen.
• Kunnioitus. Toisin kuin rangaistukset, seuraukset eivät alenna lasta. Vanhempien on vältettävä vihaista reagointia, sillä loukkaavia sanoja ei voi ottaa takaisin. Kun tilannetta yritetään korjata, on äänensävyn oltava rauhallinen ja kunnioittava.
• Vastuullisuus. Vastuullisuus viittaa siihen, että seurauksiin on liityttävä toiminta, jonka lapsi kykenee suorittamaan. Tämän toiminnan tulee myös olla sopivaa suhteessa korjattavaan käytökseen. On tärkeää pitää mielessä lapsen ikä ja ei-toivotun käytöksen vakavuus.