Miten tunnistaa myrkylliset vanhemmat?

Vanhemmuus on vaativa tehtävä, ja vanhempina mietimme usein, pärjäämmekö hyvin, sen sijaan, että pysähtyisimme pohtimaan, ovatko kaikki tekemämme asiat varmasti lasten onnellisuuden eteen tehtyjä. Tässä tilanteessa tulevat usein esiin niin kutsutut myrkylliset vanhemmat.

Myrkylliset vanhemmat uskovat auttavansa ja suojelevansa lapsiaan, mutta tosiasiassa aiheuttavat heille vahinkoa huomaamattaan.

Siitä hetkestä lähtien, kun meistä tulee vanhempia, ainut huolenaiheemme on lapsen hyvinvointi. Haluamme tarjota lapselle mahdollisuuksia, joita meillä itsellämme ei ollut. Usein lapsi ei ymmärrä, kuinka vaikeaa ja työlästä tämä on.

Toisinaan taas olemme liian vakavia ja tiukkoja, mikä ei myöskään ole hyväksi lapselle. Samalla tavoin haitallista on se, että laitamme aina omat tarpeemme lasten tarpeiden edelle, tai että haluamme lasten toimivan oman tahtomme mukaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Miten myrkylliset vanhemmat sitten tunnistaa?

Eri tyyppiset myrkylliset vanhemmat

Helikopterivanhemmat

Helikopterivanhemmat ylisuojelevat lapsiaan, ratkaisevat kaikki heidän ongelmansa ja tekevät askareet heidän puolestaan. He voivat esimerkiksi puhua lasten opettajille tai valita lasten ystävät heidän puolestaan.

Tämä voi saada lapsen kokemaan ahdistus- ja stressihäiriöitä. Ylisuojelevien vanhempien kanssa eläminen hidastaa lapsen kehittymistä itsenäiseksi ja tekee erilaisten sosiaalisten tilanteiden kohtaamisen vaikeaksi. 

Kilpailuhenkiset vanhemmat

Nämä myrkylliset vanhemmat kasaavat omat turhautumisen tunteensa ja halunsa lasten niskoille.

He ovat usein autoritaarisia ihmisiä, jotka vaativat lapsiltaan hyviä arvosanoja kaikissa kouluaineissa, vaikka se edellyttäisi useiden tuntien kovaa työtä. Suurimmassa osassa tapauksista vanhemmat eivät kysy lapsiltaan, mitä nämä itse haluavat.

Tällaiset metodit kasvattavat lapsista kilpailuhenkisiä aikuisia, joilla on todennäköisesti ongelmia stressin hallinnassa. Aikuisina näillä lapsilla on usein huono itsetunto ja suuri tarve kokea hyväksyntää ja saada tunnustusta. 

Vaahtokarkkivanhemmat

Ensinäkemältä nämä vanhemmat vaikuttavat stereotyyppisiltä täydellisiltä vanhemmilta. He ovat suvaitsevaisia, anteliaita ja tyytyväisiä itseensä.

Vaahtokarkkivanhemmat eivät juurikaan aseta rajoja, ja antavat lasten seurata ja toteuttaa jokaista oikkuaan ja päähänpistoaan. Heidän mielestään tämä tekee lapset onnelliseksi, vaikka todellisuudessa näin kasvatetaan itsekkäitä ja epäluotettavia aikuisia.

Moni näistä vanhemmista on saanut itse tiukan kasvatuksen ja elänyt kuria pitävien vanhempien kanssa. Toinen vaihtoehto on, että vanhemmat ovat paljon poissa kotoa ja yrittävät hyvittää poissaoloaan lahjoilla ja liiallisella vapaudella.

Manipuloijat

Nämä vanhemmat haluavat lastensa toimivan heidän tahtonsa mukaan keinolla millä hyvänsä. He turvautuvat usein kiristämiseen, henkiseen – ja joskus myös fyysiseen – väkivaltaan sekä manipulaatioon. 

Näiden vanhempien lapsilla on usein alemmuuskompleksi ja he tuntevat asioista syyllisyyttä. Heistä tulee uhreja, ja he saattavat valehdella tai vääristää asioita oman etunsa mukaisesti. Heidän tunnusmerkkinsä on itsekkyys.

Poissaolevat vanhemmat

Nimensä mukaisesti nämä vanhemmat eivät ole juurikaan läsnä lastensa elämässä. Poissaolo voi johtua esimerkiksi työstä tai vanhempien parisuhteen päättymisestä.

Näissä tapauksissa lapset kokevat tulleensa hylätyksi, ja heiltä puuttuu tärkeä henkinen tuki. Moni heistä kokee vihantunnetta tai ylenpalttista ihailua vanhempaansa kohtaan.

Tämän tyyppiset myrkylliset vanhemmat eivät pidä lapsiaan tärkeimpänä prioriteettina.

Kaverivanhemmat

Tämän tyyppiset vanhemmat yrittävät olla lastensa parhaita kavereita. Samalla tavoin kuin vaahtokarkkivanhemmat, kaverivanhemmat eivät aseta lapsilleen rajoja, ajatellen lasten näin rakastavan heitä enemmän. He käyttävät usein ilmauksia, joita muut pitävät lapsellisina. He voivat  käyttäytyä epäasiallisesti ja olla liian sallivia.

Vanhemmat käyttäytyvät tällä tavoin myös lastensa ystävien edessä. Tämän takia lapsi onkin usein nolostunut ja hämillään.

Asenteensa vuoksi kaverivanhempia ei oteta tosissaan. Heitä ei koeta auktoriteetteina ja kunnioitusta herättävinä hahmoina. Tämä puolestaan synnyttää vieraantuneisuutta vanhempien ja lasten välille.

Onko näihin vanhemmuustyyleihin olemassa ratkaisuja?

Jos tunnistit itsesi jostain listaamistamme vanhemmuus- ja kasvatustavoista, ei ole myöhäistä muuttaa omaa käytöstä. Itseään on turha rangaista, eikä kannata tuntea syyllisyyttä. Tärkeintä on olla tietoinen ongelmasta.

Saatamme olla myrkyllisiä vanhempia halutessamme parasta lapsillemme. Kaikki, minkä kuvittelemme olevan lapselle hyväksi, ei sitä kuitenkaan ole.

Lapsi elää lapsuuden vain kerran, rajallisen ajan, ja hänen täytyy viettää se vanhempansa kanssa. Riippumatta siitä, miten monta isä- tai äitihahmoa lapsella on, vanhempi on aina lapsen pääasiallinen kiintopiste ja viitekehys.

Vanhemman on otettava lapsen tarpeet huomioon kaikissa tilanteissa ja osoitettava mahdollisimman paljon empatiaa. Kukaan ei tunne lasta paremmin kuin hänen omat vanhempansa.

Ei pidä unohtaa, että lapsetkin ovat ihmisiä, joilla on omat pelkonsa, toiveensa ja tunteensa, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä kuin aikuisten tarpeet. Niitä tulee kunnioittaa ja arvostaa, koska lapsuus määrittelee ihmisen koko loppuelämän.