Miksi lapsi nauraa, kun häntä komennetaan?

Oletko huomannut, että monet lapset nauravat, kun vanhemmat yrittävät komentaa heitä? Vanhempiensa kiusoittelun lisäksi tämä on monella lapsella keino välttää konflikteja.

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Kirjoittanut Gladys González

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Yrität komentaa lasta tai kiinnittää hänen huomionsa hänen tehtyään jotain luvatonta, mutta lapsi vain nauraa, ja sinä pysähdyt aloillesi ymmälläsi – kuulostaako tutulta? Tilanne on tuttu monelle vanhemmalle, eikä ole yllättävää, että usein vanhemman ensimmäinen reaktio on komentaa lasta kahta kovempaa ja vaatia kunnioittavampaa käytöstä.

Lapsi ei kuitenkaan tahallaan pilkkaa vanhempaansa käytöksellään. Vaikka toisin on luultu, lapset nauravat nuhtelun yhteydessä tyypillisesti vältelläkseen ikävän tilanteen. Kyseessä on hermostunut nauru, joka kertoo siitä, ettei lapsi osaa hallita tunteitaan, ja yrittää vältellä tekojensa aiheuttamaa ongelmaa. Jos siis lapsen nähdään nauravan, kun häntä komennetaan, kyseessä on vain hänen oma hermostuneisuutensa tilannetta kohtaan.

Epäilemättä tälläisessä tilanteessa useat äidit ja isät kokevat turhautumista, sillä he eivät pääse tavoitteeseensa, joka tässä tapauksessa on osoittaa auktoriteettia lapselle sekä korjata tämän käyttäytymistä tilanteessa.

On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että näissä tilanteissa on toinenkin päämäärä, nimittäin se, että lapselle opetetaan kuinka hermostuneet tunteet ohjataan oikeaan toimintoon, rakkaudella ja kärsivällisyydellä esimerkkiä näyttäen.

Kun olet tälläisen, hermoja raastavan tilaisuuden edessä lapsesi kanssa, muistuta itseäsi siitä, että lapsellasi ei ole vielä tarvittavaa tieto-taitoa käydä vakavaa keskustelua tekemästään virheestä, eikä hän osaa vielä ottaa vastuuta teoistaan.

Ota siis vain syvään henkeä, istu alas lapsesi kanssa ja selitä hänelle miksi hänen käytöksensä ei ole sallittavaa ja kerro, kuinka hänen tulisi tilanteessa toimia.

Kuinka toimia tilanteessa, jossa lapsi nauraa, kun häntä komennetaan?

Ajattelet luultavasti, että kyseessä on herkkä puheenaihe, sillä lapset nauravat joskus silloinkin, kun heitä yrittävät komentaa vanhempien sijaan joku toinen sukulaisista, opettaja tai kuka tahansa muu aikuinen. Meidän on kuitenkin tärkeää aivan ensimmäisenä keskittyä korjaamaan omat reaktiomme, ennen kuin pyydämme lapsiamme tekemään niin.

Ensimmäinen askel tilanteen selvittämiseksi on pysyä rauhallisena, Mikäli rauhoittuaksesi sinun tarvitsee poistua hetkeksi paikalta, tee niin. Kun koet olevasi rauhallisempi, saavu takaisin paikalle ja aloita rauhallisesti keskustelu lapsesi kanssa siitä, mitä tämä on tehnyt tilanteessa väärin. Tämä voi alkuun tuntua hankalalta ensiaskeleelta, mutta on tärkeää. Pysy rauhallisena, äläkä anna ärsyyntymisesi tehdä sinusta liian ankaraa lapsellesi.

Kun olet tehnyt tämän asian selväksi, unohda vihan tai ärsyyntymisen reaktiot. Muutoin lähetämme lapselle ristiriitaisia viestejä, mikäli pyydämme heitä kontrolloimaan omia stressintuntemuksiaan saadessaan osakseen nuhtelua, mikäli emme osaa kontrolloida omia tunteitamme tilanteessa.

Vinkkejä vanhemmille

Tiukasti ja vakavasti puhuminen on avain hyvään kommunikointiin lasten kanssa. Älä lähde mukaan leikkiin. Jos lapsesi haluaa valittaa jostakin tietysti aiheesta, sinun täytyy antaa heille samanlaista huomiota, kun toivot itse saavasi heiltä tilanteen ollessa toisin päin.

Tietysti sellaisessa tapauksessa, kun on sinun oma vuorosi ottaa vastuu virheistä, voit tehdä tämän yksinkertaisesti näyttämällä sen voivan olla jotakin niin yksinkertaista kuin rehelliset sanat.

Jos taas puolestaan et pystynyt stressaavassa tilanteessa hallitsemaan omaa temperamenttiasi, käänny vain lastesi puoleen, ja kerro heille olevasi pahoillasi käyttäytymistäsi. Selitä heille, miksi ei ole oikein nauraa silloin kun joku komentaa olemaan tekemättä jotakin tiettyä asiaa, ja anna lapsellesi tilaa selittää miksi ja mitkä asiat johtivat tapahtuneeseen.

Älä kuitenkaan kohtaa lastasi silloin, kun olet itse vihainen, sillä siitä ei seuraa muuta kuin pelon vahvistamista. Itsekontrolli on perusta yhtenäisen kurinalaisuuden edistämiselle, ilman pelkoa ja sortoa. Tottelevaisen lapsen ei tarvitse olla synonyymi alistuvalle.

Ja tietenkin, ole joustava. Kuuntele kärsivällisesti mitä lapsellasi on sanottavaa ja yritä päästä sopimukseen. Jos lapsesi on sanonut jotain sellaista, mikä ei ole hyväksi hänelle itselleen toistaa keskustelussa, pyydä lasta rakkaudella olemaan toistamatta tekojaan, suojellaksesi häntä itseään.

Milloin tämä lapsen reaktio katoaa?

On selvää, että voit tuntea olosi ikäväksi silloin kun lapset nauravat, vaikka heitä yritetään komentaa, ja toivoisit tämän tavan jäävän historiaan pelkästään nappia painamalla. Parasta mitä voit kuitenkin tehdä tilanteessa, on olla kärsivällinen, pysyä rauhallisena ja yrittää noudattaa näitä antamiamme ohjeita. Kun sinä kasvat ihmisenä, niin lapsesikin kasvaa. Kärsivällisyys on avain oikeaoppisen kurin ylläpitämiseksi.

Nämä sanottuna, ota huomioon, mikäli vauvasi on vasta vuoden tai korkeintaan kahden ikäinen, ja hän yrittää kääntää huomiosi pois tilanteesta tarjoamalla halausta ja suukkoa, älä pelkää, että kyseessä olisi pilkkaaminen sinua kohtaan. He eivät vielä osaa käsitellä tunteitaan samalla tavalla kuin aikuiset osaavat.

Kun lapset kasvavat ulos tästä vaiheesta, voit keskustella heidän kanssaan ja tehdä kaikesta parempaa osoittamalla heille rakkautta ja ymmärrystä.