Lapsi saa parhaan esimerkin kotoa
On täysin ihmisluonnon mukaista, että lapset tarkkailevat ja havainnoivat vanhempiensa tekoja ja sanoja. Heidän uteliaat silmänsä ja korvansa imevät jatkuvasti vanhemmista vaikutteita. Varmista siis, että olet lapsellesi hyvä peili, josta heijastaa asioita, sillä lapsi saa parhaan esimerkin kotoa.
On sanomattakin selvää, että lapsellesi antamasi esimerkki vastaa tuhatta sanaa. Pienokaisesi katselee kaikkea, mitä ikinä teetkin sekä arvostelee sinua tekojesi perusteella ja vetää niistä omat johtopäätöksensä.
Yleisesti ottaen lapset rakastavat ja ihailevat vanhempiaan. Siksi sinä olet se peili, jonka kautta lapsesi haluaa nähdä oman kuvajaisensa. Kokemastasi surusta tulee myös lapsesi suru. Tunteesi, itsetuntosi ja käyttäytymisesi välittyvät lapsellesi.
Vanhempien sanojen ja tekojen erot
Lapset huomaavat nopeasti, jos heidän vanhempansa eivät toimi sanojensa mukaisesti. Lapsi saattaa esimerkiksi kummastella, miksi äiti komentaa häntä olemaan huutamatta, mutta huutaa itse, tai miksi isä käskee sulkemaan vesihanan ja jättää itse veden valumaan ruokaa laittaessaan.
Jos lapsesi haluaa esittää sinulle vastasyytöksen virheistäsi, älä toru häntä. Näytä hänelle sen sijaan, että teet parhaasi taistellaksesi omia heikkouksiasi ja virheitäsi vastaan.
Lapsesi tarvitsee rakkauttasi, hellyydenosoituksiasi, tukeasi, ymmärrystäsi ja ohjaustasi. Hänen täytyy saada tulla kuulluksi, mutta erityisesti hän tarvitsee esimerkkejä seurattavakseen. Hänen on nähtävä johdonmukaisuutta sanojesi ja tekojesi välillä. Sillä tavoin hän voi omaksua vanhemmiltaan saamansa opetukset.
Lapset vuorovaikuttavat maailman kanssa ja muokkaavat sitä niiden vastausten kautta, joita löytävät kysymyksiinsä. Jos siis vaadit lapseltasi siisteyttä, sinun on näytettävä olevasi itse siisti. Samoin, jos ohjeistat häntä olemaan käyttämättä voimasanoja, sinun ei tule käyttää niitä itsekään.
Arvoja ei ainoastaan opeteta tai selitetä, vaan niitä on myös tuettava vanhemman omilla esimerkeillä ja kokemuksilla. Lapset oppivat vanhempiensa käytöksen kautta, mitä on maalaisjärki tai mitä ilon kokeminen merkitsee. He oppivat muiden asioiden lisäksi myös itsekuria.
On mainitsemisen arvoinen asia, että vanhemmat eivät ole ainoita perheenjäseniä, jotka vaikuttavat lapsen oppimiin asioihin ja käytökseen. Myös isovanhemmilla ja muilla perheenjäsenillä sekä ystävillä, jotka jakavat päivittäisen elämän lapsen kanssa, on tähän suora vaikutus.
Lapsi saa parhaan esimerkin kotoa
Yleinen käsitys on, että arvot opetetaan kotona ja tietämys saadaan koulusta. Mutta kasvatus jää kuitenkin kaikkien vastuulle.
Suosittelemme vanhemmille noudatettaviksi seuraavia vinkkejä, jotta he voivat todeta ylpeydellä, että heidän lapsensa saa parhaan esimerkin kotoa:
- Jos et halua lapsesi kommunikoivan muiden kanssa huutamalla, älä itsekään huuda hänelle. Samoin, jos odotat lapsesi olevan kiinnostunut lukemisesta, sinun on luettava hänelle ja hänen kanssaan. Näytä hänelle lukevasi itse.
- Estääksesi lastasi kiristämästä tai pakottamasta muita, sinun ei pidä missään nimessä kiristää häntä itse.
- Haluatko lapsesi olevan rehellinen? Älä kerro hänelle valheita missään tilanteessa.
- Mikäli haluat lapsesi nauttivan ruoasta ja rohkaistuvan kokeilemaan erilaisia ruokia, älä pakota häntä syömään itse valitsemiasi asioita ja kunnioita hänen omaa tahtiaan.
- Lapsen oma persoonallisuus ja mieltymykset kehittyvät silloin, kun et tyrkytä hänelle omiasi.
- Jos et halua lapsesi olevan ennakkoluuloinen muiden ihmisten arvoja kohtaan, älä itse tuomitse ketään.
- Etkö halua lapsesi lyövän sinua tai muita? Vältä väkivaltaista käytöstä kaikissa tilanteissa.
- Haluatko lapsesi luottavan sinuun kaikissa elämänsä tilanteissa? Näytä hänelle, että luotat häneen.
- Älä kasvata lastasi pelon ja uhkausten kautta, jotta hänestä ei kasva pelokasta aikuista.
Jokaisen vanhemman tulee ottaa huomioon, että kaikilla hänen sanomillaan ja tekemillään asioilla on suora vaikutus lapsen käytökseen. Lapsi tulee toistamaan kaiken, mitä näkee vanhempiensa tekevän. Muista aina, että lapsi saa parhaan esimerkin kotoa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bowlby, J. (1986). Vínculos afectivos: formación, desarrollo y pérdida. Madrid: Morata.
- Bowlby, J. (1995). Teoría del apego. Lebovici, Weil-HalpernF.
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Moneta, M. (2003). El Apego. Aspectos clínicos y psicobiológicos de la díada madre-hijo. Santiago: Cuatro Vientos.