Kuinka toimia, jos lapsi puree toisia ihmisiä?

4 minuuttia

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi María Alejandra Castro Arbeláez.

Viimeisin päivitys: 22 syyskuuta, 2021

Moni saattaa yllättyä siitä, miten tavallista on, että lapsi puree ikätovereitaan, sisaruksiaan tai aikuisia. Siinä missä osa lapsista puree toista ihmistä yksittäisiä kertoa, toisilla tapa jatkuu pitkäänkin. Se, että pureminen on yleistä, ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi hyväksyttävää. Jos lapsi puree toista ihmistä, vanhempien on tärkeää korjata hänen käytöstään ja pyrkiä muuttamaan hänen käytösmallejaan.

Pureminen on yleinen tapa etenkin 1-3-vuotiailla lapsilla. Pienillä lapsilla ei ole samanlaista itsehillintää kuin aikuisilla, ja he voivatkin maistella ja pureskella lähes mitä tahansa. Asiantuntijoiden mukaan vauvat ja taaperot käyttävät suutaan tutustuakseen ympäröivään maailmaan ja oppiakseen siitä uusia asioita. Tämä on ymmärrettävää, sillä suun täydellinen tuntoaisti kehittyy monia muita kehon osia varhemmin. Hampaiden puhjetessa lapsi pyrkii usein helpottamaan ientensä kipua ja epämiellyttävää tunnetta pureskelemalla esineitä.

Lapsi puree tyypillisesti enemmänkin turhautumisesta kuin aggressiosta johtuen, eikä hän yleensä yritä satuttaa toista ihmistä. Pureminen on lapsen tapa ilmaista tunteitaan. Pureminen johtuu osittain siitä, että lapsi ei vielä osaa ilmaista itseään hyvin kielellisesti. Hän voi siis purra hermostuessaan tai turhautuessaan, esimerkiksi hänen elämässään tapahtuvan muutoksen vuoksi.

Usein pureminen on tapa hakea huomiota tai päästä käsiksi esimerkiksi leluun. Pureminen loppuu yleensä itsestään siinä vaiheessa, kun lapsi aloittaa päivähoidon ja alkaa kehittää kommunikaatiotaitojaan, mutta kaikissa tapauksissa näin ei tapahdu. Pureminen voi johtua myös vakavammasta syystä, kuten emotionaalisista ongelmista. Tämän vuoksi vanhempien on tärkeää kiinnittää tarkkaa huomiota lapsen käytökseen ja pyrkiä selvittämään, miksi tämä käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Miksi lapsi puree toisia ihmisiä?

Syyt siihen, että lapset purevat toisia ihmisiä, ovat moninaiset, mutta joitain yleisimpiä syitä ovat seuraavat:

Ympäristön tutkiminen. Pieni lapsi saattaa alkaa pureskella esineitä luontaisen uteliaisuutensa vuoksi. Kuten jo mainitsimme, suu kehittyy aikaisin, ja sen avulla on hyvä tutustua ympärillä oleviin mielenkiintoisiin esineisiin.
Huomion hakeminen. Yksi syy siihen, että lapsi puree, on huomion hakeminen aikuisilta ja ikätovereilta. Tällaisessa tapauksessa on erittäin tärkeää selittää lapselle puremisen olevan väärin ja satuttavan toisia.
Tunteiden ilmaiseminen. Lapsi saattaa purra ilmaistaakseen tunteitaan. Jokin tekee hänen olonsa epämukavaksi, hän ei pidä jostain ympärillään tapahtuvasta tai hän haluaa jotain epätoivoisesti.
Itsepuolustus. Jos lapsi tutustuu ikätovereihinsa tuntemattomassa ympäristössä, hän saattaa turvautua puremiseen. Lapsi näkee puremisen tapana puolustaa itseään muita lapsia vastaan. Lapselle tulee vakuuttaa tämän olevan turvassa ja ettei kukaan satuta tätä.
Kontrolli. Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kaivata ja saada itsenäisyyttä, hän saattaa turhautua rajoituksistaan, mikä saattaa johtaa puremiseen. Lapsilla on myös tarve autonomiaan ja asioiden hallintaan, ja huomatessaan puremisen vaikutuksen ympärillään oleviin ihmisiin, lapsi saattaa tuntea itsensä vahvemmaksi ja voimakkaammaksi.
Muutokset. Yksi syy puremiselle ovat emotionaaliset ongelmat tai suuri muutos – kuten sisaruksen syntymä tai tuntemattomien ikätovereiden tapaaminen päivähoidossa – lapsen elämässä. Pureminen on lapsen tapa hakea huomiota ja ilmaista tunteensa tilanteesta.
Hampaiden puhkeaminen. Jos kyseessä on vauva, pureminen voi johtua yksinkertaisesti hampaiden puhkeamiseen liittyvästä epämukavasta tunteesta tai kivusta.

Mitä tehdä, jos lapsi puree toisia ihmisiä?

Se, että pientä lasta kielletään tekemästä jotain, ei välttämättä tarkoita, että hän ymmärtäisi oikean ja väärän eron. Kasvaessaan lapsi matkii ympärillään näkemiään kuvioita ja käytöstä – ja etenkin vanhempiaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että vanhemmat toimivat lapselle hyvänä esimerkkinä. On vanhemman tehtävä osoittaa lapselle, että on parempia tapoja toimia kanssaihmisten kanssa.

Puhumisen käyttäminen ongelmien selvittämiseen, oman vuoron odottaminen, lelujen lainaaminen, halaaminen, muiden kunnioittaminen ja ystävällinen käytös – kaikki nämä opitaan esimerkin kautta. Lapsen käyttäytyessä hyvin, häntä tulee kehua, jotta hän ymmärtää toimivansa oikein. Lasta on hyvä onnitella esimerkiksi ystävän kanssa suoritetusta rauhallisesta leikkihetkestä.

Myös seuraavat toimet voivat olla avuksi purevan lapsen käyttäytymisen muuttamisessa:

Puhu lapselle ja selitä, että hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää ja että sillä on seurauksensa. Kuten jo mainitsimme, tämä ei välttämättä riitä kaikissa tilanteissa, joten muista pitää lapsen ikä ja kypsyys mielessäsi sanoja valitessasi. Kerro omista tunteistasi ja myös puremisen kohteeksi joutuneen lapsen tunteista.
Vältä huutamista ja lapsen huonoa kohtelua, mutta osoita kuitenkin auktoriteettisi. Puutu huonoon käytökseen välittömästi sen tapahduttua. Voit halutessasi poistaa lapselta käytöstä jonkin hänelle tärkeän asian, oli kyseessä sitten lelu, leikkiaika tai näytön edessä vietetty aika.
Tarkkaile lapsen käytöstä. Huomaat todennäköisesti merkkejä siitä, että hänellä on epämukava olo tai että hän tuntee muita tunteita, jotka saavat hänet puremaan. Jos pystyt käsittelemään näitä negatiivisia tunteita, pystyt todennäköisesti estämään puremisen kokonaan.
Varmista, että lapsi välttää kostamista kaikissa tilanteissa ja joka mielessä. Toisinaan lapsi puree kostoksi tai puolustukseksi toisen purtua häntä ensin. On selvää, että sinun tulee pyrkiä suojelemaan lasta vammoilta, mutta opeta häntä samalla puolustamaan itseään paremmilla tavoilla.
Pidä yllä avointa ja tehokasta viestintää opettajien tai lastenhoitajien kanssa. Tämän avulla voitte suunnitella varotoimia ja kurinpitomenetelmiä lapsen käytöksen varalle.

Sen, että lapsi saadaan lopettamaan toisten pureminen, ei tarvitse välttämättä olla veikaa. Kun lapsi ymmärtää jonkin asian olevan väärin, hän alkaa yleensä muuttaa käytöstään. Joissain tapauksissa riittää, että lapselle selitetään, millaista vahinkoa hän aiheuttaa. Aina tilanne ei korjaannu näin helposti, mutta tällöinkin on tärkeää pysyä kärsivällisenä ja korjata lapsen käytöstä ymmärtäväisesti ja rakastavasti.