Lapsen surun ymmärtäminen ja kohtaaminen
Tunteet, myös ne negatiiviset, kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Surullisuus on olennainen osa lapsen oppimisprosessia ja yksi elämän suurimmista opettajia. Tänään puhumme siitä, miten lapsen surun ymmärtäminen ja kohtaaminen onnistuu.
Lapsen suru
Kaikki tunteet ovat tärkeitä, niin aikuiselle kuin lapsellekin. Surullisuus on yksi voimakkaimmista tunteista, joten se tulee huomioida sen ansaitsemalla tavalla. Suru voi muodostua lapsen arvokkaaksi oppimisvälineeksi monella tavalla. Suru on suurin merkki siitä, että jokin ei ole niin kuin pitäisi. Lapsen suru on merkki siitä, että lapsi ei voi hyvin. Monesti surullisuus kumpuaa fyysisestä sairaudesta tai henkisestä kivusta. Suru on suuri opettaja, joka välittää arvoja ja elintärkeitä oppeja, jotka palvelevat lasta läpi elämän.
“Et voi estää surun lintua lentelemästä pääsi yläpuolella, mutta voit estää sitä tekemästä pesänsä hiuksiisi.”
– Kiinalainen sananlasku
Tunteiden ymmärtäminen
On hyvin yleistä, että lapsi kokee ongelmia havaitsemalla ja ymmärtämällä sekä omia että muiden tunteita. Tämä on luonnollinen tapa toimia, koska lapsi on itsetutkiskelun vaiheessa. Samanaikaisesta lapsi tutkii myös ympärillä olevaa maailmaansa. Siksi onkin tärkeää opettaa lasta ymmärtämään omia tunteitaan jo hyvin pienestä pitäen.
Kun lapsi on surullinen, lapsen on hyvä tunnistaa tuntemansa tunne. Lapsen on hyvä ymmärtää, että on täysin ok tuntea itsensä surulliseksi aika ajoin. Lapsen tulee myös tietää, että kyseessä on ohimenevä tunne, josta voi syntyä myös jotakin hyvää. Kun lapsi alkaa tutustua itseensä ja ympäristöönsä, lapsi oppii käsittelemään tunteitaan tehokkaimmilla tavoilla.
Lapsen surun ymmärtäminen ja kohtaaminen
Vaikka jokainen vanhempi haluaisikin nähdä lapsensa aina onnellisena ja iloisena, on kuitenkin totta, että suru kuuluu jokaisen ihmisen elämään, aina syntymästä kuolemaansa asti. Tärkeää on kuitenkin tietää, kuinka surun tunnetta osataan käsitellä.
1. Surun tunteen tunnistaminen
Lapsen suru on yksi tärkeimmistä tunteista tunnistaa. Vanhempien tulee ymmärtää, että se on lapselle harmillinen tunne. Vain surun tunteen tunnistamisen kautta vanhemmat voivat auttaa ja ohjata lastaan oleman jälleen onnellinen.
2. Lapsen kanssa kommunikoiminen
Kommunikoinnilla on merkittävä rooli kaikissa ihmissuhteissa ja kaikkina aikoina. Olisi ihanteellista, että havaitessaan lapsellaan ongelman, vanhemmat keskustelisivat lapsen kanssa välittömästi. Heidän tulisi auttaa lasta ymmärtämään, että surullisuus ei ole lainkaan pahasta. Suru on vain ohimenevä tunne, johon on mahdollista löytää ratkaisu.
3. Ratkaisun etsiminen
Jokaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu. Tähän oletukseen perustuen vanhempien tulisi ohjata lapsensa jälleen seesteisyyden tilaan, jossa onnellisuus on tärkeimmässä asemassa. Mikä tekee lapsen surulliseksi? Kun lapsen surullisuuden aiheuttaja on havaittu, on myös mahdollisuus löytää siihen ratkaisu.
4. Ymmärrys
Jokaisesta kokemuksesta ja tilanteesta voi aina oppia jotain. Kuitenkin jotta niin voisi tapahtua, lapsen tulisi ymmärtää mikä hänen kokemansa teki hänet surulliseksi. Itsensä ja ympäristön ymmärtäminen on olennaisessa osassa omien tunteiden hallinnassa.
Kuinka tunnistaa lapsen masennus?
Ohimenevän surullisuuden tunteen kokemisessa ei ole mitään pahaa. Vanhempien on kuitenkin tärkeää olla tietoisia paljon vakavemmista hälytysmerkeistä. Ohimenevää surullisuuden tunnetta voidaan käsitellä suuremmitta ongelmitta, mutta masennus on monimutkaisempi ongelma. Se vaatii asiantuntijan huomiota, etenkin silloin, jos lapsella ilmenee masennusta.
Joskus voi olla vaikeaa erottaa surullisuutta masennuksesta. Tästä huolimatta on kuitenkin olemassa hälyttäviä merkkejä, joista jokaisen vanhemman tulee olla tietoinen. Yleisimpiä tällaisia merkkejä, jotka pitää huomioida ovat surullisuuden intensiivisyys, kesto ja säännöllisyys. Jos lapsen suru on jatkuvaa, todella intensiivistä ja säännöllistä, on suositeltavaa käydä asiantuntijan luona puhumassa asiasta.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Martínez, A. C. (2007). Tristeza, depresión y estrategias de autorregulación en niños. Tesis Psicológica, 2(1), 35-47. https://publicaciones.libertadores.edu.co/index.php/TesisPsicologica/article/view/166
- Bouquet, R. I., & Martínez, A. C. (2009). Conceptualización, factores asociados y estrategias de autorregulación de la tristeza en niños y niñas de 10 años. Tesis Psicológica, (4), 52-71. https://www.redalyc.org/pdf/1390/139013586005.pdf