Lapsen lahjakkuuden tunnistaminen ja kehittäminen
Jokainen on hyvä jossain asiassa, vaikka toisinaan oman erityistaidon tunnistaminen voi olla vaikeaa. Lapsen onkin hyvä oppia tunnistamaan omat vahvuutensa jo nuoressa iässä, jotta hän pystyy kehittämään niitä. Lahjakkuuden käsitteestä on vuosien varrella tehty monenlaisia määritelmiä, mutta tässä artikkelissa perehdymme tarkemmin Howard Gardnerin teoriaan.
“Uskon vahvasti, että jokaisella on oma lahjakkuutensa, kykynsä tai taitonsa, josta ammentaa voimaa ja menestystä elämään.”
– Dean Koontz
Mitä lahjakkuus tarkoittaa?
Psykologi Howard Gardner kehitti moniälykkyysteorian, jossa älykkyyttä pidetään seitsemänä erilaisena itsenäisenä kykynä. Myöhemmin hän lisäsi listaansa vielä kahdeksannen älykkyyden lajin. Tärkeiksi nousevat kyvyt, jotka ovat tärkeitä ja hyödyllisiä kulloisessakin kulttuurissa.
- Kielellinen älykkyys: Kyky ymmärtää kieltä ja sanoja. Ihmisen ollessa lahjakas tällä osa-alueella, hän on hyvä lukemisessa, kirjoittamisessa, tarinan kerronnassa tai sanojen ja päivämäärien muistamisessa.
- Matemaattis-looginen älykkyys: Kyky analysoida ja ratkoa ongelmia logiikkaa hyödyntäen sekä kyky tieteellisen tutkimuksen suorittamiseen.
- Musikaalinen älykkyys: Kyky tulkita, tuottaa ja oppia musiikillisia kaavoja.
- Avaruudellinen ja visuaalinen älykkyys: Kyky tunnistaa ja hallita kuvioita sekä suuria ja pieniä tiloja.
- Liikunnallinen älykkyys: Kyky käyttää kehoa ongelmanratkaisussa tai luomaan uutta.
- Intrapsyykkinen älykkyys: Helppous ymmärtää itseään sekä tuntea omat toiveensa, pelkonsa ja vahvuutensa. Tämän tiedon tehokas hyödyntäminen elämisen säätelyssä.
- Interpsyykkinen älykkyys: Kyky ymmärtää muita ihmisiä ja heidän aikomuksiaan, motiivejaan ja toiveitaan.
- Luonnon ymmärtämisen kyky: Kyky erottaa, luokitella sekä hyödyntää luonnollisen ympäristön – niin kaupungin kuin maaseudunkin – elementtejä, kuten objekteja, eläimiä, kasveja ja mineraaleja.
Joillekin lapsille matemaattisten ongelmien ratkominen on helpompaa kuin toisille, kun taas toiset loistavat verbaalisessa kommunikaatiossa, sosiaalisissa taidoissa tai esimerkiksi urheilussa. Jokainen on lahjakas jossain ja loistaa jossakin taidossa. Lapsen lahjakkuuden tunnistaminen ja kehittäminen niin kotona kuin koulussakin on erityisen tärkeää.
“Kaikilla lapsilla ei ole samanlaista lahjakkuutta, kykyä tai motivaatiota, mutta jokaisella lapsella tulisi olla samanarvoinen oikeus kehittää lahjakkuuttaan, kykyjään ja motivaatiotaan.”
– John F. Kennedy
Lapsen lahjakkuuden tunnistaminen ja kehittäminen
Lahjakkuus syntyy neljän tekijän yhtäaikaisesta ilmenemisestä:
- Geneettisestä taipumuksesta
- Perheessä, koulussa ja sosiaalisissa yhteyksissä tapahtuneista kokemuksista
- Mielenkiinnon kohteista ja motivaatiosta
- Oppimistavasta
Vanhempien ja opettajien on hyvä pitää tämä mielessä, jotta pystyisivät tarkkailemaan lapsia lähemmin, saaden selville, mitä älyllisiä kykyjä ja taitoja heillä on taipumusta osoittaa eniten, useimmiten ja parhain tuloksin. Kun lapsen lahjakkuus jollakin saralla on tunnistettu, sitä voidaan kehittää tekemällä töitä, saamalla stimulaatiota sekä vahvistamalla taitoa, unohtamatta kuitenkaan hauskanpitoa.
Lahjakkuus kehittyy myös parantamalla lapsen taitoja, kykyjä, mielenkiinnon kohteita ja motivaatiota. Lapsen on tärkeää tulla tietoiseksi omasta lahjakkuudestaan pikkuhiljaa pystyäkseen tunnistamaan ja ymmärtämään omia vahvuuksiaan ja pystyäkseen kehittämään omaa lahjakkuuttaan autonomisesti ja itsenäisesti tekemällä paljon töitä ja olemalla johdonmukainen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Feldhusen, J. F. (1995). Identificación y desarrollo del talento en la educación (TIDE). Revista Ideacción, 4, 1-4.
