Lapsen edessä riiteleminen on huono tapa
Suuttumuksen ja ahdistuksen hetkellä on helppo tehdä huonoja päätöksiä. Kun olemme syystä tai toisesta turhautuneita tai vihaisia kumppanillemme, on helppo unohtaa, että lapsen edessä riiteleminen on huono tapa, jota tulisi välttää.
Jokainen pariskunta riitelee joskus, ja jopa onnellisimmat parit kohtaavat vaikeita aikoja. Nämä ovat tärkeitä ja tarpeellisia hetkiä, jolloin opitaan paljon paitsi kumppanista, myös yhteisen sävelen löytämisestä. Näin ollen riiteleminen on lähes vääjäämätöntä.
Riidoissa on kuitenkin se huono puoli, että emme aina tiedä, koska ne päättyvät. Jokaisen meistä on hyvä pitää mielessä, että näissä tilanteissa tunteet usein voittavat ja hiljentävät järjen, etenkin, jos riita on luonteeltaan kiihkeä.
Lopputuloksena lapsen edessä riiteleminen ei vaikuta parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Jos paikalla on lapsi, aikuisen olisi pystyttävä nielemään suuttumuksensa ja siirtämään kumppanin kanssa keskusteleminen myöhempään ajankohtaan. Tämän yksinkertaisen varotoimenpiteen avulla voidaan välttää tekemästä huomattavaa vahinkoa lapsen hyvinvoinnille.
Miksi lapsen edessä riiteleminen on huono tapa?
1. Lapsi ei ole tarpeeksi kypsä ymmärtämään tilannetta
Pienet lapset eivät ole tarpeeksi kypsiä kohdatakseen aikuisten ongelmia. Lapsen edessä riiteleminen vetää lapsen mukaan tilanteeseen ja aiheisiin, jotka eivät ole millään tavalla hänen syytään tai vastuullaan.
Kuulemiensa sanojen tulkitseminen voi aiheuttaa lapselle negatiivisia tunteita, kuten syyllisyydentunnetta, epävarmuutta, surua ja pelkoa.
Vältä lapsen edessä riitelemistä varmistaaksesi tämän terveen ja rauhallisen emotionaalisen kehityksen.
2. Vanhemmat näyttävät huonoa esimerkkiä
Kaikki tietävät lasten ihailevan vanhempiaan ja pitävän näitä roolimalleinaan. Mitä opetamme lapsellemme riitelemällä ihmisen kanssa, jota rakastamme suuresti?
Vanhempien tulisi toimia täysin päinvastaisesti ja opettaa lasta arvostamaan keskustelua, ymmärrystä ja kuuntelemista, mitä tulee erimielisyyksien ratkaisemiseen. Olimmepa kuinka vihaisia tahansa, emme saa menettää tunteidemme hallintaa lapsemme edessä.
3. Riitely hämmentää lasta
Lapsi voi kokea tarvetta valita puolen nähdessään itselleen kahden läheisen ihmisen riitelevän. Vaikka lapsi ei sitä näyttäisikään, hän saattaa tuntea olonsa erittäin hämmentyneeksi kuultuaan molempien vanhempiensa version tilanteesta.
Nämä tunteet voivat pahimmillaan johtaa siihen, että lapsi ei enää luota vanhempiinsa ja alkaa tuntea paheksuntaa tai katkeruutta näitä kohtaan. Tällaisen vanhemman ja lapsen välisen suhteeseen syntyneen vahingon korjaaminen vie luonnollisesti paljon aikaa.
4. Vanhempien riitely aiheuttaa lapselle stressiä
Vanhempien riitelyn todistaminen voi olla lapselle traumaattinen kokemus ja johtaa stressiin, jolloin lapsi ei pysty keskittymään koulutyöhön ja oppimiseen, jotka vaativat häneltä panostusta.
Lapsuusajan stressi voi aiheuttaa erilaisia fyysisiä ja psykologisia oireita. Se voi laukaista jopa vakavia vaivoja, kuten ahdistusta, paniikkikohtauksia ja oppimisvaikeuksia.
Jos paikalla on lapsi, aikuisen olisi pystyttävä nielemään suuttumuksensa ja siirtämään kumppanin kanssa keskusteleminen myöhempään ajankohtaan.
5. Väkivallalla on monia negatiivisia vaikutuksia lapseen
Valitettavasti riitely voi johtaa myös väkivaltaisuuteen. Sen lisäksi, että väkivalta aiheuttaa vahinkoa uhrille, vain harvan asian todistamisella on lapselle negatiivisempia vaikutuksia kuin väkivaltaisen käytöksen näkemisellä.
Vanhempien väkivaltaisuus paitsi viestittää lapselle väkivallan olevan tapa ratkaista ongelmia, sillä on myös monia vakavia negatiivisia vaikutuksia lapsen mentaaliseen ja emotionaaliseen terveyteen.
Onko lapsen hyvä todistaa vanhempien sovinto?
Jotkut sanovat, ettei lapsen edessä riitelyn välttäminen ole kaikissa tilanteissa tarpeen. He uskovat tämän olevan tapa osoittaa lapselle, että elämään kuuluu myös ongelmia, eivätkä kaikki päivät ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
On tärkeää, että lapselle opetetaan oikea tapa ratkaista ongelmia. Tämän täytyy perustua ennen kaikkea kunnioitukselle, empatialle ja kommunikaatiolle.
Mitä tulee sovinnon tekemiseen, on hyvä korostaa toisen vanhemman hyviä puolia ja osoittaa kiintymystä esimerkiksi halauksin. Rauhan laskeuduttua vanhemmat voivat kertoa lapselle katuvansa tapahtunutta ja pyrkivänsä välttämään vastaavan tapahtumista tulevaisuudessa. Lapsen on tärkeä tuntea, että perhe pitää yhtä on edelleen tiivis yksikkö.
Minkäänlainen riiteleminen lapsen edessä on sallittua ainoastaan, jos voidaan olla varmoja, että vuorovaikutus on onnistunutta. Muuten on riskinä, että lapsi kärsii yllä mainituista riskeistä, mikä voi olla erittäin vahingollista hänen hyvinvoinnilleen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Ramírez, M. A. (2005). Padres y desarrollo de los hijos: prácticas de crianza. Estudios pedagógicos (Valdivia), 31(2), 167-177.
- Kitzmann, K. (2010). La violencia doméstica y su impacto en el desarrollo social y emocional de los niños pequeños. Enciclopedia sobre el desarrollo de la primera infancia, 1-6.
- Ferreiro, M. L. P., Santos, E. J., & Ferreira, J. A. (2007). Afecto parental y conducta de los hijos en situaciones de discusiones cotidianas. Psychologica, (46), 167-195. https://estudogeral.sib.uc.pt/handle/10316/12999
