Miten lapsen aggressiivisuus saadaan loppumaan?

Lapsen aggressiivisuus voi johtua monesta syystä, mutta useimmiten se on seurausta tunne-elämän ongelmasta tai vaikeuksista oman ympäristön analysoinnissa. Vanhemmilla on avainrooli lapsen aggressiivisuuden poistamisessa.

Aggressiivinen käytös ja väkivalta ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä. Mitä tulee lapsiin ja aggressiivisuuteen, kyseessä on huolestuttava, joskaan ei uusi, ilmiö. Tänään kerromme, miten lapsen aggressiivisuus kehittyy, ja miten siihen kannattaa suhtautua, jotta lapsen käytös saadaan muuttumaan.

Mitä on lapsen aggressiivisuus?

Tämän tyyppistä käytöstä ilmenee, kun lapsi haluaa aiheuttaa haittaa joko fyysisesti tai henkisesti. Teko voi koskea toista lasta, omia vanhempia tai muuta henkilöä tai esinettä. Yleensä käytös on tahallista ja ilmenee potkimisena, huutamisena, raapimisena, työntämisenä, kiroilemisena tai muuna saman tyyppisenä tekona.

Aggressiivisuus voi aiheuttaa lapselle ongelmia sekä henkilökohtaisessa elämässä että kouluympäristössä, kuten myös yleisesti ottaen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ryhmässä käyttäytymisessä.

Lapsen aggressiivisuus on usein ulospäin näkyvä osoitus sisäisestä ongelmasta. Se kuvastaa yleensä ongelmaa tunne-elämässä, jolloin lapsi kokee tunteita, jotka purkautuvat raivon ja vihan muodossa.

Miten lapsen aggressiivisuus saadaan loppumaan?

Lapsen aggressiivisuus perustuu opittuun käytökseen, ja käytöstä voidaan muokata oikeanlaisella suhtautumisella. Lapsen huonon käytöksen torjumiseksi on hyvin tärkeää, että vanhemmat ja opettajat tekevät yhdessä töitä lapsen valvomiseksi.

Lapsen aggressiivisuuden poistamiseksi ei tule missään nimessä käyttää fyysistä rankaisemista. Tällainen kurittaminen voi pahentaa lapsen käytöstä, eikä fyysinen rankaiseminen ole muutenkaan missään tilanteessa sallittua. Fyysinen rankaiseminen saa lapsen matkimaan aggressiivista käytöstä ja lisää samalla hänen kokemaansa ahdistusta.

Oikea tapa lapsen aggressiivisen käytöksen hallitsemiseksi on pysyä kärsivällisenä ja johdonmukaisena – kaiken aikaa. On tavallista, että vanhemmat kokevat epätoivoa todistaessaan lapsellaan aggressiivista käytöstä. Seuraavilla neuvoilla voidaan pyrkiä vähentämään tällaista käytöstä.

1. Ongelman tunnistaminen

Aivan ensimmäinen asia lapsen käytöksen hallinnassa on tämä, eli molemman vanhemman tulee tunnistaa ongelma ja ymmärtää, minkälaista aggressiivisuutta lapsella on.

On tärkeää olla objektiivinen ja tarkka aggressiivisen käytöksen määrittelemisessä. Näin vanhemmat pystyvät seuraavilla keinoilla olemaan jämäköitä reagoinnissaan.

2. Hahmota aggressiivisuuden toistuvuus

Seuraava asia prosessissa lapsen aggressiivisuuden torjumiseksi on sen tarkastelu, kuinka monta kertaa viikossa lapsi käyttäytyy tällä tavalla.

Lisäksi on tärkeää tunnistaa ne tilanteet, jotka saavat aikaan aggressiivisuutta. Näin syyt, olosuhteet ja reaktiot voidaan ymmärtäää kunnolla.

3. Käytöksen rajoittaminen

Kun “miten” ja “miksi” on saatu selville, tulee asettaa tavoitteet lapsen käytöksen muuttamiseksi parempaan suuntaan. Tarvitaan ensinnäkin aggressiivisen käytöksen rajoittamista, ja toisaalta taas muiden reaktioiden vahvistamista jokaisessa tilanteessa.

Yksi tapa tämän saamiseksi tapahtumaan on vähentää lapsen kontaktia aggressiivisiin roolimalleihin. Vanhempien tulee myös näyttää pienilleen erilaisia tapoja ratkaista konflikteja, kuten esimerkiksi puhuminen, järkeily ja sääntöjen asettaminen.

Samoin esimerkin asettaminen on arvokas työkalu. Kun lapsi näkee vanhempia ihmisiä ratkaisemassa ongelmiaan rakentavasti ja itsevarmasti, hänen on helpompi matkia hyvää mallia.

4. Käytöksen muokkaamisen onnistumisen arviointi

Kun on valittu tietty etenemisen tapa, tätä suhtautumista täytyy vahvistaa johdonmukaisuudella ja kärsivällisyydellä.

Parempien tulosten takaamiseksi on tärkeää viestiä suunnitelmasta kaikille lapsen elämässä oleville aikuisille. Näin he tulevat myöskin olemaan hyödyksi lapsen aggressiivisuuden saamisessa kuriin.

On äärimmäisen oleellista, että vanhemmat reagoivat lapsen aggressiivisuuteen sopivalla asenteella. Heidän tarvitsee tunnistaa käytöksen aiheuttavat tekijät ja yrittää parantaa lapsen käytöstä terveellisillä keinoilla, kuten esimerkiksi keskustelemisella sekä hyvän esimerkin antamisella.