Miksi lapselle täytyy toistaa asioita moneen kertaan?
Jokainen vanhempi on törmännyt tilanteisiin, joissa lapselle täytyy toistaa samaa asiaa useaan otteeseen. Vaikka tämä saattaa tuntua vanhemmasta turhauttavalta tai jopa tahalliselta ärsyttämiseltä lapsen taholta, tosiasiassa kyse voi olla siitä, että lapselle puhutaan tavalla, jota hän ei ymmärrä.
Miksi lapselle täytyy toistaa asioita moneen kertaan?
Lapsen prioriteetit eroavat omistasi
Lapsi ei ymmärrä asioiden tärkeyttä samalla tavalla kuin vanhempansa. Esimerkiksi kylpeminen voi tuntua lapsesta turhalta aktiviteetilta, kun hänellä olisi mielekkäämpääkin puuhaa. Leikkiminen ei välttämättä tunnu vanhemmista välttämättömältä tekemiseltä, mutta tosiasiassa se on nimenomaan sitä, sillä lapsi oppii ja kehittyy juuri leikkimällä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsen pitäisi saada leikkiä aina, kun hän näin haluaa.
Vanhempien on tärkeä löytää yhteys lapseen, olla kiinnostunut hänen tekemisistään ja tunnistaa hänen prioriteettinsa. Vanhempi voi sanoa esimerkiksi, että “Oletpa rakentanut hienon rakennelman! Voitko näyttää, miten se toimii?”. Tämän jälkeen hänen kannattaa kertoa lapselle, että seuraavaksi noudatetaan vanhempien aikataulua lapsen aikataulun sijasta. Hän voi sanoa esimerkiksi: “On kylpyaika. Haluatko mennä kylpyyn nyt vai viiden minuutin kuluttua? Eli viiden minuutin kuluttua? Sovitaan näin, menet siis kylpyyn viiden minuutin kuluttua.”
Olet opettanut lasta kuuntelemaan vasta siinä vaiheessa, kun huudat tai esität uhkauksia
Lapsi ei ole tyhmä, ja hän oppii nopeasti saavansa lisäaikaa ennen ikävää aktiviteettia olemalla kuin ei kuulisikaan vanhempaansa. Tämä ei välttämättä tarkoita lapsen olevan tottelematon, vaan tällainen käytös yksinkertaisesti kuuluu ihmisluontoon. Se, että lapsi ei kuuntele vanhempaansa toistoista huolimatta, voi tarkoittaa, että vanhempi on opettanut hänet olemaan kuuntelematta siihen saakka, kunnes vanhempi korottaa ääntään. Tällaisessa tapauksessa vanhempi joutuu toistamaan samaa asiaa yhä uudelleen.
Sen sijaan, että lapselle huudetaan ohjeita toisesta huoneesta, kannattaa hänen viereensä siirtyä ja häneen luoda yhteys kommentoimalla asiaa, jota hän on tekemässä. Vanhempi voi sanoa esimerkiksi “Haluan kertoa sinulle jotain” ja odottaa, että lapsi katsoo silmiin. Ohjeita ei kannata antaa ennen kuin katsekontakti on luotu. Jos lapsi tuijottaa ruutua, voi videopelin tai ohjelman sammuttaa hetkeksi.
Lapsi tarvitsee apuasi siirtymissä
Jos vanhempi on puhelimensa tai tietokoneensa pauloissa, kitisevästä lapsesta huolehtiminen saattaa ärsyttää häntä. Samaa ärsyyntyneisyyttä tuntee myös lapsi, kun häntä pyydetään tekemään asioita, ja hän toimii tilanteessa aivan kuten aikuinenkin, eli yrittää eristäytyä.
Jos lapsi ei tottele aiemmin annettua käskyä siitä, että kylpyyn on lähdettävä viiden minuutin kuluttua, vanhemman kannattaa mennä uudestaan hänen luokseen ja muistuttaa häntä sopimuksesta esimerkiksi sanomalla, että “Sinulla on todella hienoja junia ja kiva leikki meneillään, mutta nyt on kulunut viisi minuuttia. Muistatko, kun sovimme, että saat leikkiä vielä viisi minuuttia, ja sitten on aika mennä kylpyyn.” Lapsen leikin ja suoritettavan aktiviteetin välille voi luoda leikin esimerkiksi sanomalla, että “Kumpi näistä pikkujunista puksuttaa nopeammin kylpyhuoneeseen? Ota sinä toinen ja minä otan toisen – ja sitten kisataan!”
Lapsen aivokuori on vielä kehittymässä
Tämä on yksi syy siihen, miksi lapselle täytyy toistaa asioita moneen kertaan. Lapsen aivokuori on edelleen kehittymässä, eikä hänellä ole vielä kunnollista kykyä siirtyä siitä ajatuksesta, mitä hän haluaa itse tehdä, siihen ajatukseen, mitä vanhempi haluaa hänen tekevän. Joka kerta, kun lapselle asetetaan rajoja tai esitetään pyyntöjä, häntä vaaditaan tekemään valinta ja luopumaan siitä, mitä hän haluaa tehdä.
Kun lapsi päättää, että suhde vanhempaan on tärkeämpi asia kuin oma halu, hän alkaa toimia vanhemman toivomalla tavalla. Joka kerta, kun näin tapahtuu, aivojen hermopolut vahvistuvat, mikä auttaa lasta siirtymään kohti suurempia tavoitteita ja kehittää hänen itsekuriaan. Näin tapahtuu kuitenkin vain, jos lapsi toimii vapaaehtoisesti vanhemman toivomalla tavalla. Jos lasta yritetään pakottaa, hän vastustelee sen sijaan, että valitsisi oikean tavan toimia. Tällöin itsekuriin liittyvät hermostolliset yhteydet eivät vahvistu.
Aivan kuten itsekuri-sana kertoo, lapsen täytyy saada tehdä itse omat päätöksensä. Ratkaisu tähän on rajojen asettaminen empatian kautta niin, että lapsi haluaa tehdä vanhempien kanssa yhteistyötä. Lapsen aivot tarvitsevat runsaasti harjoitusta, jotta hän oppii valitsemaan sen tavoitteen, jonka vanhemmat haluavat hänen valitsevan. Kun lapsi tuntee tekevänsä oikean päätöksen kussakin tilanteessa, vanhempien ei tarvitse toistaa asioita moneen kertaan.
