Fyysisen kurituksen seuraukset lapselle
Kuinka reagoisit, jos kuulisit jonkun sanovan, että lasta on syytä lyödä toisinaan? Todennäköisesti olisit asiasta täysin eri mieltä, mutta kuinka perustelisit näkemyksesi siitä, että fyysisen kurituksen seuraukset ovat pelkästään negatiivisia?
Vanhempien välisissä keskusteluissa nousevat usein esiin varhaislapsuuden kasvatusta koskevat teemat ja erilaiset kasvatusmenetelmät ja -tottumukset. Kulttuurien välillä on myös eroja, ja joissakin maissa ruumiillista kurittamista katsotaan hyväksyvämmin kuin omassa kulttuurissamme.
Esimerkiksi vanhempien sukupolvien edustajien kanssa aiheesta keskusteltaessa saatat joutua kuulemaan, kuinka lyöminen on usein paras tapa opettaa lasta. Voi siis tulla eteen tilanne, jolloin haluat kertoa toiselle, että sinusta tällainen käyttäytyminen on ehdottomasti väärin. Itsehillintä ja hyvät argumentit ovat tehokkain apu konfliktin välttämiseksi ja oikeiden ratkaisujen löytämiseksi.
Jos ihminen valitsee väkivallan, hän on aina väärällä tiellä. Hyvä opetus, jonka voit antaa lapsillesi, on se, että väkivaltainen käytös ei ole oikeutettua missään tilanteessa.
“On selvää, että keino yhteiskunnan väkivallan kitkemiseksi ja rakkauden puutteen poistamiseksi, on korvata dominoinnin pyramidi tasa-arvon ja kunnioituksen ympyrällä.”
– Manitonquat
Fyysisen kurituksen seuraukset lapselle
- Puutteet lapsen tunne-elämän kehityksessä. Lapsi, joka joutuu kestämään rajuja fyysisiä ja tunnetason rangaistuksia, kokee alhaisempaa itsetuntoa, huonoa keskittymiskykyä sekä vaikeuksia suhtautumisessaan muihin ihmisiin, kuten myös ahdistusta ja masennusta.
- Fyysisen väkivallan hyväksyminen ihmisten välisen vuorovaikutuksen mallina. Väkivaltainen käytös usein toistuu. Siksi lapsi, jota on kohdeltu fyysisesti väärin, muuttuu itse tavallista todennäköisemmin toisia ihmisiä kaltoinkohtelevaksi.
- Se lisää ärtyneisyyttä ja aggressiivisuutta. Lapset eivät ole tarpeeksi vanhoja erottaakseen oman huonon käytöksensä – sen, jota vanhempi yrittää poistaa – siitä väkivaltaisesta käytöksestä, jolla vanhempi kyseisen käytöksen yrittää kitkeä. Lyhyellä aikavälillä tästä ristiriidasta tulee aggressiivisuutta aiheuttava tekijä.
- Fyysinen rankaiseminen on vastoin lapsen eettisyyden ja arvojen kehittymisen prosessin edistämistä. Kun vanhempi vaatii, että hänen lapsensa käyttäytyy kunnolla, hän käyttäytyy oikein ja on terveellä tavalla vuorovaikutuksessa, mutta hän samalla rankaisee lasta fyysisesti, ja tämä luo lapsen mielessä ristiriidan. Tällöin lapsi tuomitaan huonosta käytöksestä, mutta samalla se rankaisumuoto, jota käytetään, on vieläkin vähemmän oikeellinen.
Kuinka vastata niille, joiden mielestä lapsia tulee läimäyttää?
- Lapsen lyöminen ei ole käytöstä, joka asettaa hyvän esimerkin. Kun lyöt lastasi, hän oppii lyömään, ja etenkin silloin, jos hän on pieni, eikä vielä tunne niitä lukuisia sosiaalisia käskyjä, joita tulisi totella.
- Lapsi tuppaa matkimaan niiden ihmisten käytöstä, joita hän rakastaa ja knnioittaa. Hän uskoo, että se, mitä sinä vanhempana teet, on oikein. Ja on todennäköistä, että sinun käytöksesi on sitä, mitä hän itse toteuttaa muiden lasten kanssa.
- Lyöminen ei korjaa huonoa käytöstä. Monessa tapauksessa lapsen käytökset, joita vanhempi paheksuu, muuttuvat toistuviksi, kun kotona on kaltoinkohtelua. Lapsi, joka saa negatiivista fyysistä palautetta, tuntee olonsa huonoksi ja ilmentää tätä käyttäytymällä vieläkin huonommin.
- Fyysinen väkivalta vuorovaikutuksessa edistää vihaa lapsissa ja vanhemmissa. Vaikka lapset käyttäytyisivätkin odotetulla tavalla fyysisen rangaistuksen jäkeen, negatiiviset tunteet heidän sisällään ovat oikea pommi, joka vain odottaa räjähtämistä. Kun vanhemman viha pääsee nousemaan korkealle jonakin hetkenä, hän saattaa käyttää liikaa fyysistä voimaa lasta kohtaan, ja tämä on tapahtuma, joka jää lapsen tunnemuistiin pysyvästi kaiverretuksi.
Lopuksi
- Fyysinen rankaiseminen vie lapselta jotakin pois. Lapsen omakuva koostuu siitä, miten hän kokee toisten hänet näkevän. Huolimatta siitä, kuinka paljon yrität saada lapsesi tuntemaan, että sinä rakastat häntä, mikäli lyöt häntä, tulet lähettämään hämmentävän viestin. Läimäytykset ja piiskaaminen saavat lapsen kokemaan, että hän on heikko ja avuton, ja että kuka tahansa voi kohdella häntä kaltoin.
- Kehon rankaiseminen vie jotakin pois myös vanhemmalta. Se verottaa hänen suhteestaan lapsiin. Se lisää etäisyyttä lasten ja vanhempien välillä, sillä se luo hyvin voimakkaan tunnetason esteen ja jännitteen viestintää ajatellen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Escrivá, M. V. M., García, P. S., Porcar, A. M. T., & Díez, I. (2001). Estilos de crianza y desarrollo prosocial de los hijos. Revista de psicología general y aplicada: Revista de la Federación Española de Asociaciones de Psicología, 54(4), 691-703. https://dialnet.unirioja.es/descarga/articulo/2364995.pdf
- Rangel, J. V. (2003). Estilos de crianza, estilos educativos y socialización:¿ Fuentes de bienestar psicológico?. Acción pedagógica, 12(1), 48-55. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=2972859
- Jorge, E., & González, M. C. (2017). Estilos de crianza parental: una revisión teórica. Informes Psicológicos, 17(2), 39-66. https://dialnet.unirioja.es/servlet/articulo?codigo=7044268
- Mestre, M. V., Tur, A. M., Samper, P., Nácher, M. J., & Cortés, M. T. (2007). Estilos de crianza en la adolescencia y su relación con el comportamiento prosocial. Revista latinoamericana de psicología, 39(2), 211-225. https://www.redalyc.org/pdf/805/80539201.pdf
- Rojas, M. (2015). Felicidad y estilos de crianza parental. Documento de Trabajo). México: Centro de Estudios Espinosa Yglesias. https://ceey.org.mx/wp-content/uploads/2018/06/16-Rojas-2015.pdf