Apinarokko raskauden aikana: oireet ja hoito

Apinarokko voi aiheuttaa erilaisia komplikaatioita raskauden aikana. Lisäksi kaikki rokotteet eivät sovellu odottaville äideille.

Kirjoittanut ja tarkastanut ihotautilääkäri Maria del Carmen Hernandez.

Viimeisin päivitys: 12 kesäkuuta, 2023

Apinarokosta raskauden aikana on hyvin vähän tietoa. On kuitenkin tiettyjä varotoimia, jotka on otettava huomioon viruksen tarttumisen tai mahdollisten komplikaatioiden välttämiseksi näiden yhdeksän kuukauden aikana. Tässä kaikki mitä apinarokosta ja raskaudesta tulee tietää.

Mikä on apinarokko?

Apinarokko on virusperäinen tauti, joka on hyvin samankaltainen kuin pitkään tuntemamme isorokko. Se aiheuttaa kutinaa, kuumetta, imusolmukkeiden turpoamista ja rakkulamaista ihottumaa, jota voi esiintyä eri puolilla kehoa.

Apinarokkovirusta on kahta varianttia:

1. Kongon altaan alueen virus
2. Länsi-Afrikan virus

Tauti tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1958, kun virus aiheutti tautiryppään tutkimuksissa käytetyillä apinoilla. Tästä se sai nimekseen “apinarokko”. Vuonna 2022 Maailman terveysjärjestö julisti apinarokkoepidemian huolestuttavaksi kansanterveydelliseksi hätätilanteeksi.

Tätä isorokon viimeisintä muotoa pidetään zoonoosina eli eläimestä ihmiseen tarttuvana tautina. Se voi kuitenkin tarttua myös ihmisestä toiseen.

Tartunnan voi saada suorassa kontaktissa sairastuneen ihmisen vereen, eritteisiin, hengitysteiden pisaroihin tai iho- ja limakalvovaurioihin. Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC) mukaan virus voi tarttua myös intiimissä kanssakäymisessä.

Apinarokon oireet ja hoito

Apinarokon oireet muistuttavat isorokon oireita, mutta taudinkuva on yleensä lievempi. Ensimmäiset oireet ilmaantuvat 6–13 päivän kuluessa viruskontaktista. Tämä ajanjakso voi kuitenkin olla myös 5–21 päivää.

Ensimmäisiä oireita voivat olla:

• Kuume
• Alaselkäkipu
• Väsymys
• Lihaskipu
• Päänsärky
• Vilunväristykset
• Turvonneet imusolmukkeet

Noin kolmen päivän kuluttua kuumeen alkamisesta puhkeaa yleensä ihottuma, jota esiintyy pääasiassa seuraavilla alueilla:

• Kasvot
• Kämmenet
• Jalkapohjat
• Suu
• Silmät, mukaan lukien sarveiskalvo ja sidekalvo
• Sukupuolielimet

Apinarokkovirukseen liittyvät iholeesiot ilmaantuvat seuraavassa järjestyksessä: makulat, papulat, vesikkelit, pustulat ja rupi. Rupien kuivuttua ne hilseilevät ja irtoavat. Yleensä oireet kestävät 2–4 viikkoa ja häviävät ilman hoitoa. Mitään spesifistä hoitoa ei ole, mutta lääkkeillä voidaan hillitä oireita ja viruksen leviämistä.

Voidaanko raskaana olevat naiset rokottaa apinarokkoa vastaan?

WHO:n mukaan rokotteen teho taudin ehkäisyssä on 85 %. Siksi ne, jotka ovat saaneet apinarokkorokotteen varhaisessa iässä, saattavat saada vain lieviä oireita altistuessaan virukselle.

Tautia vastaan on kehitetty kaksi rokotetta: ACAM2000 ja JYNNEOS. ACAM2000-rokotteen antamiselle on kuitenkin esteitä raskausaikana, sillä vaarana ovat sikiön infektiot ja synnynnäiset epämuodostumat. Tämän rokotteen saaneita naisia kehotetaankin välttämään raskaaksi tulemista vähintään neljän viikon ajan.

JYNNEOS on suositeltavin apinarokkorokote raskauden aikana. Se on todistetusti tehokas suoja tartuntaa vastaan. Lisäksi CDC suosittelee tiheää käsienpesua ja suoran kontaktin välttämistä sairastuneisiin henkilöihin tai viruksen saastuttamiin esineisiin tartunnan välttämiseksi.

Apinarokko raskauden aikana: vaarat

Apinarokon jälkitauteja ovat muun muassa seuraavat:

• Sepsis
• Keuhkoputkentulehdus
• Sekundaariset infektiot
• Sarveiskalvotulehdus
• Aivotulehdus

Sarveiskalvotulehdus voi johtaa näön menetykseen. Vaikeissa tapauksissa iholeesiot voivat sulautua yhteen ja peittää merkittäviä ihoalueita. Muutaman harvan raskaana olevilla naisilla tehdyn tutkimuksen mukaan tartunta voi johtaa seuraaviin kliinisiin ilmentymiin sikiöllä:

• Hydrops fetalis (sikiön vesipöhö)
• Näppyläinen ihottuma
• Maksan suureneminen
• Ennenaikainen syntymä

Terveysstrategioiden soveltaminen on erittäin tärkeää

Apinarokko voi olla vaarallinen raskauden aikana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että riski vertikaaliseen leviämiseen eli äidistä sikiöön siirtyvään tartuntaan on suuri, ja se voi aiheuttaa vakavia sikiövaurioita. Siksi tietyt strategiat, kuten suojavarusteiden käyttö, etäisyyden pitäminen sairastuneisiin, käsienpesu ja perhesuunnittelu, ovat erittäin tärkeitä.