Älä kuulustele teiniä, vaan keskustele hänen kanssaan

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz Martín.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tulet töistä kotiin, ja kumppanisi alkaa kysellä, miten työpäiväsi sujui, onnistuiko työprojektisi, lykkääntyikö tapaamisesi ja kävitkö kaupassa kotimatkalla. Tällainen kysymystulva voi toisinaan uuvuttaa myös aikuisen, joten kannattaa miettiä, kannattaako teini-ikäistä lasta hukuttaa vastaavan alle. Sen sijaan, että teiniä kuulustellaan, hänen kanssaan kannattaa keskustella. Kuulusteleminen ainoastaan vaikeuttaa kommunikointia ja saa aikaan emotionaalista etäisyyttä vanhemman ja lapsen välille.

On ymmärrettävää, että vanhemmat ajautuvat ikään kuin kuulustelemaan teini-ikäistä lastaan. He haluavat tietää, liittyikö lapsen päivään mitään erityistä, sekä varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa, eikä hänellä ole kouluun tai sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Huoli purkautuu helposti kysymystulvana ilman, että vanhemmat muistavat, että tapa ja aika kysyä kysymyksiä ei välttämättä ole sopiva. Kuulusteleva, yksisuuntainen kommunikointityyli voi toimia lapsen ollessa pieni, mutta vain harvoin lapsen kasvettua teini-ikään.

Älä kuulustele teiniä, vaan keskustele hänen kanssaan

Usein saatamme vanhempina unohtaa sen, että lapsemme on myös ihminen ja oma yksilönsä. Puhuessasi työkaverisi, ystäväsi tai perheenjäsenesi kanssa, et kysele tai vaadi heiltä vastauksia. Samaten jos haluat kommunikoinnin soljuvan teini-ikäisen lapsesi kanssa, sinun tulee kohdella häntä kunnioittaen ja tehdä töitä luottamuksellisen suhteen luomiseksi. Kyseenalaistamalla teini-ikäistä lastasi vihjailet samalla hänelle, ettet luota häneen. Asetat silloin itsesi korkeampaan asemaan ja osoitat halua kontrolloida lastasi. Tämä ei ole yleisesti hyväksyttävää nuorelle tässä ikävaiheessa.

Tällaisella dynamiikalla kysyt lapselta kysymyksiä, vaadit häneltä vastauksia ja pakotat lastasi tarjoamaan niitä sinulle. Kyse ei silloin ole dialogista tai vastavuoroisuudesta, vaan suhde muistuttaa ennemminkin esimiehen ja työntekijän tai poliisin ja epäillyn suhdetta kuin kahden toisiaan rakastavan, tukevan ja kunnioittavan ihmisen välistä suhdetta.

Myös teini-ikäinen tarvitsee vanhempiaan

Monet vanhemmat ajattelevat, että vaikka kuulustelutaktiikka ei olekaan paras mahdollinen kommunikointityyli, se on ainoa tapa saada tietää, mitä lapsen elämässä tapahtuu. Vanhempien mielestä lapsi on saattanut murrosiän myötä tulla etäisemmäksi, eristäytyneeksi tai keskittyneeksi enemmän ystävyyssuhteisiinsa. Lapsi ei enää jaa yksityiselämäänsä vanhempiensa kanssa.

Totta on se, että nuoruudessa ihmisen ajatusmaailma muuttuu suuresti. Perhe ei ole enää teini-ikäisen elämän keskipiste, vaan ystävyyssuhteista ja sosiaalisista ympyröistä ikätovereidensa kanssa tulee merkittävämpiä nuorelle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nuori halua tai kaipaa vanhempiensa neuvoja, kiintymystä ja tukea. Perhesuhteet ja niiden sisältämä kiintymys ja luottamus ovat tarpeellisia ja ravitsevia koko elämän ajan. Ja tämä on erityisen paikkansa pitävää monimutkaisessa ja haavoittuvaisessa nuoruuden vaiheessa.

Kuinka lähestyä teiniä kuulustelematta häntä?

Saatat pohtia, miten voit lähestyä teini-ikäistä lastasi, ilman että hukutat hänet kysymyksiin. Tärkeimmässä asemassa on rakastavan, harmonisen ja terveen suhteen luominen lapseesi. Olisi mahtavaa, jos tämän siteen vahvistaminen alkaisi jo lapsuudessa, mutta milloinkaan ei ole liian myöhäistä muuttaa lapsesi kasvatustyyliä.

Sinun on tärkeää olla aina halukas kuuntelemaan lastasi. Joskus lapsi saattaa haluta spontaanisti jakaa kokemuksia kanssasi tai tarvitsee sinun neuvojasi. Kiinnitä huomioita niihin hetkiin, keskitä kaikki aistisi lapseesi ja osoita lapsellesi, että olet häntä varten.

Samalla on tärkeää muistaa, ettet tuomitse tai läksytä lastasi, kun hän avautuu sinulle. Jos lapsi tulee kertomaan sinulle ongelmistaan tai huolenaiheistaan, ja moitit häntä huonosta käyttäytymisestä, lapsi saattaa sulkeutua ja välttää kommunikointia kanssasi seuraavalla kerralla. Voit antaa lapselle neuvoja ja tukeasi, mutta älä tuomitse häntä.

Kommunikoinnin on tärkeää tapahtua luonnollisesti, ja sen olisi hyvä olla kaksisuuntaista. Toisin sanoen, sinunkin on hyvä avautua myös lapsellesi. Puhu hänelle lapsuudestasi tai mitä sinulle kuuluu arjessasi. Jaa lapsesi kanssa kokemuksiasi ja tunteitasi, jotta lapsi tuntee kommunikoinnin ja luottamuksen vastavuoroiseksi. Se tulee olemaan hyvin miellyttävää ja rikastuttavaa kummallekin teistä.