Aiheutatko lapsellesi tietämättäsi ahdistusta?
Aiheutatko lapsellesi ahdistusta? Usein vanhemmat vahvistavat tiettyjä epävarmuuden kokemuksia, jotka näkyvät myöhemmin lapsen psykoemotionaalisessa kehityksessä – ilman, että vanhemmat olisivat tästä edes tietoisia.
Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää ja osata lukea oireita, joita stressi ja ahdistus aiheuttavat lapselle.
Millaisia syitä on lapsen kokeman ahdistuksen taustalla?
Lapset ovat yleensä positiivisia ja hyvällä tuulella. He ovat aina täynnä energiaa ja etsivät uusia seikkailuja.
Jos lapsen käyttäytymisessä näkyy kuitenkin pitkäaikaisia muutoksia ilman selvää syytä, on asiaan syytä puuttua. On tärkeää ottaa aikaa ja miettiä kuka tai mikä on saanut tämän muutoksen aikaan.
Ensimmäiseksi vanhempien on syytä mennä itseensä ja kysyä: aiheuttavatko omat asenteeni ja toimintani lapselleni ahdistusta?
On hyvä miettiä myös muita ystäviä ja perheenjäseniä, jotka ovat säännöllisesti tekemisissä lapsesi kanssa.
Joskus vanhemmat voivat tietämättään vahvistaa lastensa epävarmuuksia. Nämä epävarmuuden kokemukset aiheuttavat stressiä ja ahdistusta.
Jos kasvatustyylisi on liian autoritaarinen, voit tarkoittamattasi aiheuttaa lapsellesi ahdistusta. Myös päinvastainen äärimmäisyys – liiallinen sallivuus – voi saada lapsen kärsimään ahdistuksesta.
Alla on lueteltuja esimerkkejä kasvatuskäytännöistä, jotka voivat aiheuttaa lapselle ahdistusta:
- ylisuojelevuus
- lapselta evätään oikeus oman persoonallisuutensa kehittämiseen
- lapsen ei anneta tehdä itse päätöksiä
- jatkuva arvosteleminen.
Lasten ahdistuksen oireet
Ahdistuksesta ja stressistä kärsivä lapsi oireilee hyvin selkeällä tavalla, jonka jokainen vanhempi voi tunnistaa. On kuitenkin tärkeää, että vanhemmille kerrotaan näistä oireista, jotta he oppivat tunnistamaan ne. Vanhempien täytyy myös kiinnittää huomiota mahdollisiin muutoksiin lapsen käyttäytymisessä.
Stressin ja ahdistuksen oireet ilmenevät yleensä yhtäaikaisesti kahdella tarkasti määritellyllä alueella lapsen elämässä. Ensimmäinen on emotionaalinen ja toinen fyysinen.
Yleisesti ottaen nämä kaksi osa-aluetta kulkevat käsi kädessä. Oireet voivat olla yksittäisiä tai niitä voi olla kerralla useita.
Emotionaaliset oireet
Yksi ahdistuksen selvimmistä emotionaalisista oireista on empatian puute. Toinen yhtä yleinen oire on apatia. Lapsi saattaa suhtautua välinpitämättömästi kouluun ja opiskelemiseen tai jopa kadottaa kiinnostuksensa leluja, ystäviä tai muita sellaisia asioita kohtaan, joista hän ennen sai iloa.
Muita oireita ovat surullisuus, ruokahalun puute, ärtyneisyys, aggressiivinen käytös, pelot, epävarmuus ja keskittymisvaikeudet.
Ahdistuksesta kärsivillä lapsilla on usein myös jatkuvasti negatiivisia ajatuksia.
Jos lapsen käyttäytymisessä näkyy pitkäaikaisia muutoksia ilman selvää syytä, on asiaan syytä puuttua.
Fyysiset oireet
Jos stressi tai ahdistus on hyvin voimakasta, oireilee lapsi myös fyysisesti. Nämä oireet voivat olla niin voimakkaita, että ne sekoitetaan usein muihin sairauksiin. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota myös emotionaalisiin oireisiin.
Ahdistus voi tuottaa monenlaisia fyysisiä oireita. Oireilu voi olla mitä tahansa liikahikoilusta tai sydämen tiheälyöntisyydestä koviin päänsärkyihin tai ylävatsakipuihin.
Muita fyysisiä oireita voivat olla änkytys, yökastelu, lihaskivut, vapina, pyörtyminen, liikkumattomuus, toistuvat flunssat ja itkuherkkyys.
Miten lapsen ahdistuksen kanssa toimitaan?
Paras tapa hoitaa lapsen ahdistus on sen syyn tunnistaminen ja hoitaminen. Siksi itsetarkkailu on ensimmäinen askel.
Seuraavaksi arvioidaan, onko lapsen ahdistus alkanut vasta hiljattain vai onko se jatkunut jo pidempään. Ehkä haluat varata ajan asiantuntijalle, joka voi auttaa lastasi näiden negatiivisten tunteiden kohtaamisessa.
Jatkuva avoin ja kunnioittava kommunikointi on keskeinen tekijä lapsesi itseluottamuksen rakentamisessa. Samalla vanhemmat voivat tehdä pieniä muutoksia, jotka auttavat vähentämään lapsen kokemaa stressiä.
On hyvin tärkeää, että et suojele lastasi liikaa. Kiinnitä huomiota myös siihen, miten puhut lapsillesi, jotta et koko ajan arvostelisi tai korjaisi heitä.
Anna lastesi tehdä myös itse päätöksiä sen sijaan, että päättäisit kaiken heidän puolestaan. Tämä auttaa suojelemaan lapsesi psyykkistä ja emotionaalista kehitystä.
Jos lapsesi ahdistus ei helpota, vaikka noudattaisit yllä mainittuja ehdotuksia, hae ammattiapua. Asiantuntija voi suositella psykologista apua, lääkitystä ja/tai yhteyden ottamista perheneuvolaan.
Paras tapa hoitaa lapsen ahdistus on sen syyn tunnistaminen ja hoitaminen.
Aiheutatko lapsellesi ahdistusta? Onneksi tämä on ongelma, joka voidaan ratkaista yksinkertaisilla toimenpiteillä.
Ensimmäinen askel on lapsen oireiden ja käyttäytymismuutosten tunnistaminen, jotta häntä voidaan auttaa nujertamaan tämä emotionaalinen tila. Kärsivällisyydellä ja rakkaudella lapsestasi tulee taas iloinen, innostunut ja täynnä energiaa oleva.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bragado, C., Bersabé, R., & Carrasco, I. (1999). Factores de riesgo para los trastornos conductuales, de ansiedad, depresivos y de eliminación en niños y adolescentes. Psicothema, 11(4). https://www.redalyc.org/html/727/72711415/
- Cárdenas, E. M., Feria, M., Palacios, L., & de la Peña, F. (2010). Guía clínica para los trastornos de ansiedad en niños y adolescentes. México: Instituto Nacional de Psiquiatria Ramón de la Fuente Muñiz.
- Fernandez, L. E. (2009). Ansiedad infantil e implicación de los padres: una revisión. Behavioral Psychology/Psicologia Conductual, 17(1), 67-88. https://go.galegroup.com/ps/anonymous?id=GALE%7CA226571530&sid=googleScholar&v=2.1&it=r&linkaccess=abs&issn=11329483&p=AONE&sw=w
- Reynolds, C. R., & Richmond, B. O. (1997). Escala de ansiedad manifiesta en niños (revisada). El Manual Moderno.