6 tapaa helpottaa lapsen ahdistusta
Erilaisista syistä kumpuava ahdistuneisuus on paljon yleisempää lasten keskuudessa kuin ajattelemmekaan. Moni meistä kuvittelee, että lapset ovat luonnostaan aina onnellisia, sillä heillä ei ole huolia – tämä uskomus ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tilastojen mukaan jopa 20 % lapsista kärsii jonkin tyyppisestä ahdistuksesta, ja vanhempien on tärkeää paitsi tunnistaa ongelmat oireet, myös osata helpottaa lapsen ahdistusta.
Mikä saa lapsen ahdistumaan?
On olemassa eri tyyppistä ahdistusta, ja myös ahdistuksen syyt vaihtelevat – pitkälti lapsen iästä riippuen. Seuraavat ovat joitain tavallisia lapsille ahdistusta aiheuttavia tekijöitä:
- Fyysinen tai psykologinen kaltoinkohtelu
- Vanhempien väliset konfliktit
- Äkillinen hylätyksi tuleminen vanhemman taholta
- Mikä tahansa traumaattinen tapahtuma
- Perheen taloudelliset vaikeudet
- Liian suuret vastuut
- Äkilliset muutokset lapsen päivittäisessä elämässä, kuten muutto, uuden sisaruksen syntymä tai rakkaan henkilön kuolema
- Rutiinien ja järjestyksen puute, johon liittyy myös muutoksia lapsen uni- ja ateriarytmissä
- Puutteellinen kontakti toiseen tai kumpaankin vanhempaan
- Epämukavat tilanteet koulussa
- Selkeiden rajojen puuttuminen
- Fyysisen aktiivisuuden riittämättömyys
- Liiallinen sokerin saanti
- Uupumus tai väsymys, joka johtuu liiallisista aktiviteeteista päivän aikana
- Huono itsetunto tai itsevarmuus
- Ahdistus vanhempien erosta
Vanhemmat tai muut lapsen huoltajat ovat vastuussa siitä, että ensinnäkin ahdistuksen syy selvitetään, minkä jälkeen siihen aletaan etsiä ratkaisua.
6 tapaa helpottaa lapsen ahdistusta
1. Älä tunne syyllisyyttä
On tietysti tavallista, että vanhemmat ovat ahdistuneita siitä, että lapsi kärsii ahdistuksesta. Tämä voi kuulostaa ironiselta, mutta näin käy usein, eli vanhemmat alkavat tuntea syyllisyyttä oman lapsensa ahdistuksesta.
Syyllisyys ei kuitenkaan auta, sillä se voi saada vanhemmat tekemään huonoja päätöksiä. Lapsen tilanteen helpottamiseksi on siis tärkeää, että vastuu ja syyllisyys erotetaan toisistaan.
2. Muista puhuminen
Tämä voi olla itsestäänselvä neuvo, mutta kaikki vanhemmat eivät puhu lapsensa kanssa tarpeeksi. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista itseään ja tuulettaa mieltään. Vanhempien on myös kuunneltava lasta tarkasti ymmärtääkseen hänen tunteitaan.
Lasta ei kuitenkaan tule pakottaa puhumaan, sillä se voi saada aikaan täysin päinvastaisen reaktion kuin mitä toivottiin. Lapsi ei kaipaa saarnoja tai jatkuvaa neuvomista, vaan vuoropuhelua voidaan edistää aivan yksinkertaisilla asioilla. Vanhempien täytyy muodostaa lapsen kanssa side, jonka ansiosta lapsi uskaltaa ilmaista itseään vapaasti.
Lasta hoitavien henkilöiden tulisi tarjota lapselle kaikki tärkeät työkalut, joiden avulla tämä voi helpommin kanavoida tunteensa terveellisillä tavoilla.
3. Ole hyvä esimerkki
Lapset oppivat käsittelemään tunteitaan ja kohtaamaan ongelmiaan sillä tavalla kuin heidän vanhempansa tekevät. Siksi meidän vanhempien tulisikin olla tässäkin hyviä roolimalleja: meidän tulisi suhtautua stressaaviin tilanteisiin siten kuin haluamme lastemme reagoivan vastaavissa tilanteissa.
4. Huolehdi terveellisestä ruokavaliosta
Runsas sokerin saanti voi vaikuttaa lapsen käytökseen. Lapsilla on luonnostaan paljon energiaa, ja jos heille annetaan enemmän sokeria kuin keho voi käsitellä, tuloksena voi olla varsinainen villiintyminen.
5. Älä vaadi liikaa
Vanhempien täytyy muistaa, että lapsi ei ole täydellinen, eikä hänen tarvitsekaan olla. Liian vaativat vanhemmat voivat aiheuttaa lapselle stressiä ja ahdistusta. On tärkeää, että hänelle tehdään selväksi, että vanhemmat rakastavat häntä, vaikka hän ei olisi täydellinen ja vaikka hän tekisi virheitä.
Tyypillinen esimerkki liikaa vaatimisesta on se, että lapsen odotetaan saavan jokaisesta kokeesta erinomaisen arvosanan tai hänen halutaan olevan aina paras tietyssä urheilulajissa.
6. Osoita rakkautesi
Kuinka sitten voit antaa lapsillesi parhaat työkalut stressaavien tilanteiden kohtaamiseksi? Jotta ihminen voisi kohdata stressaavat tilanteet hyvin, hänen tarvitsee tuntea itsensä kykeneväksi, ja tämä liittyy läheisesti itsetuntoon.
Jotta lapsi voisi olla varma itsestään, hänen tarvitsee tuntea vanhempiensa ehdotonta rakkautta. Vanhempien ei siis tulisi osoittaa rakkauttaan vain silloin, kun juhlitaan jotakin lapsen saavutusta.
Meidän tulisi olla lapsiamme kohtaan rakkautta osoittavia kaiken aikaa. Lasten kanssa tulee viettää aikaa, jotta he tietävät, että arvostamme heitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bragado, C., Bersabé, R., & Carrasco, I. (1999). Factores de riesgo para los trastornos conductuales, de ansiedad, depresivos y de eliminación en niños y adolescentes. Psicothema, 11(4). https://www.redalyc.org/html/727/72711415/
- Cárdenas, E. M., Feria, M., Palacios, L., & de la Peña, F. (2010). Guía clínica para los trastornos de ansiedad en niños y adolescentes. México: Instituto Nacional de Psiquiatria Ramón de la Fuente Muñiz.
- Fernandez, L. E. (2009). Ansiedad infantil e implicación de los padres: una revisión. Behavioral Psychology/Psicologia Conductual, 17(1), 67-88. https://go.galegroup.com/ps/anonymous?id=GALE%7CA226571530&sid=googleScholar&v=2.1&it=r&linkaccess=abs&issn=11329483&p=AONE&sw=w
- Reynolds, C. R., & Richmond, B. O. (1997). Escala de ansiedad manifiesta en niños (revisada). El Manual Moderno.
