4 aktiviteettia lapselle, jolla on dysleksia
Dysleksia eli lukemisen erityisvaikeus on todennäköisesti neurologinen tai neurobiologinen häiriö, jonka oireita voivat olla esimerkiksi lukemisen hitaus tai vaikeus ja samankaltaisten äänteiden oikeinkuulemisen vaikeus. Jos henkilöllä on lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus eli lukivaikeus, hänellä voi olla myös ongelmia, jotka näkyvät kirjainten tai niiden paikan sekoittumisena, kirjainten poisjäämisenä, ylimääräisten kirjainten lisäämisenä tai sanojen puuttumisena. Koska dysleksia vaikeuttaa symbolien tulkintaa, se voi vaikeuttaa oppimista myös muilla osa-alueilla, kuten matematiikassa, jossa vaaditaan numeroiden ja merkkien tulkintaa.
Miten dysleksia vaikuttaa lapseen?
Tämän kielellisen häiriön ilmeisin seuraus näkyy lapsen suoriutumisessa koulussa. Yleisesti ottaen lapsi, jolla on dysleksia, ei kohtaa muiden samanikäisten lasten kohtaamia standardeja. Tehtäviä kuitenkin monesti muokataan lapsen vaikeuksien mukaisesti. Tämän lisäksi moni dysleksiasta kärsivä lapsi voi päästä häiriöstään eroon tekemällä luokassa tietynlaisia aktiviteetteja.
Toisaalta dysleksia aiheuttaa ongelmia myös lapsen sosiaalisessa elämässä. Tämä johtuu siitä, että lapsi alkaa menettää itsevarmuuttaan. Tämä rajoittaa lasta, mikä vaikeuttaa lapsen suhteita luokkakavereihin, ystäviin ja opettajiin. Vaikka dysleksialla ei ole mitään tekemistä lapsen älykkyyden tai kognitiivisten taitojen kanssa, se voi kuitenkin vahingoittaa lapsen itseluottamusta. Lapsi saattaa tuntea itsensä luokkakavereitaan huonommaksi.
Oli tilanne millainen tahansa, on tärkeää että vanhemmat eivät anna lapsen luopua aktiviteeteistaan tai lannistua niiden suhteen. Vanhempien tulee myös pitää huoli siitä, että lapsi jatkaa hoitosuunnitelmansa toteuttamista. Ajan myötä on mahdollista, että lapsi pääsee tästä ongelmasta yli ja pystyy elää elämäänsä täysillä.
4 aktiviteettia lapselle, jolla on dysleksia
1. Fonologinen tietoisuus
Tämä on yksi parhaimmista aktiviteeteista lapselle, jolla on dysleksia. Se auttaa kehittämään lapsen kykyä käsitellä kielen äänteitä mentaalisesti. Näissä harjoituksissa kirjoitettu osuus on jätetty kokonaan pois, ja lapsi keskittyy ainoastaan foneemeihin. Lapsi esimerkiksi kertoo, onko jossakin sanassa jokin tietty äänne, erillisiä tavuja, tai lapsi voi korvata yhden äänteen toisella äänteellä.
2. Kirjainten tai kirjoitettujen sanojen etsiminen
Tähän harjoitukseen voi hyödyntää aikakaus- tai sanomalehtiä. Pyydä lasta etsimään niistä jokin tietty kirjain tai sana, joka esiintyy lehdissä usein. Tämä harjoitus auttaa lasta erottamaan sanoja toisistaan ja muistamaan niitä paremmin. Tätä harjoitusta voi täydentää myös muilla harjoituksilla. Lapsi voi esimerkiksi tehdä harjoituksesta kilpailumaisen. Lapsen on hyvä antaa voittaa tässä kilpailussa, jotta hänen itseluottamuksensa kasvaa oppiessaan.
3. Sanapelit
Sanapelejä voi pelata monin eri tavoin. Voit esimerkiksi kirjoittaa kaksi eri sanaa, jotka eroavat toisistaan vain yhdellä kirjaimella. Esimerkiksi lakki-nakki. Pyydä sitten lasta löytämään eroavaisuus niin kirjoitetussa kuin äännetyssäkin muodossa. Voit myös pyytää lasta korvaamaan jonkin kirjaimen sanasta. Vaikka lapsen muodostama sana ei olisikaan oikea sana, hän oppii kuitenkin paremmin ymmärtämään sitä, miten äänteet ja sanat muodostuvat.
4. Lautapelit ja lehdistä löytyvät pelit
Lapselle, jolla on dysleksia, voi olla hyötyä myös klassisista sanapeleistä, kuten lehdistä löytyvistä ristikoista, niin sanotusta aakkoskeitosta ja hirsipuusta. Niiden avulla lapsi voi parantaa foneemien tunnistamistaan. Pelien hyödyntäminen on loistava idea tukemaan lapsen oppimista. Niitä pelatessaan lapsi saattaa jopa unohtaa, että samalla hän tekee erilaisia harjoituksia, joiden tehtävänä on parantaa hänen kielellisiä taitojaan.
Asiantuntijan arvion merkitys
Artikkelissa esitetyillä harjoituksilla ja peleillä voi olla hyvin hyödyllinen merkitys dysleksiasta kärsivälle lapselle. Parasta hoitoa häiriöönsä lapsi saa kuitenkin asiaan erikoistuneelta ammattilaiselta. Sen lisäksi, että dysleksiaa voidaan hoitaa kotona, lapsen pitää harjoittaa taitojaan myös koulussa. Lapsen opettaja voi kysyä neuvoja aiheeseen vihkiytyneeltä asiantuntijalta. Poikkitieteinen lähestymistapa on aina hyväksi. Jos siis kokeilette artikkelissamme esitettyjä harjoituksia ja aktiviteetteja, tulette huomaamaan parannusta lapsen kielellisissä taidoissa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Alvarado, H., Damians, M., Gómez, E., Martorell, N., Salas, A., & Sancho, S. (2007). Dislexia. Detección, diagnóstico e intervención interdisciplinar. Enginy.
- Aragón, L. E. (2001). Intervención con niños disléxicos: evaluación y tratamiento. México: Trillas. http://www.trillaseduforma.com/zona-prensa/ficheros/resenas/8466541675.pdf
- Artigas-Pallarés, J. (2002). Problemas asociados a la dislexia. Revista de Neurología, 34(1), 7-13. http://ardilladigital.com/DOCUMENTOS/EDUCACION%20ESPECIAL/LOGOPEDIA/TRASTORNOS%20LENGUAJE/DISLEXIAS/Problemas%20asociados%20a%20la%20dislexia%20-%20Artigas%20-%20art.pdf
- Mondragón Barrios, L. (2007). dislexia. Salud Mental.
- PRODISLEX. (2010). Protocolos de detección y actuación en dislexia. PRODISLEX.