Stimulaation puute voi viivästyttää vauvan kehitystä
Kaikki lapset eivät saa osakseen tarpeeksi oikean tyyppistä henkistä stimulaatiota. Stimulaation puute voi viivästyttää vauvan kehitystä.
Tässä artikkelissa kerromme, kuinka tunnistaa stimulaation puute, ja miten ongelma voidaan korjata ajan kuluessa.
Vauvat tarvitsevat hoivaa, rakkautta ja huomiota etenkin vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan (jos kyseessä ei ole perheen ainoa lapsi). Lapsilla, jotka eivät saa kokea tällaista perustavanlaatuista motivoivaa ja innostavaa vuorovaikutusta, havaitaan usein eri asteisia ja tyyppisiä viivästyksiä kehityksessä.
Stimulaation puutteella voi olla lieviä vaikutuksia lapsen psykologiseen, henkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Tämä näkyy stagnaationa lapsen kasvaessa. Tyypillisiä merkkejä ovat esimerkiksi älyllisten kykyjen hidas kehittyminen, vaikeudet integroitua yhteisöön tai yhteiskuntaan, kyvyttömyys hallita tunteita sekä huono itsehillintä.
Pienen lapsen aggressiiviset reaktiot ovat osoitus tietyistä puutteista, jotka saattavat juontaa juurensa lapsen ensimmäisiin elinkuukausiin. Tällainen reaktio on yleensä seurausta huomion, motivaation ja varhaisen stimulaation puutteen aiheuttamasta turhautumisesta.
Mitä on varhainen stimulaatio ja mihin sitä tarvitaan?
Varhainen stimulaatio mahdollistaa lapsen fyysisen, älyllisen ja sosiaalisen kehittymisen niin, että hänen taitonsa ja kykynsä ovat paremmat kuin ne olisivat ilman laadukkaita älyllisiä ja fyysisiä ärsykkeitä.
Jokaisen vanhemman tulee oppia stimuloinnin taito lapsensa kasvaessa.
Tämä vahvistaa lapsen luonnetta ja itsetuntoa sekä helpottaa sosiaalista integraatiota.
Lapsen aivot ovat hyvin mukautuvaiset aina kohdusta 7 ikävuoteen saakka, ja onkin tärkeää, että tämän seitsemän vuoden ajanjakson aikana lasta stimuloidaan oikein ja tarpeeksi.
Vauvalle tärkein positiivinen ärsyke on rakkaus. Rakkauden puute voi esimerkiksi haitata lapsen integroitumista yhteiskuntaan ja vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriön syntyyn.
Kuinka tunnistaa lapsen stimulaation puute?
Äidit tuntevat lapsensa vaistomaisesti. Joissain tapauksissa emme kuitenkaan huomaa tiettyjä aspekteja, jotka eivät ole täysin normaaleja. Kerromme alla muutamia tapoja tunnistaa lapsen tarve lisä-ärsykkeille:
- Karkeamotoristen taitojen hidas kehittyminen
- Heikot hienomotoriset taidot ikään nähden
- Vaikeudet suoriutua normaaleista aktiviteeteista, kuten ryömimisestä
- Äärimmäinen ujous
- Kielelliset ongelmat tai puheen kehittymisen hitaus
- Heikko itsetunto (jatkuva sellaisten fraasien kuten ‘en osaa’ tai
‘en tiedä kuinka’ käyttö) - Ihmissuhteiden vähyys
Kuinka toimia, jos ärsykkeitä ei ole tarpeeksi?
Tunnistettuamme lapsessamme stimulaation vähäisyydestä kertovaa käytöstä, voimme tehdä tiettyjä toimenpiteitä korjataksemme tilanteen kotona. Tapauksen haastavuudesta riippuen, voi olla hyödyllisistä keskustella myös ammattilaisen kanssa, joka pystyy tarjoamaan työkaluja, joiden avulla voimme alkaa parantaa tilannetta.
- Lapselle voidaan hänen jokaisessa kehitysvaiheessaan esitellä sellaisia uusia ärsykkeitä tai aktiviteetteja, jotka ovat sopivia kyseisen ikäiselle lapselle. Tällaisia aktiviteetteja voivat olla esimerkiksi tanssiminen, lastenlaulujen laulaminen ja kuurupiilon leikkiminen.
- Halaukset, suukot, kosketus, hierominen, hymyileminen ja puhuminen ovat rakkautta, kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta edustavia stimulaation keinoja. Nämä keinot auttavat sinua vahvistamaan suhdettasi lapseesi.
- Vauvan mieliala voi vaihdella jo pelkästään siitä syystä, että lapsi ei koe saavansa tarpeeksi huomiota. Lapsen huomiotta jättäminen ei missään tilanteessa opeta lapselle asioita. Voimme tarjota lapselle apua täsmentämällä, toistamalla ja havainnollistamalla.
- Helpoin tapa muuttaa lapsen mielialaa, on halata häntä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Mitä enemmän aikaa lapsi haluaa viettää sylissäsi, sitä positiivisempi ja tyydyttävämpi on tulos.
- Ammattiapu on erinomainen vaihtoehto hankalammissa tapauksissa. Ammattilainen osaa auttaa lasta psykomotorisella, kognitiivisella ja emotionaalisella alueella.
- Ryhmäterapia auttaa lasta kommunikoimaan muiden samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevien lasten kanssa. Tällaisessa terapiassa käytetään hyväksi musiikkia, muotoja, värejä ja erityisiä oppimisharjoituksia, joita voidaan soveltaa myöhemmin myös kotioloissa.
Syntymästään lähtien vauvalla on tarve oppia ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Tässä elämänvaiheessa annettu tuki ja stimulaatio vaikuttavat positiivisesti moneen lapsen elämän osa-alueeseen sekä lapsen ympärillä oleviin ihmisiin.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Choca, F. (2007). VÍNCULO EN EL BEBÉ PREMATURO. Revista de APPIA-Octubre, (16), 56. https://www.bvspsi.org.uy/local/TextosCompletos/appia/079737212007001605.pdf
- Espina, A., & Ortego, A. (2005). Guía práctica para los trastornos de déficit atencional con/sin hiperactividad. Ed. Janssen Cilag.
- Fajardo, E., Pazmiño, M. I. A., & Dávalos, Á. (2018). La estimulación temprana como factor fundamental en el desarrollo infantil. Espirales revista multidisciplinaria de investigación, 2(14), 25-36. https://scholar.archive.org/work/mc2wbvnq2rbp5ovgaej7revhca/access/wayback/http://www.revistaespirales.com:80/index.php/es/article/download/229/178
- Huerta, R. (2011). El juego simbólico. PULSO. Revista de Educación, (34), 227-230. https://revistas.cardenalcisneros.es/index.php/PULSO/article/view/122/98
- Jeta, P. M. P. A. (1998). El desarrollo emocional infantil (0-6 años): Pautas de educación. In Ponencia presentada en el congreso de Madrid. España. http://www.waece.org/biblioteca/pdfs/d069.pdf
- Muñoz Silva, A. (2005). La familia como contexto de desarrollo infantil: dimensiones de análisis relevantes para la intervención educativa y social.
- Vernengo, M. P., Zucchi, A., Silver, R., Felberg, L., Mindez, S., Mrahad, M. C., … & Raznoszczyk de Schejtman, C. (2008). Dimensiones del juego madre-bebé en el primer año de vida: Escala de Interacción Lúdica. In XV Jornadas de Investigación y Cuarto Encuentro de Investigadores en Psicología del Mercosur. Facultad de Psicología-Universidad de Buenos Aires. https://www.aacademica.org/000-032/242
- Villanueva Suárez, C., & Sanz Rodríguez, L. J. (2009). Ansiedad de separación: delimitación conceptual, manifestaciones clínicas y estrategias de intervención. Pediatría Atención Primaria, 11(43), 457-469. http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=s1139-76322009000400008
- Silberg, J., & Castillo, L. S. (1998). Juegos para desarrollar la inteligencia del bebé. Oniro.