Struuma lapsella
Tämän päiväisen artikkelimme aihe on struuma, joka tarkoittaa suurentunutta kilpirauhasta. Lasten ja nuorten kilpirauhastaudit ovat suhteellisen harvinaisia, mutta myös lapsen on mahdollista sairastua struumaan. Pitkään jatkuva kilpirauhassairaus haittaa merkittävästi lapsen kehitystä, joten sen varhainen diagnosoiminen on erittäin tärkeää.
Mikä on struuma?
Struumalla tarkoitetaan suurentunutta kilpirauhasta. Kilpirauhanen on umpirauhasiin kuuluva rauhanen, joka tuottaa ja erittää kilpirauhashormoneja, jotka vaikuttavat muun muassa aineenvaihduntaan ja kasvuun. Tämä rauhanen sijaitsee ihmisellä heti aataminomenan alapuolella, henkitorven etupuolella. Normaalisti kilpirauhanen painaa noin 20 grammaa, mutta struumassa sen koko on selvästi suurempi.
Kilpirauhasen tuottamat kilpirauhashormonit ovat tyroksiini ja trijodityroniini. Autoimmuunitulehdus vaikeuttaa kilpirauhasen toimintaa, ja tämän seurauksena potilas voi kärsiä kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnassa. Ensin mainitussa kilpirauhanen tuottaa liian paljon ja jälkimmäisessä liian vähän tyroksiinia.
Mistä lasten struuma johtuu?
Aikaisemmin yleisin struuman syy oli jodin puute, mutta nykyään Suomessa saadaan riittävästi kyseistä kivennäisainetta, eikä jodin puutteesta aiheutuvaa struumaa näin enää juurikaan tavata. Autoimmuunityreoidiitti eli kilpirauhasen autoimmuunitulehdus on tänä päivänä yleisin lasten ja nuorten struuman syy. Struuma voi olla seurausta myös kilpirauhasen toimintaan liittyvästä perinnöllisestä häiriöstä.
Mitkä ovat struuman oireet?
Struuman oireet riippuvat monista tekijöistä, kuten struuman tyypistä ja aiheuttajasta sekä potilaan iästä. Kilpirauhanen voi suurentua tasaisesti, mutta usein struuma koostuu useista pienistä kyhmyistä. Tälläiseen kyhmystruumaan ei yleensä liity kilpirauhashormonin tuotannon häiriöitä, jolloin struuma ei tavallisesti haittaa terveyttä. Iso struuma voi kuitenkin näkyä selvästi ulospäin ja häiritä potilasta. Iso struuma voi myös aiheuttaa epämiellyttävää oloa kaulalla, ja pullistuessaan sisäänpäin se voi painaa ruokatorvea tai henkitorvea, jolloin potilaalla on nielemisvaikeuksia tai hengitysongelmia.
Joissain tapauksissa struumaan liittyy kilpirauhasen liikatoimintaa. Kun kilpirauhanen suurenee kilpirauhasen tulehduksen seurauksena, oireena voi olla aristusta kilpirauhasessa ja tulehdukseen liittyviä muita oireita.
Kilpirauhashormonin liiallinen määrä kiihdyttää aineenvaihduntaa. Kilpirauhasen liikatoiminnan tavallisimpia oireita lapsella ovat:
- Nopea kasvu
- Toiminnan muuttuminen vilkkaammaksi
- Sydämen sykkeen nopeutuminen ja verenpaineen nousu
- Väsymys ja kunnon huononeminen
- Nukkumisongelmat ja keskittymisvaiheudet
- Kasvava ruokahalu
- Painonlasku
- Lisääntynyt hikoilu
- Suolen toiminnan kiihtyminen ja ripuli
Kilpirauhashormonin puute hidastaa aineenvaihduntaa, mikä aiheuttaa erilaisia oireita. Kilpirauhasen vajaatoiminnan tavallisimpia oireita lapsella ovat:
- Kasvun viivästyminen
- Murrosiän alkamisen viivästyminen
- Väsynyt
- Painonnousu
- Sydämen sykkeen hidastuminen
- Ruokahalun puute
- Ummetus
- Paleluherkkyys
- Ihon kuivuminen
- Hiustenlähtö
- Turvotus silmissä, kasvoissa ja säärissä
Kuinka struumaa hoidetaan?
Struuma ei sinänsä ole vaarallinen ongelma, eikä se kaikissa tapauksissa vaadi hoitoa. Jos struuma on iso tai kasvaa nopeasti, täytyy sitä hoitaa. Iso ja ruoka- tai henkitorvea painava tai selvää kosmeettista haittaa aiheuttava struuma leikataan. Pienempää struumaa voidaan pyrkiä hoitamaan pitkäaikaisellaa tyroksiinihormonihoidolla, jolla yli puolet struumista pienenee keskimäärin kolmanneksen.
Jos struuma ei ole kovin iso, hoidoksi voidaan valita myös pitkäaikainen tyroksiinihormonihoito. Tutkimusten mukaan tyroksiinihoidolla yli puolet struumista pienenee keskimäärin kolmanneksen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Sanz Fernández, M., Rodríguez Sánchez, A., González Ruiz de León, E. (2015). Patología tiroidea en el niño y en el adolescente. Pediatría integral, XIX(7), 467-476.
- Hayes Dorado, J. P., & Montero Justiniano, W. (2006). Tiroiditis de Hashimoto en niños y adolescentes con bocio. Revista de la Sociedad Boliviana de Pediatría, 45(2), 95-97.
- GODOY, C., ACEVEDO, M., BARRERA, A., YISMEYIÁN, A., & UGARTE, F. (2009). Hipertiroidismo en niños y adolescentes. Revista chilena de pediatría, 80(1), 21-29.