Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö: Oireet ja hoito
Oletko koskaan miettinyt, millainen vaikutus sillä on lapseen, kun hänen vanhempansa eivät huolehdi hänestä? Oletko kuullut reaktiivisesta kiintymyssuhdehäiriöstä? Reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö on monien kärsimää todellisuutta. Se johtuu riittämättömästä lapsuudenaikaisesta hoidosta lapsen kiintymyksen kohteiden puolelta ja sillä on tuhoisia seurauksia aikuisikään saakka. Lapsen oireiden tunnistaminen ja niiden korjaaminen mahdollisimman pian on tärkeintä, jotta hän parantuisi ja kehittyisi tasapainoiseksi, itsevarmaksi ja onnelliseksi aikuiseksi.
Käsityksen uudistaminen omasta itsestä sillä oletuksella, että ansaitsemme tulla rakastetuksi, vaikka emme saaneetkaan rakkautta niiltä ihmisiltä, jotka olivat sen meille velkaa, on vaikea, mutta eheyttävä tie.
Mikä aiheuttaa reaktiivisen kiintymyssuhdehäiriön?
Kiintymys on emotionaalinen sidos, joka yhdistää vauvan hoitajansa kanssa. Yleensä lapsen ensimmäiset hoitajat ovat vanhemmat, joten sidos muodostuu yleensä heidän kanssaan. Vanhemmat tarjoavat vauvalle kiintymystä, hoitoa, turvallisuutta ja suojelua, ja näihin perustarpeisiin perustuva side kestää koko eliniän. Kun tämä kiintymys kehittyy, se määrittelee lapsen kehittymisen aikuiseksi.
Mutta mitä tapahtuu, kun tämä linkki on myrkyllinen? Tarkoitamme sitä, kun vauva kokee huomioimisen sijasta hylkäämistä, huonoa kohtelua tai laiminlyöntiä. Nämä ovat tilanteita, joissa reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö kehittyy. Häiriötä ei kehity vain sellaisessa tilanteessa, jossa vanhemmat eivät huolehdi lapsensa fyysisistä tai henkisistä tarpeista, vaan myöskin silloin, kun lapsen ensisijainen hoitaja vaihtuu liian usein.
Miten havaita reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö?
Lapset kehittävät erilaisia menetelmiä pysyäkseen turvassa maailmassa silloin, kun heillä ei ole kiintymyksen mallia. Näin ollen lapsesta riippuen selviytymismenetelmät voivat kehittyä kahdella eri tavalla:
- Estynyt käytös. Tähän ryhmään kuuluvat lapset vetäytyvät yleensä syrjään. He eivät nauti muiden seurasta ja haluavat olla yksin. Lisäksi he vastustavat kaikenlaista fyysistä yhteyttä muihin, jopa tärkeimmän kiintymystä edustavan hahmon kanssa. He kokevat ärtyneisyyden, surun tai pelon jaksoja ilman ilmeistä syytä. He eivät pysty rakentamaan luotettavia suhteita ja tämä asia voi seurata heitä koko elämänsä ajan.
- Estoton käytös. Tämän ryhmän lapset etsivät hellyyttä mistä tahansa ja kenen tahansa kanssa. He eivät ryhdy varotoimiin tehdäkseen eroa vieraiden ihmisten ja perheensä välillä, joten he lähestyvät ketä tahansa aikuista hakeakseen sitä emotionaalista tukea, jota he eivät ole saaneet hoitajiltaan.
Lisäksi yleisiä oireita ovat empatian puute ja turhautumisen vähäinen sietokyky. Nämä oireet eivät sisälly yksinomaan reaktiiviseen kiintymyssuhdehäiriöön, mutta ovat joitakin sen tunnusmerkkejä. Oikean ja tarkan diagnoosin saamiseksi on välttämätöntä konsultoida terveydenhuollon ammattilaista.
“Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus.”
– Tom Robbins
Miten reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö hoidetaan?
Kun diagnoosi on tehty, asiantuntija määrittelee hoidon. On tärkeää arvioida, missä määrin häiriö vaikuttaa lapseen. Terapia on yleensä tehokas hoitomuoto. Henkilön iästä riippuen tulee olemaan enemmän tai vähemmän monimutkaista rakentaa uudelleen lapsen käsitys kiintymyksestä. Pikkulasten tapauksessa on tärkeintä löytää kiintymyksen kohde, joka on emotionaalisesti läsnä lapselle.
Lasten kasvaessa aikuisiksi häiriöstä yli pääseminen on erittäin hankalaa, mutta ei mahdotonta. Lapsuuden aikaisiin hetkiin keskittyminen on epäilemättä tuskallista, sillä ne sisältävät hylkäämistä, huonoa kohtelua tai täydellistä hoidon puutetta.
Kaikki ihmiset, jotka kärsivät reaktiivisesta kiintymyssuhdehäiriöstä, jakavat yhden yhteisen asian: kärsimyksen. Se, että he eivät ole saaneet ansaitsemaansa rakkautta, huolenpitoa ja kiintymystä, saa heidät pelkäämään kaiken kohtaamista. Monissa tapauksissa he eivät ole tietoisia tilanteesta, joten ammattilaisen väliintulo on usein ratkaisevan tärkeää.
Itseä koskevan käsityksen uudistaminen sillä oletuksella, että ansaitsemme tulla rakastetuksi, vaikka emme saaneet rakkautta niiltä ihmisiltä, jotka olivat sen meille velkaa, on vaikea, mutta eheyttävä tie.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Barudy, J., & Dantagnan, M. (2005). Los buenos tratos a la infancia: Parentalidad, apego y resiliencia. Editorial Gedisa.
- Galán Rodríguez, A. (2010). El apego: Más allá de un concepto inspirador. Revista de la Asociación Española de Neuropsiquiatría, 30(4), 581-595. http://scielo.isciii.es/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S0211-57352010000400003
- Garrido-Rojas, L. (2006). Apego, emoción y regulación emocional. Implicaciones para la salud. Revista latinoamericana de psicología, 38(3), 493-507. https://www.redalyc.org/pdf/805/80538304.pdf
- Marrone, M., Diamond, N., Juri, L., & Bleichmar, H. (2001). La teoría del apego: un enfoque actual. Madrid: Psimática.
- Mosquera D, Gonzalez, A (2009) Escala de Apego y Patrones Relacionales.
- Mosquera, D., & González, A. (2013). Del apego temprano a los síntomas del trastorno límite de personalidad. Revista Digital de Medicina Psicosomática y Psicoterapia, 3(3), 1-33. http://www.psicociencias.com/pdf_noticias/Apego_y_TLP.pdf
- Shaffer, D. R., & del Barrio Martínez, C. (2002). Desarrollo social y de la personalidad. Madrid: Thomson.
