Milloin ulosteensiirto voidaan suorittaa?
Ulosteensiirto on toimenpide, jossa potilaan paksusuoleen siirretään toisen henkilön, yleensä lähiomaisen, ulostetta. Toimenpiteellä pyritään palauttamaan paksusuoleen sen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta vahingoittunut.
Mitä ulosteensiirto tarkoittaa?
Ihmisen suolistossa elää terveyteen kokonaisvaltaisesti vaikuttava mikrobisto, johon kuuluu bakteereita, viruksia, hiivoja ja alkueläimiä. Normaalissa tapauksessa mikrobisto tukee suoliston toimintaa ja suojaa elimistöä taudinaiheuttajia vastaan. Mikrobiston tasapaino voi kuitenkin häiriintyä, ja sen epätasapaino liittyy moniin suolisto- ja yleissairauksiin.
Suoliston mikrobistoon vaikuttavat ihmisen ravinto ja ympäristön mikrobikontaktit. Tämän lisäksi mikrobilääkkeet tuhoavat suoliston mikrobistoa, ja toistuvien lääkekuurien jälkeen mikrobiston palautuminen voi olla epätäydellistä tai kestää pitkään. Ulosteensiirto on yksi, joskin radikaali ja myös kiistelty, tapa muokata suoliston mikrobistoa. Toimenpiteessä terveen henkilön ulostetta siirretään potilaan suolistoon siinä toivossa, että se palauttaa mikrobiston terveen koostumuksen.
Milloin ulosteensiirto voidaan suorittaa?
Clostridium difficile -bakteerin aiheuttamat tulehdukset
Clostridium difficile on bakteeri, joka voi aiheuttaa muun muassa ohut- ja paksusuolen tulehdusta suoliston mikrobiston tuhouduttua yleensä antibioottikuurin vuoksi. Oireena voi olla vaikeahoitoinen veriripuli, joka voi olla jopa hengenvaarallinen tila huonokuntoisilla potilailla. Ulosteensiirto on tehokas hoitokeino Clostridium difficile -potilailla. Sen hoitovaste on yli 90 %.
Ärtyvän suolen oireyhtymä
Joidenkin tutkimusten mukaan ärtyvän suolen oireyhtymä voi lievittyä ulosteensiirron avulla, mutta myös toisen suuntaisia tuloksia on saatu. Mikäli tuoreet havainnot varmistuvat tulevissa tutkimuksissa, ulosteensiirto voi olla jatkossa merkittävä hoito ärtyvän suolen oireyhtymään.
Muut sairaudet
Parhaita tuloksia on saatu Clostridium difficile -infektioiden hoidossa, ja nämä tulehdukset ovatkin tällä hetkellä ainoita tutkimusnäyttöön perustuvia ulosteensiirron aiheita. Toimenpiteen käyttöä muiden mikrobiston epätasapainoon liittyvien sairauksien hoidossa tutkitaan aktiivisesti, ja ulosteensiirrolle on tulevaisuudessa odotettavissa uusia käyttöaiheita. Näistä lupaavimmilta vaikuttavat haavainen paksusuolitulehdus, moniresistenttien bakteerien häätö sekä yllä mainittu ärtyvän suolen oireyhtymä. Tulevaisuudessa kuitenkin ulostekapselit ja valmisteet, joissa on hyödynnetty terveestä suolistosta eristettyjä bakteerikantoja, todennäköisesti korvaavat varsinaisen ulosteensiirron.
Ulosteensiirtoprosessi
Terveen luovuttajan ulosteesta tehty suspensio ruiskutetaan yleensä kolonoskopiassa paksusuoleen, mutta siirre voidaan antaa myös gastroskopiassa tai peräruiskeena. Luovuttaja on usein potilaan lähisukulainen, mutta myös muita luovuttajia voidaan käyttää. Luovuttajan täytyy olla perusterve, hänellä ei saa olla piileviä sairauksia ja hänen viimeisestä antibioottikuuristaan täytyy olla kulunut vähintään vuosi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- McDonald, L. C., Gerding, D. N., Johnson, S., Bakken, J. S., Carroll, K. C., Coffin, S. E., … & Loo, V. (2018). Clinical practice guidelines for Clostridium difficile infection in adults and children: 2017 update by the Infectious Diseases Society of America (IDSA) and Society for Healthcare Epidemiology of America (SHEA). Clinical Infectious Diseases, 66(7), e1-e48.
- Wilson, B. C., Vatanen, T., Cutfield, W. S., & O’Sullivan, J. M. (2019). The super-donor phenomenon in fecal microbiota transplantation. Frontiers in cellular and infection microbiology, 9, 2.
- Wang, A. Y., Popov, J., & Pai, N. (2016). Fecal microbial transplant for the treatment of pediatric inflammatory bowel disease. World journal of gastroenterology, 22(47), 10304. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5175243/
