Lasten krooninen nokkosihottuma
Nokkosihottuma eli urtikaria kestää normaalisti muutamia tunteja tai enintään joitain päiviä. Pitkäkestoisesta, kroonisesta nokkosihottumasta puhutaan oireiden kestäessä yli kuusi viikkoa. Tänään kerromme, mistä lasten krooninen nokkosihottuma johtuu, kuinka se diagnosoidaan ja miten sitä hoidetaan.
Nokkosihottuma on epidermiin eli ihon uloimpaan kerrokseen vaikuttava vaiva. Oireena ovat nokkosen polttamaa muistuttavat punaiset ja kutisevat paukamat tai läikät. Paukamat esiintyvät joko toisista erillään tai rykelmänä, ja ne voivat levitä jopa isoon osaan kehosta. Nokkosihottuma voi siis rajoittua pienelle ihoalueelle tai levitä esimerkiksi koko käsivarteen.
Lasten krooninen nokkosihottuma johtuu usein allergisesta reaktiosta. Toisin sanoen, vaivalle luonteenomainen ärsytys on kehon reaktio allergeeneihin. Krooninen nokkosihottuma on kutiseva ja epämiellyttävä vaiva, jota vanhempien tulee monitoroida tarkasti paranemiseen asti.
Lasten kroonisen nokkosihottuman aiheuttajat
Kroonista nokkosihottumaa aiheuttaa useimmiten autoimmuuniurtikaria tai fysikaalisen ärsykkeen laukaisema nokkosihottuma. Paukamien synnyn aiheuttaa elimistön syöttösolujen vapauttama histamiini. Syöttösolujen aktivoituminen aiheuttaa ihonalaisten pienten verisuonten avautumisen, jolloin iholle kertyy nestettä, mikä aiheuttaa paukamia ja läikkiä. Reaktion tarkka syy voi olla vaikea selvittää. Moni asia voi aiheuttaa nokkosihottumaa, ja jokainen keho reagoi omalla tavallaan. Näin ollen monissa tapauksissa lapsen nokkosihottuman juurisyyn selvittäminen on vaikeaa.
Yleisiä kroonisen nokkosihottuman aiheuttajia ovat:
- Autoimmuunisairaudet
- Hyönteisten pistot
- Lääkkeiden sivuvaikutukset
- Ruoka-aineallergiat
Lasten kroonisen nokkosihottuman oireet
Lasten kroonisen nokkosihottuman selvin ja näkyvin oire ovat nokkosen polttamaa muistuttavat punaiset ja kutisevat paukamat tai läikät. Paukamat voivat olla yksittäisiä tai esiintyä rykelmänä. Ihottuman paikka, muoto ja koko voivat vaihdella tunneittain. Kroonisen nokkosihottuman oireita esiintyy useimmiten päivittäin ja oireet pahenevat ajoittain. Osalla potilaista esiintyy myös syvempää ihon ja limakalvojen turvotusta.
Vakavissa tapauksissa turvotus voi vaikuttaa kurkkuun aiheuttaen seuraavia ongelmia:
- Uupumus
- Hengitysvaikeudet
- Tajunnan menetys anafylaktisen reaktion johdosta
Miten lasten krooninen nokkosihottuma diagnosoidaan?
Akuutin nokkosihottuman diagnosoiminen on yleensä helppoa, sillä missään muussa taudissa ei ole yhtä nopeasti nousevia ja häviäviä paukamia. Taudin kroonisen muodon diagnosoiminen ja vaivan aiheuttavien syiden löytäminen sen sijaan on usein huomattavasti vaikeampaa.
Laajoista tutkimuksista, esimerkiksi allergiatutkimuksista, on harvoin apua kroonisen nokkosihottuman selvittämiseksi. Diagnoosi perustuu yleensä potilaan vanhempien kuvaamaan taudinkulkuun ja oirehistoriaan. Ainoa tapa todeta krooninen nokkosihottuma on sulkea pois muut mahdolliset sairaudet. Vaivan aiheuttajan selvittämiseksi lääkäri voi pyytää vanhempia pitämään päiväkirjaa lapsen syömistä ja juomista ruoka-aineista.
Lasten kroonisen nokkosihottuman hoito
Lievät tapaukset paranevat itsestään, eivätkä vaadi erityistä hoitoa. Kroonisen nokkosihottuman tapauksessa ihottuman laukaisevan syyn selvittäminen on tärkeää. Lapsen kärsiessä vakavasta ihottumasta, lääkäri määrää antihistamiineja, jotka rajoittavat histamiinin vapautumista verenkiertoon, mikä puolestaan auttaa vähentämään ihoärsytystä. Kroonisessa nokkosihottumassa antihistamiinien teho vaihtelee, eivätkä ne tehoa mahdolliseen turvotukseen.
Hyvin rajuihin oireisiin käytetään toisinaan reseptilääkkeitä, kuten suun kautta otettavaa kortisonia. Fysikaalisen nokkosihottuman tapauksessa on tärkeää suojautua ongelman laukaisevilta tekijöiltä. Lasta ei tule koskaan lääkitä ilman lääkärin ohjetta.
Jos lapsi kärsii nokkosihottuman oireista, vanhempien on tärkeä pysyä rauhallisina ja olla hätääntymättä. Kuten monen muunkin iho-ongelman kohdalla, voiteiden ja kotitekoisten rohtojen käyttäminen voi olla haitallista. Tärkeintä on keskustella lääkärin kanssa, joka osaa ohjeistaa parhaan mahdollisen hoitotavan lapselle.
