Koska pitää huolestua, kun lapsi ei puhu?
“Lapsi ei puhu vieläkään ja ääntää tuskin mitään sanoja, ja hän on jo
2-vuotias.” Tältä kuulostaa vanhempien tyypillinen huolenaihe.
Mitä tällaisessa tapauksessa tulisi tehdä?
On totta, että on olemassa keskimääräinen ikä, jolloin lasten pitäisi alkaa sanoa ensimmäisiä sanojaan. Jokaisen lapsen yksittäiset toiminnot kehittyvät kuitenkin omaan tahtiinsa, eikä tämä välttämättä vaikuta lapsen yleiseen kehitykseen.
On olosuhteita, jotka paljastavat luonnollisen kehityksen täydellisen järjestyksen. Lapset esimerkiksi etsivät ensin silmillään äänen lähdettä sekä jokeltavat ja hekottavat spontaanisti. Nämä ja muut signaalit ovat osoitus siitä, että lapsella ei ole ongelmia puhumisen tai kuulemisen kanssa.
Joskus syy siihen, että lapsi ei tuota äänteitä tai lausu sanoja oikein,
on kasvatuksessa. Toisin sanoen, pienokaisen käyttäytyminen voi johtua yksinkertaisesti laiskuudesta.
Tästä huolimatta, pieni sisäinen äänesi saattaa edelleen sanoa:
“Lapsi ei puhu vieläkään.” Tämä voi olla vanhemmille varsin huolestuttavaa. On vaikea uskoa, että kyseessä on vain lapsen yksinkertainen oikku.
Vanhemmat odottavat usein pitkään ennen kuin kääntyvät asiantuntijan puoleen ja hankkivat lapselleen diagnoosin. Jos lapsesi on jo täyttänyt kaksi vuotta ja sanonut vain muutaman sanan, tai ei ole puhunut lainkaan, on aika keskustella neuvolahenkilökunnan tai lastenlääkärin kanssa. Hoitohenkilökunta voi arvioida lapsesi yksilöllistä kehitystä.
Varhaisen diagnoosin saaminen on äärimmäisen tärkeää. Toisinaan puheen kehityksen viivästyminen on merkki isommasta ongelmasta.
Samoin vanhempien on oltava mukana jokaisessa prosessin vaiheessa, jotta kielellinen stimulointi on lapselle myönteistä.
Tarinoiden lukeminen ja jatkuva keskustelu lapsen kanssa päivän mittaan vahvistavat viestintätaitoja nuoresta iästä lähtien. Tämän seurauksena myös lapsen puhetaidot kehittyvät.
“Maailmassa on kieli, jonka jokainen ymmärtää: Innostuksen kieli, rakkauden ja tarkoituksen kautta toteutettujen asioiden, johon kuuluu sellaisen etsintä, johon voi uskoa ja jota voi haluta.”
-Paulo Coelho-
Ehdotuksia vanhemmille, joiden lapsella on puhevaikeuksia
Vanhempien roolin tulisi olla aktiivinen. Jos lapsesi puheen kehittyminen näyttää viivästyvän, sinun tulisi olla läsnä ja osallistua tämän kyvyn kehittämiseen.
- Lapset oppivat kieltä kuuntelemalla muiden puhuvan ja lähinnä matkimalla sanoja. Olet aina lapsellesi paras esimerkki. Puhu hitaasti ja selkeästi.
- Varaa laatuaikaa lapsesi kanssa kommunikoimiseen. Keskustele pienokaisesi kanssa siitä hetkestä lähtien, kun hän syntyy, ja jatka puhumista läpi lapsen kasvuajan. Rohkaise lasta jäljittelemään ääniäsi.
- Älä juhli, jos lapsesi tekee foneettisia virheitä. Saatat vahingossa vahvistaa virhettä.
- Leikkikää. Opeta lapsellesi esimerkiksi ääniä, joita eri eläimet tekevät. Voit myös jäljitellä erilaisia moottoriajoneuvoja, kuten autoja, junia, moottoripyöriä ja paloautoja.
Merkkejä siitä, että lapsellasi saattaa olla kielellinen häiriö
Milloin on aika olla huolissaan siitä, että lapsi ei puhu tai äännä sanoja? Kiinnitä huomiota seuraaviin merkkeihin:
- Jos lapsesi ei 12 kuukauden ikäisenä käytä eleitä, kuten käden heiluttamista tervehdykseksi ja hyvästiksi.
- Kun 18 kuukauden ikäinen lapsesi ei ymmärrä sanoja kunnolla tai ei tuota ääniä.
- Lapsesi ei 24 kuukauden ikäisenä rakenna yksinkertaisia lauseita tai tuottaa vain ääniä.
Yleisimmät syyt lasten puheen viivästymiselle
Suuhun liittyvät tekijät
Lapsen suun, kielen tai kitalaen ongelmat ovat erittäin yleisiä syitä puheen viivästymiselle. Tämän vuoksi sinun tulee viedä lapsesi alan asiantuntijalle, mikäli hänen puheensa näyttää viivästyvän.
Kuuloon liittyvät tekijät
Jos lapsella on vaikeuksia kuulla, hänellä on myös haasteita ymmärtää ympärillään puhuttua kieltä. Tästä syystä hän saattaa tehdä virheitä lausuessaan sanoja.
Motoris-oraaliset tekijät
Joskus ongelma saattaa sijaita siinä aivojen alueessa, joka on vastuussa puheen artikuloinnista. Tämän seurauksena kielen, huulten ja leuan välinen koordinaatio on puutteellinen.
Milloin minun tulisi viedä lapseni asiantuntijan luo?
On yleistä, etteivät vanhemmat välttämättä ymmärrä taustalla olevaa suurempaa ongelmaa kysyessään itseltään, miksi heidän lapsensa ei vielä puhu. Vasta heidän ymmärtäessään, että lapsi tarvitsee ammattitaitoista apua ongelman ratkaisemiseksi, tie muuttuu helpommaksi kulkea.
Useimmissa tapauksissa lapsesi lääkäri voi arvioida lastasi ja tunnistaa puheen viivästymisen perimmäinen syyn. Kun lääkäri on tunnistanut ongelman, hän voi ohjata teidät sopivalle alan asiantuntijalle.
Puheterapeutin varhaisen puuttumisen ansiosta lapsesi kielellinen kehitys voidaan kääntää positiiviseksi.
Puheterapeutit ovat vastuussa puheen ja kielelliseen kehitykseen liittyvien ongelmien diagnosoimisesta, ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Hoitojaksojen aikana ammattilainen toteuttaa terapeuttisia harjoituksia lapsen kielellisten taitojen parantamiseksi. Ammattilaiselta saatte myös joukon harjoituksia, joita voitte harjoitella lapsen kanssa kotona tehostaaksenne hoitoa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Melgarejo, G. M., Maraver, M. J. T., & Sage, D. S. (2013). El retraso en el desarrollo del lenguaje y los problemas de comprensión lectora: una exploración del modelo simple de lectura. Revista de Logopedia, Foniatría y Audiología, 33(3), 136-145. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0214460312000708
- Sotillo, M., & Rivière, Á. (1997). Algunas cuestiones sobre el desarrollo del lenguaje de referencia mental: los problemas de los niños con el lenguaje de estados mentales. Estudios de Psicología, 18(57), 39-59. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1174/021093997320972034
- Barragán, P. E., & Lozano, S. S. (2011). Identificación temprana de trastornos del lenguaje. Revista Médica Clínica Las Condes, 22(2), 227-232. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0716864011704175
- Rodríguez, J. J., & Santana, A. M. M. (2010). Adquisición y desarrollo del lenguaje. A.(. Muñóz García, Psicología del desarrollo en la etapa de educación infantil, 101-120.