Lapsen poissaolokohtaukset
Poissaolokohtaukset ovat epilepsiaan liittyviä kohtauksia, joiden oireita ovat lyhyet tajunnantason alenemat ja poissaolo. Tällaisia kohtauksia voi esiintyä minkä ikäisellä tahansa, mutta ne ovat yleisimpiä lapsilla ja nuorilla.
Kohtauksen jälkeen lapsi voi jatkaa toimintojaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja monissa tapauksissa poissaolokohtaukset jäävät pitkään vanhemmilta huomaamatta. Yleensä poissaolokohtaukset kestävät muutamia sekunteja ja enintään minuutin, mutta kohtaus voi liittyä myös pitkittyneeseen epileptiseen kohtaukseen, jolloin hämärätila kestää tunneista jopa vuorokauteen.
Lapsen poissaolokohtaukset
Poissaolokohtauksia kutsutaan englanniksi muun muassa petit mal seizure -nimellä, josta on johdettu suomenkielinen käännös petit mal -kohtaus eli pieni kohtaus. Nimi kuvaa hyvin sitä, että kohtaukset ovat yleensä lyhyitä ja huomaamattomia, eivätkä ne yleisesti ottaen aiheuta vakavaa fyysistä riskiä.
Kohtauksiin liittyy useimmiten täydellinen tajunnan katkos, jolloin lapsi pysähtyy ja hänen toimintansa keskeytyy. Hän ei jälkikäteen muista esimerkiksi mitä hänelle on sanottu kohtauksen aikana.
Kohtaukset ovat usein niin lyhyitä ja vähäoireisia, että henkilö ei itse edes huomaa kärsineensä kohtauksesta. Voi ottaa myös pitkän aikaa ennen kuin lapsen vanhemmat huomaavat lapsen kärsivän poissaolokohtauksista. Toistuvat tajunnankatkokset, vaikka ne olisivatkin hyvin lyhyitä, voivat aiheuttaa lapselle erilaisia hankaluuksia, oppimisvaikeuksia ja vaaratilanteita, minkä vuoksi niiden lääkehoito on tärkeää.
Epileptinen kohtaus johtuu aivojen sähkötoiminnan ohimenevästä häiriöstä. Poissaoloepilepsia on yksi epilepsian tyypeistä, ja sen pääasiallinen kohtaustyyppi on juuri poissaolokohtaus. Tilastojen mukaan 2-12 % lasten ja nuorten epilepsioista on poissaoloepilepsioita.
Miten poissaolokohtaus tunnistetaan?
Joillakin lapsilla on useita poissaolokohtauksia päivän aikana. Ne voivat jatkua useamman viikon tai kuukauden ajan. Oireet ilmaantuvat äkillisesti, ja huomattavin oire on tyhjä, poissaoleva tai uninen katse. Lapsi voi myös vaikuttaa siltä, että hän unelmoi tai on omissa ajatuksissaan.
Helppo testi sen tarkistamiseksi, onko kyse poissaolokohtauksesta, on puhua lapselle, taputtaa hänen päätään tai olkapäätään tai tarjota hänelle karkkia. Lapselta voidaan esimerkiksi kysyä, mitä hän ajattelee. Jos lapsi kiinnittää huomiota ärsykkeeseen ja huomioi toisen henkilön läsnäolon, hän on vain omissa maailmoissaan. Hän pystyy pyydettäessä kertomaan, mitä hänen ympärillään tapahtui unelmoinnin aikana. Jos taas lapsi ei reagoi ärsykkeisiin, eikä muista, mitä tapahtui, hän on saattanut kokea poissaolokohtauksen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Absence Epilepsy at the Hospital Nacional Cayetano Heredia (1998 – 2002). Rev Med Hered 15 (2), 2004 89.
- Loiseau P. Childhood absence epilepsy. En: Roger J, et al, eds. Epileptic syndromes in infancy, childhood and adolescence. London: John Libby & Co 1992;132-150.
- T. Durá Travé, ME. Yoldi Petri. Ausencias típicas: características epidemiológicas, clínicas y evolutivas. 64: (1), 2006, 1-110. DOI: 10.1016/S1695-4033(06)70005-4
- A Covanis – Childhood Absence Epilepsy en “Atlas of Epilepsies” C. P. Panayiotopoulos (ed.) Springer-Verlag London 2010.
- J Roger, M Bureau, Ch Dravet, P Genton, CA Tassinari, P Wolf – “Les syndromes epileptiques de l’enfant et de l’adolescent“. 4ème édition. John Libbey Eurotext, 2005.
