Äidin masennus vaikuttaa myös lapsiin

10.1.2020
Valitettavan moni aikuinen ja nuori kärsii tänä päivänä masennuksesta. Tapauksissa, joissa masennuksesta kärsii pienen lapsen äiti, myös lapsi tuntee äidin sairauden seuraukset.

Raskauden aikainen ja synnytyksen jälkeinen masennus on huomattavasti yleisempi vaiva kuin moni kuvitteleekaan. Valitettavasti moni nainen jatkaa ongelman kanssa elämistä vuosien ajan, mikä vaikuttaa lopulta myös hänen lapsiinsa.

Monet masennuksen oireista on helppo sekoittaa tavallisiin raskauteen liittyviin ja synnytyksen jälkeisiin oireisiin. Siksi on suuri riski, että nainen ei saa oikeaa diagnoosia ja tarvitsemaansa hoitoa, mikä luonnollisesti vain pahentaa tilanteen vakavuutta.

Masennuksen seuraukset eivät koske ainoastaan sairastunutta, vaan masennus vaikuttaa myös hänen läheisiinsä ja erityisesti hänen lapsiinsa. Koska varhaislapsuus on avainasemassa ihmisen kehityksessä, lapsen varhaisten kokemusten seuraukset voivat näkyä vielä aikuisiässäkin.

Äidin masennuksen vaikutus lapsiin

Jo raskauden aikana masentuneiden äitien lapsilla on normaalia korkeampi syke. Lisäksi ennenaikaisen synnytyksen ja lapsen alhaisen syntymäpainon riski on suurentunut. Myöhemmin kyseiset vauvat ovat muita passiivisempia ja vähemmän herkkiä ilmeille ja ihmisten tuottamille äänille. Lisäksi heidän stressihormonitasonsa on ikätovereita korkeampi.

Äidin masennus vaikuttaa myös lapsiin

Nämä lapset ovat myös tavallista alttiimpia mielialahäiriöille, ja heillä voi olla vaikeuksia sopeutua sosiaalisesti ja akateemisesti. Joidenkin lähteiden mukaan äidin masennus vaikuttaa myös lapsen älykkyyteen ja terveyteen. Lapsella, jonka äiti on masentunut, on itselläänkin suurempi riski sairastua masennukseen elämänsä aikana.

Haluamme kuitenkin painottaa, että kaikilla masentuneiden äitien lapsilla ei missään nimessä ole yllä kuvatun laisia ongelmia. Äidin masennuksen ja mainittujen ongelmien välinen suhde ei siis ole suora tai yksiselitteinen.

Miten äidin masennus vaikuttaa lapsiin?

Äidin ja lapsen välisen siteen laatu

Äidin ja lapsen välinen kiintymys on elintärkeää lapsen hyvinvoinnille. Masennuksesta kärsivän äidin voi kuitenkin olla vaikea hahmottaa lapsen tarpeita oikein. Samoin hänellä voi olla vaikeuksia tulkita lapsen lähettämiä viestejä.

Joissain tapauksissa äiti ei välttämättä täytä lapsensa tarpeita tai hänen reaktionsa näihin tarpeisiin ovat epäjohdonmukaisia. Joka tapauksessa tämä johtaa epävarmaan kiintymykseen, millä on lapselle tunnetason seurauksia.

Avioliittoon liittyvät konfliktit

Yksi tärkeä lapseen vaikuttava tekijä on hänen vanhempiensa välinen suhde. Se, että toinen puolisoista sairastaa masennusta, vaikuttaa väkisinkin jollain tavalla parisuhteeseen.

Pahimmillaan tällaisessa tapauksessa positiivinen viestintä vanhempien välillä puuttuu lähes kokonaan ja parisuhdetta hallitsevat syytökset ja riitely. Vanhempien välisten konfliktien todistaminen vaikuttaa lapseen negatiivisesti monella osa-alueella.

Äidin masennus vaikuttaa myös lapsiin

Riittämätön stimulaatio

Masennuksesta kärsivä äiti osallistuu todennäköisesti tavallista vähemmän lapsensa kasvatukseen. Apatiasta ja surusta johtuen hän tarjoaa lapselleen vähemmän oppimiskokemuksia ja -välineitä. Samanaikaisesti hän omistaa vähemmän aikaa aistilliselle ja älylliselle stimulaatiolle.

Tämän lisäksi masentunut äiti esittelee lapselleen negatiivisen käyttäytymismallin, joka voi vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen. Lapsi kasvaa tarkkaillen äitinsä käytöstä, jota hallitsevat jossa suru, kiinnostuksen puute ja uupumus. Tällaisen mallin jatkuva läsnäolo vaikuttaa väkisinkin jossain määrin lapsen persoonallisuuteen.

Kuinka pienentää äidin masennuksen vaikutusta lapseen?

Äidin olon parantamiseksi ja lapsen kokemien ongelmien välttämiseksi tärkeintä on puuttua äidin masennustilaan. Odottavan ja tuoreen äidin on tärkeä kiinnittää huomiota kaikkiin mahdollisiin oireisiin – etenkin vauvan syntymän jälkeen – ja hakea niihin apua.

Ammattiavun hakemisen ja saamisen lisäksi on tärkeää pyrkiä minimoimaan äidin masennuksen lapselle aiheuttamat ongelmat. Lapselle on tarjottava asianmukaista stimulaatiota ja hänen tarpeisiinsa tulee reagoida riittävästi. Tämän lisäksi hänelle on pyrittävä tarjoamaan positiivinen koti- ja perheympäristö, joka auttaa vähentämään vanhemman masennuksen vaikutusta.

  • Huber, M. O., Jiménez, M. R., & Largo, A. M. (2015). Depresión materna perinatal y vínculo madre-bebé: consideraciones clínicas. Summa psicológica UST12(1), 77-87.
  • Cummings, E. M., & Kouros, C. D. (2011). Depresión materna y su relación con el desarrollo y la adaptación de los niños. Enciclopedia sobre el desarrollo de la primera infancia [Encyclopedia on early childhood development]. Montreal: Centre of Excellence for Early Childhood Development. Recuperado el6.