Keskenmenon jälkeen on tärkeää antaa suremiselle aikaa

Keskenmeno on edelleen tabu

Jostain syystä jopa vielä tämän päivän modernissa yhteiskunnassa keskenmenoja käydään läpi hiljaisuuden muurin ympäröimänä. Keskenmeno on valitettavasti yleinen ilmiö, joka koskettaa 10-15 % raskaana olevista naisista. Tästäkin huolimatta monet keskenmenon kokeneet naiset ja heidän puolisonsa pitävät asian piilossa.

Tämän vuoksi keskenmenon kokemaan joutuneen naisen voi olla vaikea löytää tueksi samanlaisen kokemuksen läpikäynyttä henkilöä. On erittäin valitettavaa, jos nainen alkaa ajatella tehneensä jotain väärin ja päättää muiden tavoin vaieta asiasta – ja näin noidankehä jatkaa kiertoaan.

Tilanne ei ole parempi niiden naisten kohdalla, jotka ovat käyneet läpi abortin. Valitettavasti ihmiset ja yhteiskunta usein kritisoivat naisen päätöstä keskeyttää raskaus.

Keskenmenon fyysiset ja psykologiset seuraukset

Keskenmenon kokenut nainen joutuu käymään läpi valtavasti muutoksia lyhyen ajan sisällä, ja pahinta on, että hän ei ole voinut valmistautua niihin. Ensinnäkin nainen joutuu kohtaamaan keskenmenon hänen keholleen aiheuttamat fyysiset vaikutukset, joihin kuuluvat esimerkiksi hormonivaihteluiden aiheuttamat epämiellyttävät oireet.

Mitä tulee psykologisiin vaikutuksiin, se, että keskenmenot ovat tilastollisesti yleisiä, ei tee kokemuksesta millään tapaa helpompaa. Syntymättömän lapsen menettämisen yhteydessä kuolevat myös haaveet ja unelmat yhteisestä tulevaisuudesta.

Nainen ei menetä ainoastaan vastassaan kehittynyttä sikiötä, vaan myös äidin roolin. Hän menettää koko sen sosiaalisen rakenteen, jonka hän oli rakentanut lapsen ympärille.

Keskenmenon jälkeen on tärkeää antaa suremiselle aikaa

Keskenmeno on menetys kaikissa sanan merkityksissä – niin fyysisesti, psykologisesti kuin henkisestikin. Tämän vuoksi itselleen on tärkeää antaa lupa ja aikaa surra.

Kuten edellä mainitsimme, yhteiskunta aliarvioi syntymättömän lapsen menetyksen vaikutukset. On kuitenkin tärkeää, että vanhemmat – ja etenkin äiti – pitävät mielessään, että he käyvät läpi vaikeaa vaihetta, johon kannattaa suhtautua vakavasti ja johon on syytä puuttua tietoisesti.

Surun ja kivun keskellä moni päättää yrittää korjata tilanteen esimerkiksi kieltämällä menetyksen kokonaan tai hankkiutumalla välittömästi uudelleen raskaaksi. Tällaiset valinnat harvoin helpottavat suremisprosessia. Surun tunteiden tukahduttaminen voi muuttaa surun krooniseksi, jolloin menetyksen aiheuttamasta kivusta kärsitään vuosien ajan.

Suremiseen liittyvät tunteet

Suremiseen liittyy monenlaisia tunteita, esimerkkinä seuraavat:

• Syyllisyys. Monet keskenmenon kokeneet naiset tuntevat syyllisyyttä tilanteesta. Yrittäessään ymmärtää tapahtunutta nainen alkaa helposti syyttää itseään esimerkiksi siitä, ettei ollut tarpeeksi varovainen raskauden aikana.
• Huonommuuden tai epäonnistumisen tunne. Hiljaisuuden muurin vuoksi naiset tuntevat usein olevansa muita huonompia tai vähemmän kyvykkäitä, koska eivät kyenneet kantamaan lasta raskauden loppuun asti.
• Surullisuus, yksinäisyys ja ymmärryksen puute. On tavallista, että surevaa naista lähellä olevat ihmiset eivät tiedä, kuinka reagoida tilanteessa. Yrityksissään piristää naista väärin keinoin, läheiset pahimmillaan saavat naisen tuntemaan olonsa entistä yksinäisemmäksi kipunsa ja surunsa keskellä.
• Tuska ja ahdistus. On tavallista, että keskenmenon kokenut nainen pelkää uutta keskenmenoa – joskus jopa niin paljon, että ei uskalla enää yrittää lasta.

Sureminen keskenmenon jälkeen

1. Anna itsellesi lupa surra niin kauan sitä tarvitset. Vaikka läheisesi eivät ymmärtäisi tilannettasi, on tärkeää, että annat itsesi tuntea kaikki prosessiin kuuluvat tunteet.
2. Älä yritä peitellä kipuasi. Älä myöskään kiirehdi uudelleen raskaaksi tulemisen kanssa, jos se ei tunnu hyvältä. Käy läpi kaikki tarvittavat tunteet, äläkä yritä tukahduttaa niitä pitämällä itsesi kiireisenä muiden asioiden kanssa.
3. Ilmaise itseäsi. Puhu kumppanillesi tai muille läheisillesi tai hakeudu vertaistukiryhmään, jossa pystyt jakamaan läpikäymiäsi ajatuksiasi ja tunteitasi.
4. Jätä hyvästit. Et ehkä pysty tai halua järjestää virallisia hautajaisia, mutta on tärkeää, että jätät hyvästit jollain tavalla – vaikka vain symbolisesti. Moni haluaa antaa syntymättömälle lapselle nimen, mikä voi auttaa antamaan tälle erityisen paikan omassa elämässä.
5. Sure omalla tavallasi. Muista, että jokainen suree omalla tavallaan. Sureminen ei ole lineaarinen prosessi, ja on normaalia, että sen aikana koetaan sekä huonoja että parempia hetkiä.
6. Pyydä apua. Jos sinusta tuntuu, ettet selviä menetyksestä yksin tai läheistesi avulla, älä epäröi hakea ammattilaisen apua.