Miten lapsen havaintokyky kehittyy?
Lapsen aistimaailma on valmis jo hyvin nuorella iällä. Vaikka pienellä lapsella on kaikki valmiudet vastaanottaa informaatiota, hänen tulkintataitonsa kehittyy hitaammin. Tässä artikkelissa kerromme, millaisen prosessin kautta lapsen havaintokyky kehittyy, ja miksi lapsen stimulointi on tärkeää havaintokyvyn kannalta.
Mikä on havaintokyky?
Ymmärtääksemme maailmaa, meidän on tutkittava sitä, ja tässä aistimuksemme ja tuntemuksemme ovat elintärkeässä roolissa. Meidän on kuitenkin opittava seulomaan, järjestämään ja tulkitsemaan näitä aistimuksia luodaksemme tarkan mentaalisen kuvan ympäröivästä maailmasta. Tätä tarkoittaa havaintokyky.
Voidaan sanoa, että havaintokyky on kyky kerätä tietoa ympäristöstä – kokea aistimuksia ärsykkeiden kautta. Toisin sanoen, se on omien tuntemusten tulkitsemista.
Miten lapsen havaintokyky kehittyy?
Liikkeen havaitseminen
Kyky havainnoida liikettä edistää muiden aspektien tai dimensioiden havainnointia:
- Syvyys: Kyky erottaa esineiden etäisyyksiä ja nähdä maailma kolmiulotteisena.
- Biologinen liike: Liikkeessä olevien objektien muodon tunnistaminen.
Avaruudellinen hahmottaminen
Avaruudellinen eli tilan hahmottaminen tarkoittaa taitoa ymmärtää geometrisia muotoja ja kuvioita sekä niiden toistuvuutta ja suhdetta.
Jotta lapsi hahmottaa ympäristönsä ja oman asemansa siinä, hänen täytyy tunnistaa seuraavat asiat:
- Tila, jonka hänen oma kehonsa täyttää
- Läheiset tilat, jossa hän liikkuu
- Kaukaisempi ympäröivä ympäristö
Jean Piaget’n kehitysteorian mukaan lapsen avaruudellinen hahmotuskyky kehittyy neljän vaiheen kautta:
- Sensomotorisen kauden (0-2-vuotiaana) aikana lapsi oppii kokeilemaan ja tutkimaan ympärillään olevia esineitä ja asioita. Hän tekee näin viiden aistinsa ja motoristen kykyjensä avulla. Tämä kokeiluvaihe auttaa lasta oppimaan esineiden pysyvyyden. Ennen tätä hän ei ymmärrä esineiden olevan olemassa, vaikka ne eivät näy.
- Siirtymä sensomotorisesta vaiheesta esioperationaaliseen kauteen (2-7-vuotiaana) käy imitaation kautta. Imitaatio tuottaa kuvan lapsen aivoissa, ja tässä prosessissa on mukana kieli.
- Konkreettisten operaatioiden kauden (7-11-vuotiaana) aikana lapsi alkaa soveltaa periaatteita ja logiikkaa, mutta ei vielä ymmärrä abstrakteja käsitteitä. Hän osaa luokitella asioita useiden ominaisuuksien perusteella ja järjestää niitä loogisesti. Lapsen ajantaju ja välimatkojen ymmärrys kehittyvät, hän ymmärtää kellon ja hahmottaa menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden käsittee.
- Formaalien operaatioiden vaiheessa (12-vuotiaasta eteenpäin) lapsi pystyy loogiseen abstraktiin ajatteluun ja voi siksi tehdä oletuksia. Hän kykenee testaamaan systemaattisesti asioista muodostamiaan oletuksia.
Väriaisti
Väriaisti eli värinäkö tarkoittaa kykyä erotella eri värejä toisistaan. Ihmisen värinäkö perustuu silmän verkkokalvon tappisoluihin, joista yhdet havaitsevat punaista ja sen lähivärejä, toiset sinistä ja sen lähivärejä ja kolmannet vihreitä ja sen lähivärejä.
Vastasyntynyt lapsi ei kuitenkaan vielä näe värejä, vaan ainoastaan harmaan eri sävyjä. Tämän lisäksi pienen vauvan näkö on sumea, eikä lapsi pysty tarkentamaan katsettaan yli 30 cm etäisyydellä olevaan kohteeseen. Vastasyntynyt ei myöskään ole erityisen valonarka.
Kuitenkin jo kuukauden iässä lapsi alkaa olla herkkä valolle ja sen voimakkuudelle, ja neljän kuukauden ikäisenä hän pystyy visualisoimaan kaikki spektrin värit.
“Se, mitä näemme, muuttaa sen, mitä tiedämme. Se, mitä tiedämme, muuttaa sen, mitä näemme.”
– Jean Piaget
Lapsen havaintokyvyn kehityksen stimulointi
Vanhemmat voivat omilla toimillaan auttaa lapsen havaintokykyä kehittymään oikein. He voivat esimerkiksi rakentaa lapselle stimuloivia alueita, joissa on esillä erilaisia leluja, värejä, tekstuureja muotoja ja niin edelleen. Tällainen stimulointi on erityisen tärkeää vauvaiässä.
Kaikki tämä tarjoaa lapselle mahdollisuuden liikkua ja tutkia ympäristöään, mikä puolestaan kehittää havaintokykyä ja erilaisia taitoja.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Fajardo, Z. I. E., Pazmiño, M. I. A., & Dávalos, Á. A. M. (2018). La estimulación temprana como factor fundamental en el desarrollo infantil. Espirales revista multidisciplinaria de investigación, 2(14). https://scholar.google.com/scholar_url?url=http://www.revistaespirales.com/index.php/es/article/viewFile/229/178&hl=es&sa=T&oi=gsb-gga&ct=res&cd=0&d=14569757905854204091&ei=jJzkYZGLO7vGsQKXlJKICw&scisig=AAGBfm20HiVU8x_YIxtOW1p1kJFi8aOz9A
- Fernández, D. (2009). El esquema corporal en niños y niñas. Innovación y Experiencias Educativas, 14, 1-14.
- Holloway, G. E. T. (1982). Concepción del espacio en el niño según Piaget. Buenos Aires: Paidós Ibérica.
- PRIETO, R. M., & PERCEPCIÓN, S. Y. (2009). El desarrollo de la Sensopercepción. Revista Digital Innovación y Experiencias Educativas, 15, 117. https://archivos.csif.es/archivos/andalucia/ensenanza/revistas/csicsif/revista/pdf/Numero_15/REMEDIOS_MOLINA_1.pdf
- Urtubia, C. (2005). Neurobiología de la visión. Barcelona: Edicions UPC.