Miksi lapset saavat kiukkukohtauksia?
Kiukkukohtaukset ovat normaali osa lapsiperheen elämää, mutta tämä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi monella tavoin epämiellyttäviä kaikille osapuolille ja voisi turhauttaa vanhempia ja kiristää heidän hermojaan. Kiukunpuuskien hillitsemiseksi on olemassa apukeinoja, mutta niiden hyödyntämiseksi vanhempien on ensin tiedettävä, miksi lapset saavat kiukkukohtauksia.
Miksi lapset saavat kiukkukohtauksia?
Jokainen lapsi saa toisinaan kiukkukohtauksia. Ne ovat normaali lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvä asia, eikä niistä tarvitse yleensä huolestua. Lapsi ei kiukuttele ärsyttääkseen vanhempiaan tai saadakseen heidät suuttumaan, vaan kiukkukohtaus on hänen tapansa osoittaa, että hän kokee tunteidensa ottavan vallan ja tarvitsee tukea ja lohdutusta. Pienet lapset eivät ole vielä kykeneväisiä kontrolloimaan omia negatiivisia tunteitaan, mikä aiheuttaa eräänlaisen tunteiden räjähdyksen, joka näkyy kiukkukohtauksen muodossa.
Muutamia yleisimpiä lasten kiukkukohtausten aiheuttajia ovat:
- Lapsi haluaa tietyn lelun tai muun esineen, jota ei voi saada.
- Lapsi ei osaa tehdä tiettyä asiaa tai saavuta tavoitettaan, esimerkiksi pyörällä ajamista.
- Lapsi ei halua syödä tiettyä ruokaa tai mennä nukkumaan.
- Lapsi kokee, ettei saa vanhemmiltaan tarpeeksi huomiota.
- Lapsi on nälkäinen, väsynyt tai tylsistynyt.
Kuinka rauhoittaa lapsen kiukkukohtaus?
Vanhempien täytyy olla valmiita käsittelemään lapsen kiukkukohtauksia oikeaoppisesti ja tarjoamaan lapselle kaikki hänen tarvitsemansa tuki. Tapa, jolla vanhemmat reagoivat kiukkukohtaukseen, vaikuttaa paljon myös siihen, miten lapsen käytös paranee jatkossa.
Säilytä malttisi
Lapsen kiukkukohtaus voi olla stressaava tilanne kaikille osapuolille, mutta on tärkeää, että vanhempana säilytät sen aikana malttisi ja pysyt rauhallisena. Se, että menetät itsehillintäsi ja tilanteen hallinnan, ainoastaan lisää sekä sinun että lapsesi stressiä.
Jos lapsi kiukuttelee saadakseen haluamansa asian, älä anna hänelle periksi vain rauhoittaaksesi hänet. Voit antaa hänen rauhoittua itsekseen tai jutella hänelle rauhallisesti odottaessasi tilanteen tasaantumista. Kun pahin on ohi, keskustele lapsen kanssa siitä, mikä kiukkukohtauksen aiheutti ja miten vastaavat tilanteet voidaan ehkäistä jatkossa.
Muista dialogi ja empatia
Dialogi ja empatia ovat avainasemassa lapsen kiukkukohtausten rauhoittamisessa ja ehkäisemisessä. Kun olet saanut lapsen rauhoittumaan edes hieman, kysy häneltä, mistä hänen reaktionsa johtui. Kun lapsi saa selittää tunteensa ja reaktionsa omin sanoin, sinun on paitsi helpompi ymmärtää häntä, myös selittää, miltä tilanne näytti omasta näkökulmastasi ja miksi toimit itse kuten toimit.
Asiasta keskusteleminen on usein paras keino uusien kiukkukohtausten ehkäisemiseen. Kun seuraavan kerran kiellät lapselta jotain, hän saattaa aikaisemman keskustelunne ansiosta ymmärtää sinun näkökantasi ja päätöksesi.
Anna lapselle tilaa rauhoittua
Jos lapsi saa kiukkukohtauksen julkisella paikalla, vie hänet mahdollisuuksien mukaan rauhalliseen ja syrjäiseen paikkaan rauhoittumaan. Halaa häntä ja selitä hänelle oma näkökantasi tilanteesta. Tämä käytäntö on varsin hyödyllinen, kun haluat vähentää stressaavan tilanteen aiheuttamia paineita. Se antaa teille molemmille mahdollisuuden hengähtää ja rauhoittua.
Ota kontrolli tilanteesta
Kun lapsi saa kiukkukohtauksen esimerkiksi kesken kauppareissun, on tärkeää, että vanhempana kerrot ja näytät olevasi tilanteessa päättävässä asemassa. Sinun kannattaa pyrkiä opettamaan lapselle, että kiukutteleminen ei ole oikea tapa saada haluamaansa tai pitää päätään. Opit todennäköisesti jossain vaiheessa ennakoimaan lapsen kiukkukohtauksen, jolloin pystyt kertomaan hänelle jo ennen kohtauksen alkamista, ettei hän tule saamaan haluamaansa käyttäytymällä huonosti.
Lisäksi on tärkeää, että vanhempana otat huomioon kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa lapsen alttiuteen saada kiukkukohtauksia. Näitä voivat olla esimerkiksi nälkä, väsymys ja liian vähäinen huomio. On vanhemman tehtävä pitää huolta siitä, että lapsen perustarpeet tulevat tyydytetyiksi.
Kuinka ennaltaehkäistä lapsen kiukkukohtauksia?
Vaikka lapsen kiukuttelua ei saataisikaan täysin loppumaan, kiukkukohtauksien määrää on mahdollista vähentää. Ensimmäinen askel on selittää lapselle perheen säännöt ja rajat sekä se, millainen käytös on sopivaa ja millainen epäsopivaa. Lapsen kanssa täytyy keskustella siitä, että hän ei voi aina saada kaikkea haluamaansa. Kun hän haluaa kovasti tiettyä asiaa, oli se sitten lelu tai lisää huomiota, hänen täytyy oppia pyytämään sitä rauhallisella ja rakentavalla tavalla.
Toisaalta lapsi on myös hyvä muistaa palkita, kun hän sen ansaitsee. Onnistuneen ja rauhallisen kauppareissun tai sukulaisvierailun jälkeen lasta kannattaa kehua hänen hyvästä käytöksestään. Tämä saa lapsen tuntemaan itsensä arvostetuksi ja huomaamaan, että hyvä käytös ei jää huomiotta.
Tärkeintä on selvittää, millaisia syitä lapsen kiukkukohtausten takana on. Yleensä kyse on normaalista kehitysvaiheesta ja siihen kuuluvasti kiukuttelusta, mutta jos taustalla on vakavampia syitä, niihin on puututtava.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Pearce, J. (1995). Berrinches, enfados y pataletas. Soluciones comprobadas para ayudar a tu hijo a enfrentarse a emociones fuertes. Barcelona: Paidos.
- Sáez Ruiz, D. (2000). La psicología al alcance de los padres. Consejos para papá y mamá. Valencia: Ed. Promolibro.
- Vallejo, M. P. (2010). Las Rabietas. https://archivos.csif.es/archivos/andalucia/ensenanza/revistas/csicsif/revista/pdf/Numero_31/MARIA_PEREZ_2.pdf