Lasten edessä riiteleminen on iso virhe

Keskustelu ja kommunikointi ovat tietysti oleellinen osa jokaista parisuhdetta. Lasten edessä riiteleminen voi jättää heihin kuitenkin pysyviä jälkiä. Tässä artikkelissa käsittelemme tätä aihetta tarkemmin.

Tässä artikkelissa käydään läpi sitä, millaisia negatiivisia vaikutuksia on lasten edessä riitelemisellä. Vanhemmat riitelevät usein lastensa nähden käsittämättä, miten haitallinen vaikutus sillä voi olla.

Ensinnäkin lapset ovat liian pieniä ymmärtääkseen, mitä on meneillään. Tämänkin takia tilanne herättää heissä negatiivisia tunteita.

Me vanhemmat unohdamme joskus, etteivät lapsemme ole tarpeeksi vanhoja aikuisten ongelmien käsittelemiseen.

Toisin sanoen me ajattelemme, että heillä on riittävästi työkaluja ja kypsyyttä tällaisten tilanteiden käsittelemiseen terveellä tavalla. Näin ei kuitenkaan ole.

Lapset tulkitsevat helposti väärin äänensävyn, äkilliset liikkeet ja muun riitatilanteissa esiintyvän ei-sanallisen viestinnän. Tämä koskee jopa pieniä vauvoja.

Vuoropuhelu ja kommunikoinnin tärkeys

Keskustelu ja kommunikointi ovat normaali osa jokaista parisuhdetta. Itse asiassa ne voivat olla osoitus parin psyykkisestä terveydestä. Tämä kuitenkin riippuu siitä, millaista keskustelu on luonteeltaan sekä aggressiivisuuden tasosta.

On aina hyvä lähestyä mitä tahansa aihetta kiihtymättä ja niin, ettei sillä ole negatiivista vaikutusta ympärillä oleviin ihmisiin. Jos riitelyyn liittyy huutamista ja vihamielistä kielenkäyttöä, se voi pelottaa lapsia.

Jos vanhemmat riitelevät lasten edessä, sillä voi olla monenlaisia seurauksia. Ensiksikin annat lapsellesi negatiivisen mallin ihmissuhteista.

Käyttäytymisesi saa myös säännöt ja rajat näyttämään tulkinnanvaraisilta. Tällaiset tilanteet voivat myös olla nuorelle mielelle hyvin hämmentäviä ja vaikeasti käsitettäviä.

Lasten edessä riitelemisen seuraukset

Ensinnäkin, kun lapset näkevät vanhempiensa riitelevän, heille muodostuu negatiivinen malli ihmissuhteista. Lapset ovat kuin pesusieniä, jotka imevät jatkuvasti informaatiota ympäristöstään.

Kun riitelet lastesi nähden, opetat heille epäsuorasti, että näin heidän tulee ratkoa erimielisyyksiä.

Lapset kiinnittävät huomiota siihen, ymmärrättekö toisianne vai ette. Esimerkkinne avulla he oppivat käyttäytymään muita kohtaan kunnioittavasti – tai epäkunnioittavasti.

Jos keskeytätte toisenne, lapsenne oppii toimimaan samoin. Sama pätee siihen, jos vältätte katsekontaktia. Lapset noudattavat esimerkkiänne, ja se, miten te käyttäydytte, muovaa lapsen käyttäytymistaipumuksia ja persoonallisuutta pienestä pitäen.

Toinen lasten edessä riitelemisen seuraus on se, että asettamistanne säännöistä ja rajoista tulee tulkinnanvaraisia.

Ihannetilanteessa vanhemmat muodostavat yhteisen rintaman ja työskentelevät tiiminä kodin sääntöjen suhteen.

Lapset itkevät ja kyseenalaistavat vanhempiensa puheet vain siksi, että toinen vanhemmista on eri mieltä. Lopulta he eivät enää tiedä, ketä totella, tai he oppivat manipuloimaan vanhempiaan saadakseen tahtonsa läpi.

Lasten edessä riiteleminen on haitallista myös siksi, että se saa lapset miettimään, kenen puolella he ovat.

Lasten ei pitäisi koskaan tuntea tarvetta toimia erotuomarina tai välikätenä vanhempien välissä. Ei ole lapsen tehtävä toimia tuomarina tai valita puolia – molemmat vanhemmat ovat lapselle yhtä tärkeitä.

Siitä ei ole haittaa, jos lapsi tietää, että olette joskus eri mieltä asioista ja teidän tarvitsee selvittää asiat puhumalla. Lapsen ei kuitenkaan koskaan pidä joutua valitsemaan puolia tai tarvitse edes tietää riidan yksityiskohtia.

Lasten edessä riiteleminen jättää pysyvän jäljen

Epäilemättä yksi kipeimmistä muistoista, joita lapsella voi olla, on vanhempien välisen kireyden todistaminen. Lapsen näkökulmasta vanhemmat ovat olemassa pitääkseen hänestä huolta ja suojellakseen häntä.

Kun nämä kaksi lapsen elämän keskeisintä ihmistä alkavat huutaa ja loukata toisiaan, lasta pelottaa ja hän tuntee olonsa haavoittuvaksi.

Development and Psychopathology -lehti julkaisi New Yorkin yliopiston Steinhardt Schoolin toteuttaman tutkimuksen. Sen mukaan, mikäli lapset todistavat vanhempiensa välistä aggressiivisuutta, tämä voi vaikuttaa kielteisesti heidän tunne-elämäänsä.

Tutkijat keräsivät tietoa siihen asti, kunnes lapset olivat 58 kuukauden ikäisiä. He saivat selville, että lapsille, joiden kotona esiintyi enemmän aggressiivisuutta, tunteiden tunnistaminen ja sääteleminen oli vaikeampaa.

Tutkijoiden havainnot osoittivat myös, että kyky tunnistaa ja säädellä omia tunteita on yhteydessä tunneälyn kehittymiseen.

Vanhempien välistä aggressiivisuutta todistaneiden lasten on vaikeampaa käsitellä surun, hylätyksi tulemisen ja pelon tunteita.

Kun lapsi ei osaa säädellä tai käsitellä näitä tunteita, hän kehittää tulevaisuudessa helpommin ahdistus- ja masennusoireita.

Tiedämme, miten tärkeää on osata tunnistaa ja ilmaista tunteita jokapäiväisessä elämässä. Jos eväämme lapseltamme tuon kyvyn, tämä voi tulevaisuudessa johtaa vakaviin ongelmiin. Siksi on parasta riidellä aina niin, etteivät lapset ole paikalla.